25. elokuuta 2013

Kjell Westö: Kangastus 38



Kjell Westö: Kangastus 38
Suomentaja: Liisa Ryömä
Otava 2013
334 s.
Hägring 38 (2013)

Kirjakauppaostos.


Helsinkiläinen asianajaja Claes Thune pyörittää pienehköä asianajotoimistoa. Hän on vastikään eronnut vaimostaan Gabista, naisesta, joka lähti Thunen parhaan ystävän matkaan. Eronneen miehen päivät ovat hiljaisia, toistavat toisiaan. Kerran kuussa kokoontuva Keskiviikkokerho on ehkä ainoa asia, joka tuo Thunen elämään jännitystä. Lukioajoista yhtä pitäneet, ensin pojat, sitten aikuiset ja keski-ikäistyvät miehet, kokoontuvat väittelemään, keskustelemaan ja – jos sallitte – juoruilemaan. Yleensä maistellaan uusimpia drinkkejä – samoja, joita Hollywoodin tähdet juovat – joskus käydään jopa urheilukisoissa.

Thune palkkaa toimistoonsa konttoristiksi Matilda Wiikin. Rouva Wiik on hiljainen, jopa sulkeutunut, mutta hän tekee työnsä hyvin ja Claes Thune tuntee häneen jonkinlaista sielunkumppanuutta. Matilda itse elää vaatimatonta ja hiljaista elämää, eikä paljasta itsestään juuri mitään. Hän nauttii elokuvista ja valikoiduista Helsingin huveista.

Öisin Matilda on kuitenkin levoton. Häntä kiusaavat menneisyyden haamut, kahdenkymmenen vuoden takainen sisällissota ja sen jälkeinen vankileiriaika, varhain kuolleet vanhemmat ja nuoremmasta veljestä huolehtiminen – asiat, jotka kalvavat syvältä. Joskus peilistä katsoo aivan toinen ihminen, pilkallinen ja holtiton Miljaneiti.

Thunen ja Matildan elämät risteävät monin tavoin niiden kahdeksan kuukauden aikana, joista kirja kertoo. Heillä on paljon yhteistä, mutta siitä huolimatta heidän välissään on valtava kuilu. Thune on hyväntahtoinen porvari, liberaaliksikin haukuttu, eikä hän voi olla kauhistumatta jopa kaikkein läheisimmissään nousevaa äärioikeistolaisuutta ja rotuoppipuheita. Kaiken aikaa taustalla maailmanpalo muuttuu yhä korventavammaksi ja kansainväliset suhteet hiertyvät.

Kjell Westön uusin teos, Kangastus 38, on oikeastaan ainoa kirja, jota tältä kirjasyksyltä odotin. Pidempään kanssani kulkeneet tietävät, että Westö on minulle rakkain kotimainen kirjailija – ja John Irvingin kanssa huipulla, kun kaikista kaikkien aikojen kirjailijoista puhutaan.

Olin torstaina kuuntelemassa Westön haastattelua Akateemisessa kirjakaupassa. Se oli kiinnostavaa, sillä en ollut kuullut uudesta kirjasta etukäteen juuri mitään. Tiesin, että se sijoittuu 1930-luvulle, aivan talvisodan alle, mutta siinä kaikki. Haastattelussa ei itse kirjasta puhuttu paljoakaan, sillä se on vaikeaa paljastamatta juonikuvioita liikaa. Sen sijaan siinä keskityttiin keskustelemaan 1930-luvusta, historiallisesta proosasta ja erilaisista aatteista.

Ahmin kirjan. Westölle epätyypillisesti se on varsin kompakti, vain hieman yli 300-sivuinen. Kirja kuvaa ajanjaksoa maaliskuusta marraskuuhun vuonna 1938, sen henkilögalleria on tarkkaan rajattu, ja se on jollain tapaa hyvin erilainen tunnelmaltaan kuin kirjailijan aiemmat teokset.

Kirja on upea, sen sanon suoraan. Yritin lukea sitä rauhallisesti, maistellen, huolella henkilöihin tutustuen. Mutta eihän se onnistunut niin hyvin kuin ajattelin, vaan pakko oli lukea lisää, upota vielä syvemmälle. Matilda Wiikin hahmo on äärimmäisen onnistunut. Niin surullinen ja sydämeenkäypä, uskottava, ymmärrettävä ja silti salaperäinen ja arvaamaton. Matilda on tarinan selkäranka ja sisältö, vaikka ei Claes Thune hänelle paljon häviä. Näkisin, että tässä kirjassa Claes Thunen tehtävä on kuvata yleistä, Matildan yksityistä. Thunen kautta katsotaan 1930-luvun Helsinkiä ja Suomea, ylempien yhteiskuntaluokkien aatteita ja elämisen tapaa, yhteiskunnallista muutosta ja kuohuntaa, uuden sodan uhkaa. Tämä kaikki siitä huolimatta, ettei Thune ole yksioikoisen hyväosainen, ei laisinkaan. Mutta hänen elämänpiirinsä on. Matilda Wiik taas on oman persoonansa uhri ja menneisyyteensä väistämättä sidottu tavalla, joka ei ole oikeudenmukainen. Mutta eihän oikeudenmukaisuus olekaan mikään itsestäänselvyys, kuten Matilda huomauttaa Thunellekin.

Kangastus 38 on omalla tavallaan hyvin elokuvamainen. Sen aikajänne on lyhyt, leikkaukset ovat paikoin nopeita, tilanteet ja henkilöt vaihtuvat. Moni asia kuplii pinnan alla, mutta ei nouse esiin. Lukijan on oltava tarkkana, aistittava värähdykset, pysyttävä varpaillaan. Tunnelma tiivistyy vähitellen, melkein salaa, ja lopuksi lukija ei voi muuta kuin huokaista syvään. Palata mielessään askelia taaksepäin, muistella vihjeitä, rakentaa omaa kokonaiskäsitystään. Ehkä pyyhkäistä jotain märkää silmäkulmastaan.

Kohtaus vaihtuu. Leikkaus naisen kasvoihin. Surullisiin, vääristyneisiin. Katsoja nieleskelee: eikö hän saa koskaan rauhaa? Eikö edes pientä? Hetkeksi vain? 

Filmikelan ratinaa. Filmi katkeaa.

Ei, ei hän saa.  

24 kommenttia:

  1. Oi miten ihanaa, että kehut tätä! Odotan sitä myös syksyn uutuuskirjoista aivan erityisesti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset pian itse tekemään omat päätelmäsi. Tämä on hieno teos.

      Poista
    2. Nyt sain kirjan luettua ja oli kiinnostavaa käydä lukemassa uudelleen tekstisi ja totta tosiaan, juuri kirjoittamasi kaltainen on tämä kirja. Itse olin myös alkuun hämmästynyt, miten ohut ja miten vähän henkilöitä tässä on. Mutta toimiva paketti tämä kirja ehdottomasti oli!

      Poista
  2. Tämä on minullakin ostoslistalla. Pakko lukea!

    VastaaPoista
  3. En ole vieläkään lukenut ainuttakaan Kwestötä, mutta aikonut kyllä :) Tämä uusin kiinnostaa kyllä selkeästi eniten minua ja ostanenkin tämän piakkoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, etkö! No ei se mitään, vielä ehtii aloittaa ;) Tämä on mielestäni erilainen kuin muut, mutta kyllä tästäkin voi Westönsä aloittaa.

      Poista
  4. Ooh, nyt odotan tätä vielä suuremmalla innolla. :) Se, että kirja on hiukan erilainen kuin edelliset westöt kuulostaa minun korvaani varsin hyvälle, koska petyin jonkin verran Älä käy yöhön yksin -kirjaan juuri siksi, että se oli minusta liian samanlainen kuin aikaisemmat kirjat, erityisesti Leijat. Odotan myös mielenkiinnolla Matildan hahmoon tutustumista, koska Westö itse sanoi pitävänsä tätä yhtenä onnistuneimmista henkilöistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta tuo. Minäkään en erityisemmin ihastunut edelliseen. Mutta tähän ihastuin, voi pojat. Tunnelma kirjassa on kautta linjan todella tiivis ja elävä. Myös Akateemisen tilaisuudessa Westö totesi, että on mielestään onnistunut hyvin naisen kuvaajana. Olen samaa mieltä. Matilda jää mieleen.

      Poista
  5. Ihan samaa sanon kuin Liisa ja sinä, minullekaan ei "Älä käy yöhön yksin" iskenyt, mutta tätä odotan kieli pitkällä. Varsinkin sinun arviosi jälkeen. katsotaan miten kauan jaksan odottaa, vai kipitänkö heti huomenna kauppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin tämän torstaina, oli eka kerta kun näin kirjan valmiina ja se oli menoa saman tien. Uskallan suositella. Kivalta näyttää kirjahyllykin, siellä on melkein koko Westön tuotanto. :)

      Tämä on hieno lukukokemus, toivottavasti pääset nauttimaan siitä pian.

      Poista
  6. En malttanut olla lukematta arviotasi, vaikka luen kirjaa juuri. Ja voi luoja, miten se on upea. Lukiessa ihan pakahduttaa, tekee mieli huokailla ja melkein vähän itkeäkin ihan vain siksi että kirja on niin hieno. Ehdin äsken jo miettiä, luenko parhaillaan tämänvuotista Finlandia-voittajaa (no okei, onhan tänä vuonna ehtinyt ilmestyä jo monia muitakin potentiaalisia, mutta silti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juu, ja sen unohdin tohkeissani sanoa, että kirjoitit Kangastuksesta upean (!) arvion! Vau!

      Poista
    2. Kiva kuulla, että sinäkin olet tykännyt tähän saakka. Innolla odotan tekstiäsi, sillä tämä on niin uusi, että vielä en ole huomannut kuin lehtiarvosteluja. Minäkin mietin tuota F-asiaa, mutta en oikein osaa ottaa objektiivisesti kantaa, kun en loppujen lopuksi ole lukenut kovin montaa tämän vuoden kotimaista. We'll see... :)

      Poista
  7. Minä olen lukenut Westöltä vasta Langin, enkä aiokaan tähän uuteen ihan heti tarttua, vaan ensin luen ainakin Helsinki-trilogian. Mutta kiinnostavaa oli lukea arviosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä kuljimme kerran on paras. Ihania tulevia lukuhetkiä! :)

      Poista
    2. Sattuman oikusta Westön uusin pääsikin jo nyt luettavaksi - ja voi vitsit miten upea! Mainio kerrassaan. Nyökyttelin nyt arviosi uudelleen luettuani. Ja ihana tunnelmainen kuva - sopii kirjaan. Aiemmin en edes noteerannut. Kyllä nämä arviot vaan heräävät ihan eri tavalla eloon, kun itsekin on kirjan lukenut.

      Poista
    3. Ihanaa, että pidit tästä. Ja sinulla onkin vielä monta hienoa Westö-hetkeä luvassa kaikkien lukemattomien kirjojen äärellä.

      Ja olen ihan samaa mieltä tuosta, että arviot lukee ja kokee eri lailla, kun on itse lukenut kirjan.

      Poista
  8. Hieno arvio, herätti ehdottomasti kiinnostuksen lukea tämä. Minullekin vasta ensimmäinen Westö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Paula! Toivon mahdollisimman monen tutustuvan Westöön. Kaikkien makuunhan hän ei tosiaan ole, eikä voikaan olla, mutta ilman muuta kannattaa kokeilla.

      Poista
  9. Olen kanssasi niin samaa mieltä: Westö on suomalaisen kirjallisuuden ehdotonta kärkeä!

    Minulla tämä romaani odottaa vielä. Olen ajatellut avaavani sen, kun pimeys saapuu ja syyssateet piiskaavst katuja.

    Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Piste. ;)

      Tämä sopii hyvin syksyyn, uskon. Tunnelma on melankolinen ja pääsee varmasti oikeuksiinsa pimenevissä illoissa. Mukavia lukuhetkiä!

      Poista
  10. Kirjoitat kirjasta upeasti! Minulle tämä kirja oli paljon tavanomaisempi kuin sinulle. En löytänyt mitään uutta. En yllätystä, en järistystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, harmi! Niin ne maut eroavat, ja lukutunnelmat ja -kokemukset. Annathan kuitenkin anteeksi Kjellille? ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!