11. elokuuta 2012

Kosmoksen siruja



Esko Valtaoja: Kosmoksen siruja
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2010
328 s.

Omasta hyllystä.


Me olemme ydinjätettä, tai oikeastaan miehet ovat ydinjätettä ja naiset tähtipölyä, osa samaa tarinaa kuin taivaalla loistavien tähtien syntymä, elämä ja kuolema, pieni osa koko maailmankaikkeuden historiaa. Maasta olet sinä tullut ja maaksi olet sinä jälleen menevä maapallon elämän pienessä kierrossa; mutta myös tähdistä olet sinä tullut ja tähdiksi olet sinä jälleen menevä kosmoksen elämän suuressa kierrossa. (s. 26)

Kosmoksen siruja on kokoelma Esko Valtaojan kirjoittamia tähtitiedettä popularisoivia lehtijuttuja, kolumneja, puheita ja muita tekstejä. Kirja on jaettu teemoihin Valo ja pimeys, Ikuisuuden historiaa, Todellisuutta etsimässä, Tulevaisuus ja Pimeys ja valo. Tekstit on varustettu jälkisanoilla, kirjaa kootessa Valtaojan mielessä olleilla lisäyksillä ja tarkennuksilla.

Valtaoja on epäilemättä Suomen kuuluisimpia tähtitieteilijöitä, ja hän määrittelee itsekin itsensä varttijulkuksi. Ennen kaikkea hän on kuitenkin tehnyt vuosikausia tärkeää työtä tieteen popularisoijana ja kantaaottavana keskustelijana. Ilman hänenlaisiaan kirjoittajia esimerkiksi minä en tietäisi tai tajuaisi tähtitieteestä hevon hittoa.

Kirja on tosiaan kokoelma lyhyempiä tekstejä, jotka käsittelevät laajaa aihekirjoa aina mustista aukoista, pimeästä aineesta ja energiasta, multiversumeista ja maailmankaikkeuden synnystä uskontoon ja sen lieveilmiöihin, tieteenfilosofiaan ja scifihenkiseen tulevaisuuden spekulointiin. Siinä missä Valtaoja osaa vääntää monimutkaiset fysiikan opit helposti lähestyttävään muotoon, hän myös heittäytyy peliin persoonallaan, elämäkerrallisilla aineksilla ja henkilökohtaisilla, rautaisesti perustelluilla mielipiteillään.

Ostin Valtaojan palkitun teoksen Kotona maailmankaikkeudessa (Ursa, 2001) joitakin vuosia sitten Tampereen pääkirjaston poistomyynnistä. Luin sen vasta paljon myöhemmin, ja, no, hullaannuin. Umpihumanistina tarkkailen maailmaa epäilemättä usein turhankin ihmiskeskeisesti, ja Valtaojan kansantajuinen, luonnontieteellinen näkökulma oli kuin kylmä suihku niskaan. Mitä laajempi katsanto, sitä suurempi ymmärrys, aloin ajatella.

Kotona maailmankaikkeudessa on saanut kaksikin "jatko-osaa", joita kumpaakaan en ole lukenut, mutta aion kyllä. Tämä Kosmoksen siruja oli kuitenkin hyvä välipala, pätkittäin lähestyttävä ja löyhästi teemoiltaan kokonainen. Tarkkana sai lukiessa kyllä olla, ettei tipahtanut kärryiltä, sen verran tiukkaa tavaraa tämä kuitenkin paikoin on. Toisaalta pieni hajanaisuus hieman häirisi, sillä tiettyä toisteisuutta oli havaittavissa, ja juuri kun jokin teema kävi tutummaksi, se vaihtui toiseen. Toiston ymmärrän johtuvan siitä, että suurin osa kirjan teksteistä on tosiaan eri lehdissä aiemmin julkaistuja. Kokoelmilla ja Greatest Hitseillä on aina omat sudenkuoppansa.

Ihailen taitoa, jolla Valtaoja ottaa lukijansa. Hän todella hallitsee alansa, josta hän osaa – ja ennen kaikkea haluaa – kertoa muillekin kuin kollegoilleen. Valtaoja liputtaa laajan yleissivistyksen ja ennakkoluulottomaan tiedonhankinnan puolesta: hän suorastaan vaatii niin tavallisia talliaisia kuin teräksenkovia tieteentekijöitäkin ottamaan selvää ja katsomaan myös oman lokeron ulkopuolelle. Tieto tekee ihmisen, hän ajattelee.

Tieteen ja uskonnon vastakkainasetteluunkin tartutaan, vaikkei se keskeisin teema kirjassa olekaan. Valtaoja perustelee kantansa järkähtämättömästi, muttei todellakaan rienaa uskontoa sinänsä. Sen sijaan sen vähemmän ylväät lieveilmiöt kuten kreationismi ja älykäs suunnittelu, saati fundamentalistinen Raamatun tulkinta, joutuvat hänen hampaisiinsa, mutta edelleen erinomaisen hyvin argumentoiden. Valtaoja määrittelee itsensä agnostikoksi, joten mitään ateistista hyökytystä hänen teksteistään on turha etsiä. Kiinnostaisi kovasti lukea Valtaojan ja Juha Pihkalan yhdessä kirjoittamat uskonnon ja tieteen suhdetta käsittelevät kirjat. Lukulista siis sen kun pitenee.

Loppujen lopuksi en voi kuin nostaa hattuani Esko Valtaojalle. Hänen humaani elämänasenteensa, hyvin perustellut mielipiteensä ja terävä huumorintajunsa suodattuvat teksteistä niin hyvin, että lukiessa on todella miellyttävä olo, vaikka kvanttifysiikka tai yleinen suhteellisuusteoria menisivätkin noin ylipäänsä ohi korkealta ja kovaa. Hän ei väheksy tai aliarvioi lukijoitaan, eikä hän saarnaa tai messua, vaikka ottaakin paikoin voimakkaasti kantaa. Sen sijaan hän tarjoaa huikaisevan näköalan tähtitieteen ja fysiikan maailmaan jokaiselle, jolla on vähänkään halua yrittää ymmärtää meitä ympäröivää mykistävää maailmankaikkeutta sen uskomattoman moninaisissa muodoissaan.

Kosmoksen siruja ovat keräilleet myös Miia ja Mikko.

Avaan tällä oman Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -lukuhaasteeni. Lisäksi Kosmoksen siruja pääsee osaksi Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtia (Tietokirjat) ja on yksi ruksi lisää TBR90+10-listallani.

8 kommenttia:

  1. Oo, minäkin hullaannuin Kotona maailmankaikkeudessa-kirjaan! Tämä on ehdottomasti luettava! (Oli muuten herrasmiesmäistä Eskolta sanoa meitä naisia tähtipölyksi :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä hullaantuneita siis riittää mahtavaa!

      Kieltämättä minäkin olen mielummin tähtipölyä kuin ydinjätettä ;)

      Poista
  2. Minä löysin Valtaojan Eskon Ihmeitä -kirjan myötä. Hän on mukaansa tempaava ja hauska kirjoittaja. Ja minut, ja monet muutkin hän on saanut ymmärtämään hieman enemmän maailmankaikkeutta. Kiitos siitä!

    Valtaoja on paitsi hyvä kirjoittaja niin myös innostava ja karismaattinen puhuja. Tämänkesäisillä Paltaniemen kirjapäivillä Kajaanissa hän hurmasi jälleen yleisönsä. Kukapa voisi olla kiinnostumatta trilogiasta, joista ensimmäinen 'Kotona maailmankaikkeudessa' on vastaisku tietämättömyyttä, toinen 'Avoin tie' tylsyyttä ja kolmas 'Ihmeitä' toivottomuutta vastaan.

    Olen odotellut jo vuoden verran tekeillä olevaa Kaiken käsikirjaa, jonka kirjailija lupaili valmistuvan vielä tänä syksynä.

    Ja kirkkaimpana tähtenä taivaalla loistaa tieto, että Valtaoja rakastaa runoutta. Kaikkea hyvää hänelle ja hänen lukijoilleen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi hienoa joskus tavata tai edes nähdä hänet livenä, myönnän että minussa on ripaus fanityttöä ;) Hauskaa kuulla, että hän on hyvä puhuja, sillä tässäkin kirjassa hän mainitsee jännittävänsä esiintymistä paikoin aika paljonkin. Tosin jotkut meistähän osaavat sen peittää hyvin.

      Minulla on onneksi vielä paljon luettavaa Valtaojalta, mutta mukavaa kuulla, että lisää on tuloillaan.

      Ihana kommentti kaikin puolin, kerttuli, kiitos siitä.

      Poista
  3. Luin sen Pihkala-yhteistyökuvion toisen kirjan ja tykkäsin. Muistelen, että sen luettuani jotenkin ajattelin ensimmäisen osan ehkä olevan parempi, mutta jo keskustelijoiden asenne ja kirjan dialogiin perustuva konsepti on itsessään jo vaikka kahdenkin kirjan arvoinen.

    Ja hei, vähänkö voin nyt tässä hehkuttaa, että törmäsin ihailemaamme mieheen lähipubissa alkukeväästä. En halunnut häiritä häntä (mitäpä fiksua sanottavaa olisi ollut), mutta isälle lähetin kuitenkin "heikuinkakivaaetEskoValtaojaistuumunlähipubis!"-viestin, johon en koskaan saanut vastausta. Höh. Jouduin yksin sit fiilistelemään. :D Ja pakko sanoa et onnekas löytö oli tuo poistomyynnistä tekemäsi Kotona maailmankaikkeudessa! Itse ilahduin kun löysin sen Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä tietokirjahuoneesta... mutta kappaleet oli uusia ja hintaa sen myötä melkein 30e. Myh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, mulla menisi varmaan jännäpissa housuun, jos noin kävisi! Olen kyllä todella huono menemään lunkisti juttelemaan kellekään julkkikselle/vieraalle ihmiselle, joten luultavasti vain tuijottaisin epähienosti viereisestä pöydästä :D

      Joo, se aiempi oli tosiaan onnekas sattuma, tästä Kosmoksen siruista maksoinkin sitten jo parikymppiä kirjamessuilla tai jossain muussa tapahtumassa. Mutta oli sen arvoinen. ;)

      Poista
  4. No voi sun! Tässä olisi taas yksi kirja, josta itsekin haluaisin hullaantua - kunhan ensiksi saisi luettua! Voi miksi, miksi en saa luettua tietokirjoja, vaikka niin kovasti aina haluaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin sain lopullisen innoituksen alkuviikon avaruusuutisista, päätin että NYT. Mutta hei, jos et ole lukenut Kotona maailmankaikkeudessa, niin suosittelen sitä kyllä mieluummin kuin tätä, sillä se on parempi kokonaisuus ja kirjana onnistuneempi kuin tämä kokoelma.

      Poista

Kiitos kommentistasi!