27. elokuuta 2012

Kuusi kovaa kotimaista IV: Kahvila Mabillon



Satu Waltari: Kahvila Mabillon
WSOY 1952
187 s.

Omasta hyllystä.


Koko maailma, tai ainakin koko metsä, oli täynnä aurinkoa ja pieniä valkoisia kukkia ja sinistä taivasta ja onnellisia ihmisiä ja hiukan surullisia ihmisiä, jotka huomenna taas olisivat onnellisia, ja taivaalla uiskenteli hauraita hattaroita, ja tästä sunnuntaista lähtien me olisimme aina yhdessä ja pitäisimme suuria, punaisia ruusuja vanhassa pesukannussa emmekä koskaan riitelisi. (s. 97)

Kahvila Mabillon kertoo 1950-luvun alun Pariisista. Kirjan sivuilla tulevat tutuiksi boheemipiirit, Pariisin eri kaupunginosat, pienet ullakkohuoneet, sillat ja Seinen rannat, franginvenytys ja se ihanan kamala nuoruus. Parikymppiset pitkätukat notkuvat menemään, osa taidetta tehden, osa opiskellen, osa työskennellen. Luetaan Sartrea ja podetaan eksistentialistisia kriisejä, ihastutaan, suudellaan, ihmetellään naapurin kissaa ja kuljetetaan lemmikkimarsua korissa piknikille Luxemburgin puistoon.

Suomalaistytön hyppäys ulkomaille on kuvattu lämpimästi ja aidosti, mutta sopivasti väritellen. Ei ole puhettakaan koti-ikävästä tai mistään muustakaan yhtä proosallisesta, vaan maailmannaisen elkeet löytyvät kuin luonnostaan ja oma paikka boheemista Pariisista siinä samalla. Ikuinen rahapula on vain viehättävä kuriositeetti, epämääräiset ihmissuhteet kuuluvat asiaan, opiskelu antaa sen, minkä siltä haluaa ottaa. Aivan päämäärätöntä haahuilu ei kuitenkaan ole, sillä lopulta on kotiinlähdön aika, itse kullakin.

Satu Waltarihan (s. 1932) on Mika Waltarin tytär, joka lähti nuorena plikkana Ranskaan opiskelemaan, ja teki työuransa kirjailijana ja kääntäjänä. Moisesta taustasta ponnahtaminen ei varmasti ole ollut mitenkään helpoin mahdollinen homma, mutta ymmärtääkseni Waltari nauttii lukijoiden ja kriitikoiden kunnioitusta. Olen valmis yhtymään kuoroon, sillä Kahvila Mabillon on aivan valloittava teos.

Kirja on kiehtova yhdistelmä tarkkaa ajankuvaa ja samalla ajattomuutta. Monet esiin nousevat teemat, kuten nyt vaikka ikuinen nuorison paheksunta, oman identiteetin pohtiminen ja ihmissuhteiden sekamelskat, ovat aivan yhtä keskeisiä nyt kuin 60 vuotta sitten. Tietenkin, sillä sitähän se nuoruus on!

Kahvila Mabillon on selkeän juonellisen tarinan sijaan pikemminkin tunnelmapaloja ja hetkiä. Minäkertoja keskittyy itsensä sijaan kuvaamaan maailmaa ja ihmisiä ympärillään, ja hän taitaa halutakin jäädä hieman sivurooliin. Vasta loppupuolella hän nousee keskeisemmäksi, ottaa oman tilansa ja paikkansa tarinassa.

Pidän kirjan konstailemattomuudesta ja selittelemättömyydestä. Taustojen, syiden ja selitysten kartoituksen annetaan suosiolla olla, ja keskitytään siihen, mikä boheemikahvilan pöydässä on keskeisempää: tähän hetkeen, korkeintaan eiliseen, ehkä huomiseen. Tyyli ja toteutus sopivat tällaiseen lyhyeen romaaniin, pitemmän tarinan kohdalla olisin saattanut hieman turhautua. Nyt kaikki olennainen kerrotaan, mutta osataan myös päästää irti.

Ole niin kiltti ja pidä minua kädestä. Olen niin kauhean yksin näitten valkoisten kukkieni keskellä. Annetaan vain kaikkien mennä ohitse, emme ole velkaa kenellekään mitään, jokainen kuolee aikanaan ja omalla tavallaan ja yksin. Miksei voisi aina pysytellä yksin – tai melkein yksin. (s. 103)

Kahvila Mabillon on raikas pala historiaa, kurkistus nuoruuteen, aikaikkuna kuudenkymmenen vuoden taakse. Voi kun olisin saanut olla mukana, raitapaidassa ja savuke kädessä, juomassa halpaa kahvia ja myymässä ystävän runoja ranskaa taitamattomille turisteille! C'est charmant!

Pariisi-teema jatkunee jonkin aikaa, sillä katsoimme V:n kanssa aivan mahtavan Midnight in Paris -elokuvan perjantaina, josta itse asiassa sain innoituksen tarttua lopultakin tähän kirjaan. Lisäksi kaivoin hyllystä Hemingwayn Nuoruuteni Pariisin, jota jo varovasti kurkistin. Pirullinen matkakuume, sehän tästä vain seuraa, sanokaa mun sanoneen!

Kahvila Mabillon on neljäs Morren maailman Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen lukemani kirja. Ehdoton aarre myös Sonjan Lukuhetkien Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdissa! Ja kaiken kruununa yksi ruksi TBR90+10-listallani.

13 kommenttia:

  1. Juuri lainasin tämän kirjastosta muutama päivä sitten. En ole kirjan lukemista suunnitellutkaan kuin monia vuosia...
    Ehkä saan kirjan jopa luettua, ennen kuin se pitää palauttaa kirjastoon. Sinun postauksesi ainakin antoi vauhtia asialle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, parempi myöhään kuin... Minulla tämä oli omassa hyllyssä, joskus aikoja sitten kirpparilta mukaan napattuna. Tämä on aika nopealukuinen, joten luotan sinuun, jaana! ;)

      Poista
  2. Voi että, minä rakastin tätä kirjaa nuorena, ja tavoitit tässä kirjoituksessa hyvin kirjan hengen sellaisena kuin sen muistan. Alkoi heti tehdä mieli lukea kirja uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla! Tätä kirjaa on varmasti helppo rakastaa, ymmärrän kiintymyksesi hyvin. :) Ei muuta kuin nostalgiaa kehiin ja lukemaan.

      Poista
  3. Hei kerrankin on jokin kirja, minkä olen jo lukenut! Pitäisiköhän tarttua tuohon Hemingwayhinkin? En tiedä, oletko tutustunutkin tähän, mutta tuli näistä Pariisi-aiheista ja Hemingwaystä mieleen Sylvia Beachin muistelmateos "Shakespeare & Company". Hän oli yhdysvaltalainen nainen, joka perusti kirjakaupan Pariisiin vuonna 1919 ja kustansi mm. Joycen Odysseuksen. -- Ja siis Hemingway oli myös sen kaveri. Ostin tuon pokkarina lentokentän kirjakaupasta mitäpä muuta kuin Pariisin matkaa varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitäisi! Itse asiassa olen nyt menossa Hemingwayssa kohdassa, jossa seuraava luku on otsikoitu juurikin "Shakespeare & Company" - siinä epäilemättä päästään tähän aiheeseen. Laitan ton kirjan listalle, nyt on ihan täysi Pariisi-into meneillään. (Pitäisi varmaan V:n kanssa laskea matkakassan, eli sen meidän valtavan kolikkopullon sisältö... joko sillä saisi lentoliput Pariisiin...)

      Poista
  4. Oi, ostin tämän divarin poistolaatikosta jollakin mitättömällä senttimäärällä vuosi sitten, mutten ole vielä lukenut. Nyt alkoi tehdä mieli! Ja minä rrrrrakastan Midnight in Parisia - ehkä kaikkein eniten Woody Allenin ns. uudemmista leffoista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue lue, tämä on ihan mahtava. Me päädyimme katsomaan sen leffan ihan sattumalta, ja kumpikin jäi ihan koukkuun saman tien. Aivan mahtava leffa! Olen katsonut aika vähän Woody Allenin leffoja, nyt tekee mieli tutustua niihinkin paremmin.

      Poista
  5. Vähän sama kuin Jaanalla - olen jo vuosia suunnitellut Mabillonin lukemista, ja etsiessäni sitä huutiksesta kiinnostuin muistakin S. Waltarin kirjoista. Kiitos tunnelmallisesta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotan hyviä lukuhetkiä sitten, kun ne koittavat. Tässä on tunnelmapalaa kerrakseen!

      Poista
  6. Voi kun kuulostaa sympaattiselta, aivan erilaiselta kuin kannen perusteella arvelin. Alkoi heti tehdä mieli kirjalliselle aikamatkalle Pariisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuo kansi on aika, no, kamala. Mutta sisältö sen sijaan ehtaa tavaraa. ;)

      Poista
  7. Sain juuri väsättyä blogitekstin tapaisen tästä kirjasta. Oli pakko lisätä jutun oppuun linkin tänne, kun oma lukukokemukseni oli niin päinvastainen kuin sinulla :D Varmaan luin tämän ihan väärään aikaan tai jotakin, kun oikeastaan kaikki kirjassa vain ärsytti ja turhautti.

    (Ehkä minäkin haluaisin olla nuori ja boheemi Pariisissa 1950-luvulla.)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!