28. kesäkuuta 2012

Tämä siunattu, siunattu koti




Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti
Suomentaja: Kersti Juva
Tammi 2001
(Pokkaripainos 2010)
221 s.
Interpreter of Maladies (1999)

Omasta hyllystä.


Jo ensimmäisen novellin kohdalla tiesin: tästä minä pidän. Tätä haluan lukea lisää. Tämä on minun kirjailijani, minun kieleni ja minun mielenmaisemani. Kerrankin elin kohtuudessa ja säästelin, enkä ahminut kaikkia kokoelman yhdeksää novellia yhteen menoon. Annoin niille aikaa.

Hassua, miten suurta yhteyttä saatan tuntea aivan toisesta kulttuuripiiristä peräisin olevaan kirjailijaan ja hänen kuvaamiinsa teemoihin, jotka eivät nekään ole samoja, joita itse elän tai koen eläväni. Jhumpa Lahiri on intialais-yhdysvaltalainen, minä supisuomalainen. Lahirin Tämä siunattu koti kertoo tarinoita Intiasta ja Yhdysvalloista. Niistä, jotka ovat lähteneet ja niistä, jotka ovat jääneet. Niistä, jotka ovat sopeutuneet ja niistä, jotka eivät vielä toisessakaan polvessa koe olevansa kotonansa oikeastaan missään. Minä en ole maahanmuuttaja, en elä vieraassa kulttuurissa (vaikka joskus sitä kokeekin massiivista ulkopuolisuutta, ihan kotonaan), en ole joutunut pohtimaan kastijärjestelmää, odottamaan järjestettyä avioliittoa, asumaan kerrostalon katolla ja lakaisemaan päivät pääksytysten portaita, toivomaan tuoreelta aviopuolisolta lahjaksi jääkaappia tai värjäämään jakaustani sinooperilla, jotta kaikki tietäisivät minun olevan nuorikko.

Ja silti pääsin pinnan alle, elämään kaoottisiin intialaisiin suurkaupunkeihin, mukaan turistitaksiin ja yksinäiseen poikamiesboksiin, ihmettelemään uutta maata, uutta kieltä, uutta kulttuuria, kokemaan pettymyksiä ja vieraantumista puolisosta, jota en edes tunne. Surin menetettyä lasta, menetettyjä mahdollisuuksia, menetettyä rakkautta. Toisaalta tunsin kaikkien voimakkaiden mausteiden tuoksun, kuorin valkosipulia muiden naapuruston naisten kanssa (ja kaipasin sitä ollessani yksin), ahdistuin väenpaljoudesta, maistoin juuri merestä nostetun kalan herkullisen maun.

Jhumpa Lahirin novelleissa on jonkinlaista taikaa, sillä ne ovat hyvin arkisen oloisia, kertovat pienin siivuin elämästä, jota me kaikki elämme, kukin omalla tavallamme, paikoin toisillemme sokeina ja vieraina, paikoin yllättävää yhteyttä tuntien. En osaa edes valita suosikkiani, sillä vaikka novellit eivät ole toistensa kopioita vaan hyvinkin erilaisia, enkä nyt missään hurmoksessa ollut koko ajan lukiessani, tuntuisi väärältä erotella näitä. Tunnelma oli ratkaiseva tekijä omassa lukukokemuksessani, ja se nousi rauhallisesta rytmistä, pienistä koukuista, hyvin tavallisista ja sitäkin uskottavammista henkilöistä ja kauniista kielestä.

Mutta jos valittava on, ja joskushan sitä on, Tuskien tulkki, alkuperäisteoksen niminovelli nousee ehkä voittoon. Siinä turistien taksikuskina lisäleipänsä ansaitseva, mutta päätoimisesti Intian kielipolitiikan sekametelisopassa lääkärin ja potilaiden tulkkina työskentelevä vanhempi mies ihastuu kuljettamansa intialais-yhdysvaltalaisen perheen nuoreen äitiin, eikä tarvita kuin yksi meno-paluumatka temppelille kokonaisen ihmissuhteen idean kaaren läpikäymiseen.

Olen vieläkin puoliksi Tämän siunatun kodin tunnelmassa, vaikka olen jo aloittanut sen perään aivan toisenlaista kirjaa. Jos et vielä ole lukenut Lahiria, lue. Minä aion lukea kaiken, mitä hän on koskaan kynästään päästänyt ja tulee päästämään.

Muiden mietteitä: Katri, Mari A., Valkoinen kirahvi, Zephyr

So American: Immigrant Background (3/3, hihii!) ja Modern Women Writers.
Lisäksi yksi ruksi lisää Pulitzer-listaani.

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut tämän joskus ja pidin, vaikken innostunut aivan yhtä paljon kuin sinä. Tarkoitus olisi lukea lisää Lahiria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lisää Jhumpaa kehiin vaan! Muistan kun luin hänestä joskus vuosia sitten Hesarista ja jo silloin ajattelin, että pitäisi lukea tuo. Olisikohan se ollut jopa juuri Tämän siunatun kodin ilmestymisen aikaan. Sitten se jäi, ja unohdin koko Lahirin moneksi vuodeksi. Nyt en enää unohda.

      Poista
  2. Lahiri on upea! Minäkin taisin lukea tämän ensin ja sitten ne romaanit. En tiennytkään, että tämä on pokkarinakin - kannattaa hankkia omaan hyllyynkin siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ihana. Juu, minä löysin tämän Hulluilta päiviltä keväällä muutamalla eurolla, mainio löytö.

      Poista

Kiitos kommentistasi!