15. kesäkuuta 2012

Miten mainio viikko

Kuvan teepannu on synttärilahja veljeltäni, jonka rosoisen pinnan alla
taitaa sittenkin asua ei niin pieni design-ihminen!

Onpa ollut monella tavalla kiva viikko. Ensinnäkin nousin Nosferatun lailla kuukauden päivät kestäneestä graduhorroksesta ja annoin palaa. Tekstiä lähti tulemaan heti, kun olin taas pakottanut itseni kirjoittamaan sen kaikkein vaikeimman ensimmäisen lauseen sinne tyhjään tiedostoon. Tajusin naputellessani (kun en edes yöpaitaa ollut ehtinyt vaihtaa pois), että kyllähän tästä tulee vielä valmista. Eikä pelkästään valmista, vaan hyvää valmista. Itsetunto sai siis jälleen syvästi kaivatun lisäpotkun. Tänään kävin aamusta tarkistamassa yhden pienen aineiston, jonka olemassaolo selvisi minulle aivan täysin vahingossa toissapäivänä, ja ilmeni, että siitä on pikkiriikkinen mutta sitäkin keskeisempi hyöty minulle. Tunsin itseni melkein ihan oikeaksi tutkijaksi, kun hihkuin riemusta selatessani niitä paria vihkosta arkistonhoitajan naureskellessa hyväntahtoisesti innolleni. (Ei muuten ollut ihan yksinkertaista löytää tätäkään aineistoa, näemmä olen erikoistunut sellaiseen tavaraan, jota kukaan muu ei halua käyttää...) Nyt, jos kirjoitan tänne, että suunnitelmanani on saada jonkinlainen kokonaisuudeksi katsottava pökäle valmiiksi 19.7. mennessä, joudun ehkä myös toteuttamaan sen. Jotakuinkin julkiset julistukset toimivat yleensä aika hyvinä motivaattoreina. 19.7. valikoitui päiväksi siksi, että silloin alkaa reilu pariviikkoinen kesälomani, jonka aikana en halua miettiä gradua mistään suunnasta. Loman jälkeen, kun keitos on hautunut hetken aikaa, sen voi tuoreella katseella vilkuilla vielä läpi, ennen kuin vien sen proffalle esitarkastukseen. Rautainen suunnitelma, eikö? Niin minustakin.

Muitakin syitä hyvään viikkoon on. Kävin näyttämässä naamaani töissä, mikä oli yllättävän kivaa.  (Viime viikon vuorot jäivät tekemättä Lapin reissun vuoksi.) Kesäaika on armollinen sielläkin, kun on lomia, auringonpaistetta ja aikaa lukea kirjoja palkallisella työajalla. Ei tosin kannata olla kateellinen, sillä itse tekisin mielummin ihan oikeasti töitä sen pienen palkkani eteen, mutta minkäs teet. (Minä en pomona ehkä antaisi tilanteiden mennä noin pitkälle, ettei alaisillani olisi säällisiä työtehtäviä ja he hajoilisivat hitaasti ja varmasti motivaationpuutteeseen, mutta minä en olekaan pomo.)

Lisäksi mummi on paremmassa kunnossa, joskaan hän ei ole pääsemässä vuodeosastolta kotiin. Palvelutalojonossa hän sen sijaan on nyt lopultakin aivan virallisesti, mikä on suuri helpotus kaikille – eniten varmasti hänelle itselleen. Vaikea kuvitella, miltä tuntuu ajatella muuttavansa pois talosta, jossa on asunut melkein 65 vuotta. Aika hurjaa. (Jonon pituudesta ei tosin ole tietoa.)

Niin ja se melonta! Maanantaina kävimme parin ystäväni kanssa kokeilemassa kajakkimelontaa Itä-Helsingissä, ja sydämeni jäi sille tielleen. En ole hetkeen kokenut mitään niin meditatiivista kuin tasainen liike veden pintaa pitkin, tyyni sää ja Helsingin kaunis saaristo. (Iloa lisää se, etten ollut aivan totaalisen surkea meloja, vaan hoksasin pointin aika nopeasti ja pääsin kärryille ja hyvään vauhtiin.) Hehkutin melonnan riemuja äidilleni, joka oli ilmeisen hövelillä tuulella, koska lupasi sponsoroida minulle ainakin osan melonnan alkeiskurssin hinnasta, jos sellaiselle haluan mennä. Passaa!

Lukumaratonin jälkeen olen jatkanut kamppailuani Sinuhe egyptiläisen kanssa (olen jo melkein sivulla 600) ja siinä rinnalla on kulkenut eräpäivän ahdistama Valtaistuinpeli. Sori vaan sinulle, joka olet seuraavana varausjonossa – tämän kirjan kanssa minulla menee nyt muutama päivä ylimääräistä. (Noin sata sivua lukematta.) Ja aloitin myös Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti -kokoelman ja ja ja... Onhan näitä.

Tänään lukeminen jää kuitenkin hieman sivurooliin, sillä kohta vaihdan farkut mekkoon, hyppään junaan ja lähden Tampereelle juhlimaan ystäväni maisterivalmistujaisia. Se on kai sitten kesä nyt!

12 kommenttia:

  1. Kannustusta graduun! Pikavinkki, anna se sitten oikoluettavaksi jollekulle ennen proffalle kiikutusta. Asiantuntemus ei ole välttämätöntä mutta bongaavat kaikki ne tyhmät kirjoitusvirheet ja lauserakenteet jotka kuulosti tosi hyviltä kello kahden aikaan yöllä...
    (Meillä oli parin kaverin kanssa gradupiiri, oikoluettiin toistemme gradut viinin ja ruoan ääressä, hyvin toimi ja esitarkastus pystyi keskittymään asiaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo on hyvä idea, ja itse asiassa eilisistä juhlista sain jotenkin rekrytoitua lopulta KAKSI kiinnostunutta apulukijaa itselleni :D

      Poista
  2. Myöhäisherännäiset synttärionnet ja tsempit graduun! Kajakissa tosiaan sielun lepää... Sinuhe on minulla lukematta vielä, saa nähdä kykenenkö kynnelle ensi eksänä. (Tämä kesä on jo buukattu täyteen, mm. Oman Elämänsä Sankari odottaa hyllyssä ja siinä on tiiliskiveä tarpeeksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhäiset kiitokset, Elma Ilona, et ole missannut mitään olennaista, sillä ne olivat siis jo maaliskuun alussa. ;)

      Oh, lue ihmeessä Oman elämänsä sankari, se on minun kaikkien aikojen suosikkikirjani. <3

      Poista
  3. Tsemppiä gradun tekoon! Melonta on mahtavaa hienolla säällä. On hienoa katsella maailmaa eri vinkkelistä, olla niin lähellä veden pintaa.

    Onpa muuten valtavan hieno teepannu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lukutoukka! Juuri tuo siinä oli niin hienoa, vesi oli lähellä, muttei mitenkään uhkaava elementti.

      Eikö! Peseminen vain on vaikeaa, sillä se on jotain käsinvalmistettua superohutta lasia, mutta kaunis se on.

      Poista
  4. Jaan tuntemuksesi huolesta mummoon :/ Toivottavasti palvelutalojonot eivät ole mahottoman pitkät -samasta aiheesta kun on juttua meidänkin perällä riittänyt... Meidän mummo on asunut yli 40 vuotta samassa kodissa, ja muutto "sinne saakelin vanahainkottiin", häntä itseään lainatakseni, on niin lähellä että surku jota ei penskana koskaan ymmärtänyt tulevaksi, on ihan nenän edessä :( Huoh. Voi kun mummot olisi ikuisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin, ikävää :( Toivon myös teidän mummon tilanteen helpottavan kaikin puolin. Tätä tämä aikuisuus kai on, kun itsekin saa lisää vuosia, mummitkin vanhenevat. Minäkin haluan heidän olevan ikuisia.

      Poista
  5. Pitäisiköhän pihistää äidin kaunis kajakkimela ja aloittaa itsekin.. Silloin kun meillä oli vielä kajakki sain lainata sitä välillä, se on todella kivaa.

    Lähetän paljon hyviä graduviboja, sieltä se tulee ja lomalla pitää lomailla! Hyviä ajatuksia myös mummolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi! ;)

      Kiitos, kyllä ne ihan hyvältä vaikuttavat edelleen. Tästä tää valmistuu!

      Poista
  6. Mukava kuulla että en ole ainoa joka hihkuu arkistoissa....
    Kuuntelimme Sinuhe egyptiläisen äänikirjana työmatkoilla ja voi että, kun matkat meni mukavasti! Kirjan lukemisesta oli monta vuotta ja tarina oli ehkä antoisampi näin vanhempana kuin silloin nuorena. Samaan putkeen kuuntelimme Mikael karvajalan ja Hakimin. Niin ja nämä kaikki löytyi kirjastosta.
    Ja tsemppiä graduun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jihuu, joku muukin rikkoo pölyn laskeutumisen rauhaa! :D

      Minulla on vielä äänikirjat kokonaan kokeilematta. En ole keksinyt, missä tilanteessa niiden lukeminen onnistuisi parhaiten, kun kotona en jaksa sellaiseen lukemiseen keskittyä ja autoa en omista... Hmmm... Ehkä ratkon pulman vielä.

      Kiitos tsempeistä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!