28. tammikuuta 2012

Ihmisen osa



Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Siltala 2009
276 s.

Kirjastosta.


Ihminen tarvitsee vain kaksi ominaisuutta, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Keskittyy siihen mitä tekee ja kuvittelee itsensä toisen asemaan. Siinä kaikki, muu seuraa perästä.


Kun Jaana kirjoitti muutama viikko sitten Ihmisen osasta, muistin taas, että se on pitänyt lukea jo pitkään. Kirja oli minulla jo kotonakin, kirjaston lainapinossa, mutta muut olivat ajaneet sen ohi. Viime viikonloppuna tartuin sitten Hotakaiseen, lopultakin.

Onneksi tartuin.

Pidin tästä kirjasta erittäin, erittäin paljon. Hotakaiselta olen aiemmin lukenut joitakin teoksia, Juoksuhaudantien ja Bronksin nyt ainakin, Buster Keaton. Elämä ja teot myös, jos oikein muistan. Näistä kaikista on kuitenkin jo kauan aikaa, eikä Hotakainen silloin iskenyt niin monella sadalla voltilla, että olisin jäänyt häneen kiinni. Ehkei hän vielä silloin ollut minulle aivan sopiva, tai minä hänelle.

Ihmisen osa kertoo siitä, mitä me kaikki varmaan vähintäänkin silloin tällöin mietimme: kuinka ihminen pärjää tässä maailmassa ja tässä yhteiskunnassa, miten me kohtaamme toisemme (vai kohtaammeko me?), miten käy kun putoaa verkostosta pois? Kehystarinassa eläköitynyt lankakauppias Salme Malmikunnas myy elämänsä ideanpuutteesta kärsivälle kirjailijalle 7000 euron hinnasta. Salmella on neljä lasta (joista yksi on kuollut lapsena, mutta eihän äitiys siihen pääty) ja mykäksi heittäytynyt mies Paavo. Helena menestyy työelämässä, mutta on muuten tyhjä. Maija elää vähällä miehensä Bikon kanssa. Pekka ei elä millään, paitsi supermarkettien makkaramaistiaisilla ja naapurinrouvan lähikaupasta hamstraamilla mutta roskakatokseen dumppaamilla punaetikettisillä valmisruoilla. Kimmo Hienlahti on bisnesmies, rahamies, miestenmies, kaahari. Kullekin on omanlaisensa osa, toisille räväkämpi kuin toisille.

Pohjavire Ihmisen osassa on surumielinen, toteava ja tunkeilematon. Vaikka käsittelyssä on rankkoja aiheita, niitä ei missään määrin klähmitä liikaa. Hotakainen kirjoittaa niin, ettei hänen sanomansa voi jäädä epäselväksi. Näin se maailma makaa. Täällä meidän pitäisi pärjätä.

Lankakauppias Salme pitää todellakin lankoja käsissään, vaikkei aivan kaikkea lastensa elämästä ihan tiedäkään. Hän lähettelee jälkikasvulleen maisemakortteja, joissa viljelee niin elämänohjeita, kannustuksia kuin vihjeitäkin. Samalla hän tulee väkisinkin pohtineeksi sitä, miten maailma muuttuu ja miten se pitäisi ymmärtää. Maijan maahanmuuttajamies Biko herättää appivanhemmissa ihmetystä, mutta siihenkin tottuu, aikanaan. Helenaa täytyy auttaa, jotta yhä pimeämmäksi muuttuva tyhjyys ei vie koko naista mukanaan. Vaikka on tottunut vähään, voi silti yrittää lisää.

Juu, kyllä minä Hotakaisesta pidän. Todella. Ajoittain lauseet ovat niin sattuvan nasevia, että ne on pakko lukea muutamaan kertaan uudelleen, eikä hämmennys taidokkuudesta himmene hetkeksikään. Huumori ei ehkä ole samalla tavalla lämmintä kuin vaikkapa Tuomas Kyröllä, mutta ilkeääkään se ei ole. Toteavaa, sitä se on. Elämän tragikoomisuutta.

Huh. Ihmisen osa ei minulle ole elämää mullistava teos, mutta upea kirja se on. Ja kyllä se sai miettimään asioita uudelleen: leipäjonossa seisomisen häpeää, jauhovellillä elämistä, arkista rasismia, satuttavaa hiljaisuutta, joka ikisen päivän kamppailua eteenpäin. Tämä jää pitkäksi aikaa mieleen, näitä asioita ajattelen varmasti vielä paljon.

Amma kuunteli tämän syksyllä äänikirjana, Kirsi jo keväällä. Ajattelin näiden arvioiden perusteella, että tämä voisi olla se kirja, joka vie äänikirjaneitsyyteni - etenkin ilmeisen vaikuttavan Ritva Valkaman takia. Nyt on kuitenkin niin, että pääsen maaliskuussa katsomaan kaiken tämän teatterin lavalta, joten ainakin toistaiseksi äänikirja jää kuuntelematta. Tuota teatterikäyntiä odotan aivan valtavasti. En epäile hetkeäkään sen vaikuttavuutta. Pitää varata nessuja mukaan.

Ihmisen osa on todellinen kirja-aarre, siksipä osallistun sillä hyvin mielin Sonjan Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.

14 kommenttia:

  1. Voi että, olen tuosta teatterista ihan kade, loistava esitys varmasti. Toteava ja tunkeilematon, erittäin hyvin sanottu!

    VastaaPoista
  2. Minäkin olisin itselleni kateellinen, joten ymmärrän hyvin. ;) Sattuman kauppaa oli mukana lippujen saamisessa, loppuunmyydyltä tuo tällä hetkellä ainakin vaikuttaa.

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva että sain sinut tarttumaan kirjaan ja kun vielä olet "myyty", sitä parempi. Teatteriin...täälläkin ollaan vihreänä, eikä pelkästään Haaviston takia.

    Minun suosikkihenkilöni kirjassa oli ehdottomasti Biko, Salme tuli hyvänä kakkosena.

    VastaaPoista
  4. Kyllä näistä blogeista taitaa olla oikeasti ihan todella hyötyäkin, kun saa hyviä tuuppauksia lukemiseen. Lupaan kyllä kertoa mehukkaat yksityiskohdat teatterireissusta sen jälkeen, niin voit vihertyä lisää. ;)

    Biko oli minustakin aivan mainio, mutta Salme vei sydämeni.

    VastaaPoista
  5. Miekin kuuntelin tämän vähän aikaa sitten ja vaikutuin sekä Valkamasta että koko tarinasta. Ostin sitten myös kirjan omaksi, sillä aion lukea tämän vielä "uudelleen"

    VastaaPoista
  6. Hanna, luulen, että itsekin saatan vielä hankkia tämän itselleni, vaikkapa sitten äänikirjana. Hieno tarina, joka kestää monta käyttökertaa.

    VastaaPoista
  7. Todella ärsyttävää, kun kaikki kehuvat tätä kirjaa - sain tämän isältä lahjaksi (ihan ensimmäinen painoskin (!)), luin jotain 50 sivua ja hävitin. En vieläkään ymmärrä, kuinka se edes on mahdollista. Puff ja vitutus. >.<

    VastaaPoista
  8. Minunkin on pitänyt jo hyvän aikaa lukea Ihmisen osa, mutta arvosteluasi lukiessa taas muistin, etten ole edes varannut sitä vielä kirjastosta.

    Kiva kuulla, että luvassa sitten joskus kun tämän pariin pääsen, varmasti hyvä lukukokemus!

    VastaaPoista
  9. Noora: Ehkä se kappale meni samaan paikkaan, jonne minun kaikista sukkapareistani katoaa toinen puolisko? Sinne päätyvät myös yleensä tärkeät paperit, joita ei "just nyt" jaksa laittaa hyvään jemmaan. Toivottavasti löydät Osasi, se on loppujenkin sivujen lukemisen arvoinen!

    Susa: Minä en olisi muistanut tätä, ellei se olisi nököttänyt kirjastossa palautushyllyssä tyrkyllä. Jotkut kirjat ovat kai sellaisia, että ne pitää sitten erikseen löytää vähän vahingossa. Mutta suosittelen siis lämpimästi!

    VastaaPoista
  10. Hotakaisen Ihmisen osa oli ensimmäinen tuttavuus hänen tuotannosta.
    Kirja sattui luettavakseni opiskelun yhteydessä, teoksesta pitää tehdä
    essee. Ihmisen osa on moniulotteinen kertomus, kun esseen saa valmiiksi, luettava vaihtuu kevyempään tyylilajiin.
    Ihmisen osa ei ole helppo kirja, esseetä varten se on luettava monta kertaa. Kirjailija tuttavuus Hotakainen jää tämän lukukokemuksen jälkeen tauolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että perusteellinen kirjan tankkaus aiheuttaa halua lukea jotain muuta sen jälkeen. Kiva kuitenkin kuulla, että olet tehnyt tästä kirjasta esseen – varmasti löysit kiinnostavia ja tärkeitä asioita esiin nostettavaksi.

      Minä en ole tämän Ihmisen osan jälkeen lukenutkaan muuta Hotakaista. Tuo vastailmestynyt uutuus kiinnostaisi kyllä kovasti.

      Poista

  11. Oletko lukenut finlandia palkitun Ulla-Leena Lundbergin kirjan Jää?
    Mikä on Hotakaisen uutuuskirja?
    Ihmisen osa on nyt luettu, on lukemisen arvoinen kirja tehtävistä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Jään ja kirjoittanutkin siitä: http://suketus.blogspot.fi/2013/01/jaa.html

      Hotakaisen uutuus on nimeltään Luonnon laki, ilmestynyt tässä syyskuussa. Vielä en ole onnistunut bongaamaan kirjastosta.

      Kiva että pidit!

      Poista
  12. Luin kirjoituksesi Lundbergin kirjasta. Mielestäni kirja on hyvä lukukokemus, mutta siinä on myös
    häiritseviä tekijöitä. Petyin kirjan juonen loppuratkaisuun,kirjailija venytti tarinaa juuttumalla uskonnollisiin asioihin ym.
    Kiinnostaa tutustua Hotakaisen uutuuteen, kun sen aika on.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!