8. marraskuuta 2011

Kööpenhamina




Ei niin mitään mätää Tanskanmaalla! 

Neljän päivän kaupunkiloma on onnellisesti ohi, kissa on tullut hoidosta, kotona odottaa vuoren verran töitä ja sen sellaista. Mutta kyllä oli mukavaa päästä hieman haistelemaan Kööpenhaminan tuulia ja hengailla vaan. Kauhean kallistahan Tanskassa on, ja rahavarat piti laskea tarkkaan, mutta toisinaan on ihan terveellistä tuntea, millaista on, kun ei vaan ole varaa. Kyllähän opiskelijana siihen on tottunut muutenkin, mutta usein matkaillessa on ollut jotakuinkin varoissaan (tai lähinnä on tullut matkusteltua paikoissa, joissa on ollut edes hitusen halvempaa kuin Suomessa). Tanskassa kaikki tuntui kalliilta. Mutta tulipa juotua elämäni toiseksi kallein olut, ja vieläpä terassilla marraskuussa. (Kalleimman olen juonut muinoin Moskovassa.)




Rakastan museoita, mikä ei liene yllätys ainakaan aivan kaikille. Tanskan Kansallismuseo on kävijöille ilmainen ja sinne mekin menimme heti perjantaina. Ajan tappaminen onnistui helposti, odottelimme samalla nimittäin hotelliin pääsyä. (Matkatavarat sinne sai onneksi jättää jo aamulla.) Kansallismuseossa oli erinomaisen hieno (ja uusi!) Tanskan esihistoriasta kertova perusnäyttely, jonka äärellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. 




Vaihtuvana näyttelynä oli Peoples of the World, hieno etnologinen kokonaisuus, jossa oli kaikenmoista tavaraa maailman eri kolkista. Tämä kuva on inuitiosiosta, joka ymmärrettävästi on ilman mitään vaihtuvia näyttelyitäkin olennainen osa Tanskan historiaa ja kulttuuria. Minulle muuten selvisi vasta tämän reissun yhteydessä, että Tanskakin on ollut orjavaltio. Kaikkea sitä oppii. Joskus mietin, miten minä muka voin väittää olevani kohta valmis historian asiantuntija, kun tällaisiakaan asioita en tiedä. Mutta ei kai kaikkea voikaan...? (Toivottavasti ei voi, elämä olisi tylsää, jos ei olisi koko ajan uutta opittavaa omastakin alasta!)




Sää ei varsinaisesti aivan hellinyt, mutta lauantaina oli ihana aurinkoinen päivä. Muuten oli kostean viileää ja harmaata. Tavallaan tuttua ja turvallista.





Raatihuoneen edustalla pidettiin jonkinmoista mielenilmausta koko matkamme ajan. Tanskalainen vastine Wall Streetin protesteille?





Kuuluisa Nyhavn oli varsin sympaattinen kanavakuja, mutta en nyt tiedä, onko sitä syytä hehkuttaa Kööpenhaminan suloisimmaksi? Olihan sen varrella toki paljon miellyttävän näköisiä ravintoloita ja talot olivat kauniita ja purjeveneet ja vähitellen rakennettavat joulumarkkinoiden puitteet, mutta silti... Olihan se nyt kuitenkin ihan tavallinen kanavan viertä kulkeva katu, jolla on vanha maine prostituution ja juoppouden pesänä.






Neito kaipaa merelle. Muutama muukin turisti näytti kiinnostuneen Pienestä Merenneidosta - niitä tuli busseittain. Hämmentävää. (Me sentään kävelimme.)





Kaikkien rakennustelineiden ja aukirevittyjen katujen seassa oli varsin kotoisa olo. Minusta ainakin tuntuu, että Helsinki on koko ajan auki. Ehkä tunne on niin vahva siksi, että kuljen päivittäin Senaatintorin ohi, jonka liepeillä on ollut meneillään isot rakennus- ja korjausurakat jo pitkään.




Tilkkutäkkiaktivismia.




Sunnuntaina kävimme Ny Carlsberg Glyptotekissa, hienossa taidemuseossa, jossa on suuret kokoelmat tanskalaista taidetta sekä Paul Gauguinin Polynesia-aiheisista teoksista koottu vaihtuva näyttely, johon sai jonottaa hetken aikaa. (Kuvan otin juuri ennen museon avautumista, kun kuljimme siitä ohi, myöhemmin iltapäivällä aivan noin suurta ruuhkaa ei ollut.) Vaikka tosiaan museoista diggaankin, (suurissa) taidemuseoissa minuun iskee usein ähky. Ehkä olen hemmoteltu kakara, jolla on ollut liiallinen ilo vierailla niin monessa maailmanluokan taidemuseossa, että minusta tuntuu jo siltä, että onhan noita pyttyjä ja tauluja jo nähty. En ole opiskellut taidehistoriaa (pari kertaa olen koettanut käydä jotain peruskurssia, aina jäänyt kesken), enkä sinänsä koe mitään ammattimaista hurmosta taiteen keskellä, mutta harrastelijana nautin siitä kyllä - sopivissa määrin, sopivin teemoin. Enkä nyt väitä, että mikään ammattilainen pitäisi olla osatakseen tai voidakseen tai halutakseen kiertää taidemuseoita, en tietenkään, mutta joskus minusta tuntuu, että olen jotenkin juntti, kun en osaa enkä jaksa ihastella aivan kaikkea. Kun tuntuu siltä, että pitäisi. Arvostan loputtomiin sitä, että taideaarteita on säilynyt ja niistä pidetään huolta, mutta ehkä minun ei tarvitse jokaista niistä nähdä. Junttiudenkin uhalla.

Ny Carlsberg Glyptotekiin on sunnuntaisin vapaa pääsy, joten suosittelen kyllä, ehdottomasti, enkä vähiten upean talvipuutarhan vuoksi!





Bloggaaja katselee haaveillen Kuninkaallista kirjastoa kohden... 

Maanantaina meillä oli runsaasti aikaa tapettavaksi hotellista lähdön jälkeen, ja päädyimme tavoitteettoman harhailun jälkeen Det Kongelige Bibliotekin lukusaliin selailemaan brittiläisiä lehtiä. Tykästyimme molemmat kyseiseen kirjastoon - kyllä kelpaisi naputella siellä gradua tai lukea tentteihin, hyvä tekemisen meininki ja ihanteelliset tilat olivat helposti aistittavissa. Harmi, että kirjaston kirjakauppa (!) aukeaa vastaa ensi vuonna, olisin saattanut viihtyä siellä varsin hyvin.






Christianshavnin maisemissa viihdyimme myös. Kuvassa näkyvä hauskatorninen kirkko on Vor Frelsers Kirke. Torniin olisi saanut kiivetä - ulkokautta. Tällä kertaa tyydyimme ihastelemaan rakennusta maan pinnalta.




Samalla reissulla kävimme ihmettelemässä Christianiaa, jonka pääkadulla kuvaaminen on kielletty, ilmeisesti huumekaupan paljastumisen pelossa. (Huumekauppa Christianiassa onkin varmaan Tanskan poliisille ihan uusi tieto, mutta ymmärrän pointin...) Ihmeellinen ewokkikylä se kyllä oli, mutta ilman muuta ihmettelemisen arvoinen. En tosin itse haluaisi mistään hinnasta sellaisessa ympäristössä asua, mutta ketäpä se kiinnostaa. Yhteisö on joka tapauksessa epäilemättä aivan ainutlaatuinen ja jäsenilleen tietenkin tärkeä.




Tanskassa vaihdossa olleen ystäväni suosituksesta kävimme Cafe Retrossa hengailemassa. Suosittelen minäkin!




Kuten Mr. H.C., mekin jouduimme vain kaipaillen katselemaan Tivolia kohden, joka ei vielä ollut avannut oviaan joulukaudeksi. Vierailu siellä olisi eittämättä ollut hauska, mutta aina ei voi voittaa.

Neljä päivää oli oikein sopiva aika meidänlaisillemme haahuilijoille. Kieltämättä aika kävi hieman pitkäksi etenkin maanantaina, kun meillä oli koko päivä odotettavaa ennen lennon lähtöä. Mutta se ei tietenkään ollut missään määrin Kööpenhaminan, vaan enemmänkin matkaväsymyksen syy. Joulunaikaan kaupunki on varmasti upea, mutta kyllä se kelpasi marraskuisena viikonloppunakin oikein hyvin. Ainoan miinuksen annan kalleudesta, mutta tanskalaisilla taitaa olla siihenkin syynsä.

Hyvä reissu, tulipahan tehtyä!

5 kommenttia:

  1. En taida olla kuullut kenenkään moittivan Tanskaa. Meille se on aina ollut vain läpikulkumaa Keski-Eurooppaan ja alpeille. Paitsi: Kerran yövyimme Odensessa ja vähän kiireessä katselin ympärilleni ja tajusin, että 'tänne täytyy palata'.

    Et sitten jumittunut tanskalaiseen sisustukseen;-)

    Turistille myös Sveitsi on nykyään sairaan kallis. Ennen sinne mentiin tuosta vaan. Ei enää.

    VastaaPoista
  2. Maailma tuntuu olevan täynnä paikkoja, joihin pitää palata... milloinkohan sitä... Tanskalaista sisustusta ihailin muutamassa tavaratalossa, mutta olimme matkalla käsimatkatavaroiden kanssa, joten ihailuksi jäi. Ei tosin jäänyt epäselväksi, että siellä rakastetaan sisustamista! Ja tyyliä!

    Minä en ole koskaan käynyt Sveitsissä. Haluaisin kyllä.

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava matkakertomus:) Matkakuumetta ilmassa... Huoh.

    VastaaPoista
  4. Tanskalaisen isäpuolen ansiosta on tuossa maassa tullut vietettyä viikonloppuloma jos toinenkin :) Kesällä sai kokea harvinaista herkkua kun päästiin avokin kanssa viettämään kokonainen viikko mökillä Kalundborgin lähellä, ihanassa pienessä yhteisössä aivan meren rannalla kaukana kaikesta... (suomeksi: avokki valitti jo toisena päivänä netin puutetta :b onneksi olin fiksuna pakannut pari kiloa kirjoja mukaan!)

    Toinen vinkki jos ikinä kesällä tulee käytyä Köpiksessä on perusturistimainen - mutta niin nautinnollinen - veneajelu, joka lähtee Nyhavnista ja kiertää nuo sinunkin kuvaamasi nähtävyydet (ja pari muutakin suloista kuriositeettia, kuten "laivakylät" ja upean oopperatalon) vähän eri vinkkelistä. ;)

    Ikävä iski Glyptotekiin, itse taidetta vuosikausia opiskelleena osaan jotenkin aina innostua ja hullaantua uudestaan siellä astellessa! Ah ja voih.

    VastaaPoista
  5. Sonja: No mullakin on, vaikka vasta palasin tuolta! Onneksi Tukholma kutsuu jo parin viikon päästä, huraa! :)

    Meu: Ooh, nyt heräsi pieni kateuden siemen - voin vain kuvitella kuinka ihanaa mahtaa olla Tanskassa myös Kööpenhaminan ulkopuolella! Itse asiassa sellaiselle kanavaristeilylle meneminen oli jo tosi lähellä, mutta se olikin vähäsen liian kallis jäljellä oleviin kruunuihin nähden (harkitsimme sitä ajan tappamiseksi maanantaina lentoa odotellessa). Suloisia ne kampelamaiset laivat joka tapauksessa olivat. Ja Glyptotek oli kyllä hieno, myös ruuhkaisena sunnuntaina :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!