Onnea on. Pienesti ja joskus enemmänkin.
17. joulukuuta 2010
Terhi kirjoitti onnellisuudesta. Minä olen onnellinen myös. Tänään saimme V:n kanssa asuntotarjouksen. Katajanokalta. Aivan unelmiemme ylittävä paikka. Asunnossa tilaa molemmille ja kissallekin. Ikkunoista näkyy meri ja jäänmurtajat. Minulla on varaa maksaa se yksinkin, sitten kun V lähtee vaihtoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan mahtava juttu! Nyt ei tarvitse enää kauan odotella, helmikuuhan on melkein heti kohta täällä:) mitens molempien kamat sovitetaan yhteen? onko ollut jo kädenvääntöä aiheesta?:D
VastaaPoistaJeeeeeeee <3<3<3
VastaaPoistaTiedäthän mitä tämä tarkoittaa? Läksärit, jämärit, tuparit!!
VastaaPoistawhihii!
Sonja: No on ollut joo. V:n on vaikeaa sopeutua ajatukseen mun kirjoista ja purnukoista ja kissasta. Mutta ei se mitään, kyllä tässä kompromisseja löytyy, ei hätää. Itsekin pitäisi opetella pois kotidespoottiasenteesta - enää en päätä yksin siitä, millaista kotona on.
VastaaPoistaVaikea kyllä tottua ajatukseen näin monen itsenäisen vuoden jälkeen.