Tykkään tehdä löytöjä.
Muovirahan vingautus tuo tietynlaista vallan tunnetta, kuvitetua tietenkin, mutta tuopa silti.
En kuitenkaan osta yleensä kallista, sillä en varsinaisesti kieri rahassa. Laadusta pidän, samoin pienyrittäjien innovaatioista, käsitöistä, kierrätetystä, uniikista. Kirpputoreja rakastan, varsinkin, kun olen viime aikoina alkanut tehdä löytöjä. Yritän kuitenkin pitää itseni aisoissa, vaikka en yletön kuluttaja olekaan. Pidän myös muotiblogeista, joissa kuvaillaan elämää, jollaista en halua elää. Kiinnostavaa se on silti, esimerkiksi eräänlaisena etnologisena tutkimuksena. Viihdettä, pumpulia, kiiltoa! Nautin.
Eilen käytin rahaa, itse asiassa aika paljonkin. Valmistaudun huolella tuleviin sitseihin (se puku on kyllä tosiaan vielä hankkimatta, ei löytynyt soveliasta), ja joululahjojakin voisi jo miettiä, ettei taas tulisi hätää joulukuun puolivälissä.
Uhkasin jo aiemmin julkaista blögissäni kuvia kirpparilöydöistä. Idea ei todellakaan ole omani, kuten jokainen varmaan ymmärtää, mutta ihan käyttökelpoinen yhtä kaikki. Kuvat ovat huonoja, sillä en jaksanut panostaa. Sori.
Olen rihkamakoruaddikti. Nämä suloiset valkoiset helmet tarttuivat mukaani 2,50 eurolla.
Makee Mirko Hanákin kuvittama ja Eeva-Liisa Mannerin suomentama lasten runokirja. Yksi joululahjaongelma ratkaistu! 2 euroa.
Biancon iltalaukku. Sitsejä varten, tietenkin. 4 euroa.
Suosikkini! Kaksi Wirkkalan Paadar-snapsilasia, 3 euroa. Södet. Toivottavasti löydän näitä lisää.
Kirpparilla on ihanaa! Piste.
--
Iltapuku on tosiaan vielä hakusessa, mutta eiköhän ongelmaan löydy ratkaisu.
Nyt V huutelee henkisen ruoskan muodossa sen verran ikävästi, että lienee syytä aloittaa se tutkimussuunnitelman tekeminen. Minuakin vituttaisi lukea satamäärin sivuja aiheesta, joka vilisee latinankielisiä termejä, joten ymmärrän kyllä, miksi hän on hieman natsi. Kärsimys on parasta jaettuna.
--
edit. Seminaariin liittyvässä tiedonhaussa meinasi mennä pata jumiin, joten siirryin selailemaan intternetin ihmemaailmaa ja totesin, etteivät nuo snapsilasit vanhasta luulostani huolimatta olekaan Ultima Thulea, vaan Paadaria. Sain mummilta aikoinaan neljä kappaletta samanmoisia isoja juomalaseja, ja jotenkin vain oletusarvoisesti ajattelin niiden olevan Ultimaa. No, näemmä tiedonhausta on hyötyäkin, sillä tietämättömyyden verho on nyt poistunut silmieni edestä. Kyse on Paadarista. Näin on. Huisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!