Ensin pieni mainospala:
haluan uuden tietokoneen. Voin voittaa sen valokuvauskisassa. Käykää siis rakkaat lukijani (te 3 kpl) äänestämässä kuvaani osoitteessa www.thesearch.nu/#, ja sieltä sitten nimimerkin suketus takaa. Äänestäkää, vaikka ette pitäisikään kuvista (toistaiseksi vasta yhdestä). Muitakin saatte äänestää, muttette niitä, joilla on jo enemmän ääniä kuin omillani. Kiitos muuten Ollille linkkivinkistä!
Sitten asiaan.
Vietän tylsähköä viikonloppua Tampereella. Onneksi Anne oli luonani leikittämässä kissaani aiemmin illalla. Huomenna aion askarrella joulukortteja (minä, pakana!), palauttaa Beggin Economicsin avaamattomana kirjastoon (palautuspäivä oli jo) ja luultavasti käydä elokuvissa (Marie Antoinette). Yksinäisen Tampere-viikonlopun alkuperäinen funktio oli kirjoittaa "kynä sauhuten" nuoruuden ja nuorison historian esseetä ja suojeluskunta-kurssin kirja-arvostelua (en ole lukenut kirjaa). No, kone on ollut auki tänään siitä saakka kun pystyin pitämään vatsanesteet sisälläni, mutta Wordia en ole avannut. Ehkä huomenna. Jos askartelultani kerkeän (siis tuskin).
Remonttiasia ei ole edistynyt. Tosin seinääni on nyt tullut kaksi reikää, jotka siihen porasi toveri Kosteusmittaaja. Toveri siksi, että hän ihastui kovasti seinilläni oleviin kommarijulisteisiin. Siinäpä oiva läpänheittoaihe samalla, kun seinääni tehdään mattoveitsellä 10x20 senttimetrin reikää. Home ei siis johdu kaikista olettamuksista huolimatta putkivahingosta, sillä seinän takana ei mene putkea. Missään. Kyse on Pispalanharjun valumisvesistä, jotka ovat päässeet huonojen tiivisteiden läpi imeytymään seinääni. En tajua, mutta minähän olenkin vain humanisti. Olen siis kaksi mennyttä viikkoa odotellut toverin raporttia, jotta taloyhtiön hallitus voi tehdä päätöksiä ja minä ehkä alkaa taas nukkua yöni hyvin. Olen jo tottunut tilanteeseen, vaikka miellyttävä se ei ole vieläkään.
Olen myös alkanut askarrella magneetteja! Rentouttavaa puuhaa, jossa hermoni katkeavat poikkeuksetta viiden sekunnin sisällä, mikäli lakkaamani kuva alkaa kupruilla ja repsottaa. Yhden onnistuneen olen jo saanut jääkaappini oveen tehtyä. Samalla tekniikalla tein itselleni kestävähkön kirjanmerkin, joka ei tosin ole vieläkään päässyt neitsytmatkalleen. Lisää raportointia, kun jaksan taas avata lakkapullon korkin ja alkaa kiroilla.
Tällä viikolla piti tehdä paljon asioita, mutta ainoa, mitä sain aikaan oli suunnittelematon dokausreissu paikalliseen sedulaan. Olen vieläkin henkisesti järkyttynyt, vaikka fyysiset jälkihylkimisreaktiot loppuivat ennen kolmea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!