Niin se vain on. Nimi listassa. Paksu kuori postissa. Pulssi korkealla, silmissä leijuu tähtiä.
Ja niin armoton päänsärky jännityksen purkauduttua.
Minä pääsin yliopistoon.
Minusta tulee historianopiskelija. Toden totta, niin se vain on. Kaiken sen aherruksen ja vaivan, ahdistuksen, itkukohtausten ja epätoivon jälkeen minusta tulee sitä, mitä olen kai aina halunnut olla. Tai aika kauan ainakin. En voi lopettaa hymyilemistä.
--
Olo on muutenkin erinomainen. Kaikki sujuu juuri nyt. Uusi asunto pitäisi löytää ja päästä eroon tästä vanhasta. Ensimmäinen puhelinsoitto aiheeseen liittyen (se vaikein) on jo hoidettu, huomenna irtisanon tämän luukun ja alan hiljalleen totuttautua siihen ajatukseen, että olen ensi kuussa muuttamassa Tampereelle. Ja aloittamassa yliopisto-opinnot.
Edes toisen mummin (arvattavissa ollut) asenne ei häiritse minua nyt.
Voihan sitä ainetta sitten vaihtaa.
Joopa.
--
Rakastan tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!