Parasta juuri nyt: ihan ok vappu takana, eikä darraa! Jumankauta että voi olla ylpeä itsestään. Plus ei edes kauheasti haittaa, että vappu meni ohi vain suht kelvollisella Santanan keikalla. Kävin toki kääntymässä muutamissa pirskeissä ja koetin humalluttaa itseäni. Tulokset eivät olleet kummoisia, paitsi siinä mielessä, että puheessa käyttämäni desibelitaso nousi liian korkeaksi. Ilmeisesti näin käy useinkin, mutta yleensä olen siinä tilassa, etten sitä tajua. Nyt tajusin, enkä siltikään tehnyt asialle mitään.
Don Johnson Big Bandin uusin on erinomainen. Ei turhaan suitsutettu medioissa. Sinkkulohkaisukin puree - edelleen, vaikka olen toistanut raitaa lukemattomia kertoja. Onnekseni en harrasta radionkuuntelua, joten se ei pääse pilaamaan Roadin menoa. Ylihuomenna poppoo olisi Maryssa keikalla. Taidan koettaa mahduttaa itseni sisään. Viimeisin livekokemukseni DJBB:stä on abiristeilyltä helmikuulta 2004. Silloinkin vietin suurimman osan keikasta nojaillen Timon ja Jyrin välissä baarin seinään istuma-asentoon laskeutuneena. Saattoi johtua tequilasta. Tai no en nyt tiedä.
Kevät on tullut! Kyllä! Ihanaa. Paahtimokausi on avattu, uusiin jäätelömakuihin alettu tutustua ja ikkunatkin on pesty. Kissa loikoo auringossa, minulla on hyvä mieli ja aion nyt jatkaa (darrattomasta) vappupäivästä iloitsemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!