Kuumaa...

Totuuden nimessä on ole vielä tähän päivään mennessä tajunnut sitä Juttua, mikä Sigur Rósissa ilmeisestikin on. Kävipä sitten niin, että sain mummilta rahaa. Ja koska tilini saldo oli ollut reilun viikon alle euron, päätin juhlistaa äkkirikastumistani tilaamalla levyjä. Tänään ne tulivat.

• Stina Nordenstam - The World Is Saved
• Belle & Sebastian - Tigermilk
• The White Stripes - Elephant
  
• Heather Nova - Siren
• Sigur Rós - Ágaetis Byrjun

No, nyt olen sitten kuunnellut koko illan Siguria ja alan ehkä pikkuhiljaa hoksata, mistä on kyse. Pehmeä-ääninen laulaja suoltaa tuntemattomalla kielellä pitkään lausuttuja sanoja harmonisen taustan päälle. Ihan jees. Silti en ihan itku silmässä kuitenkaan tätä kuuntelisi. Tai sitten olen anti-kulturelli aasi. Sekin sopii.

Pitkään jatkuneeseen rintakipuun sain tänään hetkellistä helpotusta, tai ainakin onnistuin tavoittamaan mielenrauhan päästessäni nauttimaan suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän hedelmistä Näsin terveysasemalle. Asiallinen ja ystävällinen lääkäri teki minuun vaikutuksen heti kutsuessaan minut huoneeseensa (minuutilleen ajallaan). "Kuinka voin olla avuksi sinulle?". Hormonimyrskyn herkistämä mieleni tulkitsi ystävällisen kysymyksen käskyksi alkaa vetistellä, mutta onneksi sain pidettyä itseni kurissa ja kerrottua vaivani vain hivenen ääni väristen. Tohtori kokeili ja paineli lihaksia ja diagnoosi oli loppujen lopuksi helpottava: tulehtunut lihas. Sain reseptin kahteen lääkkeeseen, käskyn mennä hierojalle ja syyn hankkia kunnollinen työskentely-ympäristö tietokoneen lähettyville. Valitettavasti lahopääni ei voinut muistaa mainita reseptin kirjoittamisen yhteydessä, että tungen itseeni ehkäisyvalmisteita, mistä syystä toinen (vahvempi) lääke jää käyttämättä. Huomenna koetan hoitaa asian kuntoon puhelimitse. Onneksi toinen edes auttaa hetkellisesti. Vaikka kipua on edelleen.

Kamala ikävä, edelleen. Toivon kovasti, että loma-anomukset menevät läpi ja V pääsee lomille ensi viikonloppuna. Muuten voi tulla itku silmään ihan syystäkin, eikä ainoastaan muuten vaan, kuten viime aikoina trendi on ollut. Raivostuttavaa, kun en voi lainkaan kontrolloida tunnelmiani. Illat ovat pahimpia.

Hoh. Saisi jo tämä talvi loppua. Tappavan tylsää ja tasaista. Kaipaan kesän lämpöön kuuntelemaan SMG:tä auringon paahteeseen jonnekin rantakalliolle, Pommac-mehujää sulaa käsiin ja hellehattukin hiostaa. Voi.