1. syyskuuta 2013

Alimmalla portaalla ja hyvää tekemässä lukemalla



Syyskuu, suosikkikuukauteni. Vielä on valoisaa, mutta ilma on jo viileä. Aamut ovat parhaimmillaan kirkkaita ja kirpeitä, juuri minun makuuni. Takki ja huivi pääsevät käyttöön. Ehkä jo baskerikin.

Uutta työtä on jatkunut kolme viikkoa. Ensimmäinen palkkapäiväkin ehti jo tulla. Jonkinlainen rutiini on alkamaisillaan. Pidän jo tunteja, vaikken vieläkään täysillä määrillä. Yhdellä tunnillani on vain yksi oppilas, ja se tuntuu luksukselta, joskin myös haastavalta. Minua katsellaan vielä alta kulmien, vastaukset ovat monesti ynähdyksiä. Mutta vähitellen, vähitellen... Perjantain tunnilla tuli jo kokonaisia (ja hyviä!) kysymyksiä.

Oppilaani ovat sympaattisia, eikä aikaa kulu työrauhan järjestelemiseen tai riehumisen taltuttamiseen, sillä enimmillään paikalla on yhtä aikaa viisi oppilasta. Sen sijaan olen joutunut hyvin syvälle itseeni pohtimaan, kuinka oikeasti opetan asioita, jotka ovat minullekin vaikeita, saati sitten niille nuorille, jotka tarvitsevat osa-aikaisesti erityisopetusta. Ihan alkuun olin valmis iskemään hanskat tiskiin ja toteamaan, etten osaa, enkä tiennyt, mihin lähdin. Vieläkään en tiedä, osaanko, mutta nyt ainakin tiedän, että yritän. Ja sen on riitettävä. Piste.

Hieman on vielä ulkopuolinen olo uudessa työyhteisössä, mutta se lienee luonnollista. Työparini on napakka ja mukava, ja meillä synkkaa hyvin. Hän on myös uusi. Se auttaa pitkälle. Väistämättä kuitenkin tulee mieleen, voisiko itse tehdä jotain toisin, että saisi lämpimämmän vastaanoton ja vähemmän alta kulmien katselua. Luultavasti en voisi, sillä olen jo kyllästymiseen saakka saanut kuulla, kuinka rautaisia ammattilaisia edeltäjämme olivat. En epäile sitä, mutta pohdin, miksi asiasta on tehty niin suuri haloo. Ihmiset ovat nyt muuttuneet, ja meidän uusien on kelvattava. Taitaa olla iso pala joillekin tajuta, ettei koulussakaan voi olettaa kaiken pysyvän aina ennallaan. Tai etenkään koulussa.

Mutta kyllä täältä vielä kavutaan eteenpäin. Vähitellen, askelma kerrallaan. Pyrin keskittymään ydintehtävääni ja unohdan muun, tai ainakin yritän. Minun tehtäväni on auttaa oppilaita oppimaan asioita, jotka ovat heille vaikeita. Sosiaaliset suhteet kollegojen kanssa ja hierarkiakuviot opehuoneessa ovat ihan toinen juttu.

Tällä hetkellä akuuttia olisi tankata 8- ja 9-luokan ruotsia. Helan går! Minulla nimittäin aloittaa kaksi ruotsin ryhmää ensi viikolla. Tai itse asiassa vielä akuutimpaa olisi yrittää parantua tästä ärhäkästä flunssasta, joka kolkutti olalle torstai-iltana ja on siitä eteenpäin lähinnä pahentunut. Mur.

Mutta flunssasta iloisempiin asioihin. Nimittäin kirja-asioihin.



Kirjabloggaajat tempaisevat jälleen! Ensi perjantaina 6.9. alkaa kirjabloggaajien Lukutaitokampanja. Kampanja toteutetaan yhdessä Suomen Pakolaisavun kanssa ja se kestää viikon ajan perjantaihin 13.9. saakka. Bloggaajat haastavat lukijansa lahjoittamaan yhden euron per viikon aikana luettu kirja Suomen Pakolaisavun järjestämään lukutaito-opetukseen pakolaisille ja paluumuuttajille Sierra Leonessa, Liberiassa, Ugandassa ja Thaimaassa. Kaikki viikon aikana kerätyt lahjoitukset menevät lyhentämättömänä tähän työhön. Suomen Pakolaisapu on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, joka auttaa pakolaisia ja paluumuuttajia pääasiassa koulutuksen avulla.

Info- ja lahjoitussivulle pääset tästä. Suomen Pakolaisavun nettisivut ovat täällä.

Eli omalta osaltani pointti on seuraava:

6.–13.9. välisenä aikana luen kirjoja kuten yleensäkin. Kirjoitan jokaisesta luetusta kirjasta tänne blogiini mahdollisimman nopealla tahdilla. Ja haastan kaikki blogini lukijat lahjoittamaan kampanjaan euron jokaista viikon aikana lukemaani kirjaa kohti. Aloitan ensi perjantaina ja julkaisen koontipostauksen 14.9. Sen perusteella voi sitten tehdä lahjoituspäätöksensä. Tavoitteeni on lukea viisi kirjaa kampanjaviikon aikana. Saas kattoo, kuinka käy!

Lisää tietoa muista mukana olevista blogeista sekä kampanjasta yleensä seuraa myöhemmin. Beware!

15 kommenttia:

  1. Kiva kuulla kuulumisiasi! Nautinnollista syyskuun alkua (minäkin fiilistelen syksysateita, syksytakkia, kaulahuiveja ja farkkuja ja kohta hankitaan myös kasa kynttilöitä kotiin!) ja pidetään se after work -asia mielessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin! Olipa ihanaa laittaa tänään huivi kaulaan aamulla, huivit ovat suosikkiasusteitani!

      Kyllä pidetään. :)

      Poista
  2. Sonjaa kompaten, mukava lukea kuulumisiasi. Ja hyvä asenne sinulla!

    Lukutaitokampanjaan tsemppiä. Itse en tiedä saanko tuona aikana luettua mitään, mutta ehkä voisin olla se lahjoittava osapuoli ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se kestää... tänään oli taas ärräpäät mielessä.

      Minä ajattelin olla molemmissa rooleissa tässä kampanjassa. :)

      Poista
  3. Sinulla tosiaan on hyvä asenne! Minäkin aloitin uudessa koulussa kolme viikkoa sitten. Vielä on totuttelua enkä minäkään tunne vielä olevani niin sisällä työyhteisössä, mutte kuten sanoit: vähitellen täältä noustaan. Intoa työhön! :)

    Minäkin olen mukana kampanjassa, pitäisi itsenikin tehdä postaus alkuviikosta. Itse tähtään neljään kirjaan, mutta katsoo nyt, miten käy. Mukavaa kokeilla haastaa itsensä. Valkkasin jo lyhyitä opuksia, jotta ehtisin lukea monta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinullekin, Kaisa! Milloinkohan pääsee siihen vaiheeseen, että saa edes kerran jatkaa syksyllä siitä, mihin kesäloman alkaessa jäi? Olisi kivaa olla edes kaksi vuotta samassa paikassa, niin ei tarvitsisi ihan aina aloittaa alusta. Se on niin väsyttävää.

      Neljä kuulostaa hyvältä! Minulla on myös ohuiden kirjojen pino jo katsottuna. Vielä kun ehtisi niistä sitten tuoreeltaan kirjoittamaan. ;)

      Poista
    2. Samaa haaveilen minäkin. Minulla kuormittaa vielä sekin, että asun nyt toista vuotta viikot eri paikkakunnalla pitkän välimatkan takia ja vklopuiksi menen avopuolison luo sinne ns. varsinaiseen kotiin. Toki työpaikalla on niitäkin opettajia, jotka tuon 130 km kulkevat päivittäin (!), mutta minusta siihen ei ole.

      Ah, pitääkin tästä aloittaa postauksen kirjoittaminen tempauksesta!

      Poista
    3. Se on kyllä varmasti raskasta. Ei oikein aina tiedä, mihin lopulta kuuluu. Minulle riitti kaksi vuotta 160 km päivässä muutama vuosi sitten, joskin osa-aikatyötä tein. Aikamoinen unelmaduuni saisi olla, että siihen taas lähtisin!

      Poista
  4. Tuo opettajainhuoneen vastaanotto on monelle (uudelle)opettajalle paljon suurempi huolen aihe kuin oppilaiden kanssa tehtävä työ. Olen työskennellyt pitkään koulussa, jossa oli mukavat oppilaat ja eripurainen, pahansuopa, klikkiytynyt opettajisto ja taas toisessa, jossa oli paljon todella hankalia oppilaita, mutta yhteen puhaltava, sivistynyt, yhteisellä huumorilla etenpäin menevä opettajaporukka. Jälkimmäisessä oli paljon helpompaa. Onneksi sain lopettaa tässä hyvässä koulussa. Vanhanajan itseään erinomaisina pitävät opettajat suhtautuvat monesti epäluuloisesti erityisopettajiin.
    Tsemppiä ruotsin opettamiseen. Ta det lugnt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oppilaita ei minun tosiaan tarvitse jännittää, heitä kun on niin vähän ja ovat muutenkin olleet aikamoisia mussukoita ainakin näin alkuun. Onhan se työssä kuin työssä tärkeää, että työyhteisö toimii hyvässä hengessä. Ehkä tämä on alkukankeutta vain. Ja totta tosiaan, olen saanut huomata, että aineenopettajat ovat kyllä aika... no, haastavia, nyt kun itse en ole siinä roolissa.

      Tack tack! ;)

      Poista
  5. Minunkin suosikkikuukauteni on syyskuu.

    Sinulle on haaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, Leena. Tartun siihen mahdollisimman pian. :)

      Poista
  6. Tsemppiä uuteen työhön! Työyhteisön henki on tärkeä osa työssä viihtymistä. Vie aina aikansa ennen kuin pääsee kunnolla porukkaan ja se oikeastaan on pätkätöiden toinen rasitus, jos ensimmäinen on epävarma tulevaisuus. Ja siis varsinkin, jos pätkissä työpaikka ja työyhteisö vaihtuu jatkuvasti. Onneksi sopeutumiseen pystyy paljon vaikuttamaan ihan itse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, E! Kiva kun jaksat aina tsempata minua. :) Toisaalta ainakin tiedät, mihin tsemppaat, kun samassa veneessä ollaan, vaikkakin vähän eri laidoilla kuitenkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!