Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja
Kansi: Elina Warsta
WSOY 2013
134 s.
Kirjastosta.
Kaikki tunnemme Peter Panin, pojan, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi. Kyseisessä lastenkirjallisuuden klassikossa on kohta, jossa Peter Pan jää veden saartamaksi pienelle kallioluodolle. Vesi nousee nousemistaan. Siinä sitten Peter katselee tyrskyjä ja huokailee, että kuolema on suurin seikkailu.
Harva kuitenkaan tietää, että teoksen ensimmäisessä painoksessa lukee "työelämä on suurin seikkailu". (s. 128–129)
Orvokki Leukaluu on rautainen ammatinvalintapsykologi, joka näkee tarkkaakin tarkemmalla katseellaan jokaisen pakeilleen tulevan sieluun. Ihmiset lähestyvät häntä pääasiassa kirjeitse tiedustellen ratkaisuja ongelmiinsa. Yleensä sellainen myös löytyy Orvokin laajasta repertoaarista.
Orvokki Leukaluun urakirja on radiopakinoiden kokoelma, jossa Miina Supinen antaa palaa. Alun perin ihastuttavan Miitta Sorvalin esittämä ammatinvalintapsykologi toimii kirjallisessa muodossa erinomaisesti (en tosin ole kuullut alkuperäisiä). Tekstit ovat lyhyitä, yhdestä kolmeen sivua pitkiä, ja niissä pilkahtelee huumori, itseironia, kritiikki ja aikalaiskuvaus, oikein mainiona kombona kaikki.
En nyt mitenkään naurusta kieriskellyt kirjaa lukiessani, mutta vinoa hymyä se kasvoilleni nostatti. Orvokki Leukaluu on suorasanainen ja aina oikeassa, varsin ihastuttava henkilö siis. Tai sitten ei. Nyt vain toivon, että olisin edellisessä työssäni opona ollut yhtä tarkkasilmäinen, kuin tämä selvästi elämää jo paljon nähnyt naishenkilö. Miten helppoa olisikaan Orvokin taidoilla kertoa teineille, mitä näiden kannattaisi elämälleen tehdä! (Onneksi Orvokkikin paljastaa työskentelevänsä tätä nykyä yläkoulun opona. Voi niitä onnekkaita oppilaita!)
Pidin kirjan terävistä huomioista, jotka koskevat nykyaikaista työelämää. Tavallaan sitä toivoisi jokaiselle olevan jonkin paikan ja tehtävän, mutta eihän se enää niin mene, valitettavasti. Samalla kirja kiinnittää huomiota siihen suureen turhuuteen, jota monessa työssä pyöritellään päivästä toiseen. Ehkä se tehostaminen ja uudelleenjärjestely on kuitenkin toisinaan ihan paikallaan.
Tosin se on todettava, että eiköhän vitsi ole kerralla käsitelty. Minään massiivisena moniosaisena teossarjana en Orvokin seikkailuja osaa kuvitella. Ja hyvä niin. Taitoa on osata tiivistää ja kertoa tarpeellinen – ja antaa sitten olla.
___
Kirja on kolmas Lukutaitokampanjaan lukemani kirja. Vielä on neljä päivää jäljellä!
Osallistun sillä myös haasteeseen Lukemattomat kirjailijat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!