Perspektiiviä, sitä elämä aina aika ajoin kaipaa. Usein sen kohtaa yllättäen, aivan valmistautumatta.
Sain eilen suru-uutisen, jonka olen tiennyt tulevaksi. Pysäyttävä se oli silti. Kaikki turha katosi päästä, ja mielessä pyöri vain nuori perhe, jossa ei enää ole äitiä.
Kyse ei ole lähipiiristäni, mutta hiljaiseksi vetää. Samalla, kun pohtii, kuuluuko kukkalähetys etikettiin ja mitä kirjoittaa korttiin, ymmärtää – jälleen kerran – miten yhdentekeviä monet asiat ovat.
Kuten pikkumaisuuksista valittavat ihmiset. Itselle liian hidas reagointi työasioihin. Se, osaako kasiluokkalainen poika nyt ne modukset teho-opetuksen jälkeen vai ei. Olenko jaksanut siivota, onko toinen vienyt roskat. Olenko sanonut joka paikassa oikeat asiat, kirjoittanut ja ruksinut lomakkeesta mitä pitää, käyttänyt tismalleen oikeita adjektiiveja. Minä minä minä, minun tekemiseni ja tekemättä jättämiseni – typeryyttä.
Surua ei voi mitata.
Tämä suru ei ole minun, mutta aistin siitä pienen siivun, häivähdyksen, joka tuntuu painona rinnassa. Se on surua toisten puolesta, voimattomuutta sen edessä, mihin ei voi vaikuttaa. Haluan olla tukena niille, jotka vielä ovat, mutten ole varma, miten tekisin sen oikein. Välimatkaa on paljon, sekä henkistä että fyysistä. Mutta minä välitän.
Sen kai kirjoitan siihen korttiin.
:( Totta. Sitä välillä aina unohtaa kaiken tärkeän, elämä pyörii itsen ympärillä, ja sitten pysäyttää jokin raskas asia. Hyvä, että välität - se varmasti lohduttaa edes vähän!
VastaaPoistaJokainen myötätunnon ajatus ja sana on varmasti tarpeellinen. Suru on varmasti pohjaton.
VastaaPoistaAjatuksia herättävä, kaunis teksti. Voimia sinullekin, ja rohkeutta olla läsnä.
VastaaPoistaVoi miten surullista! Tuollaiset uutiset pysäyttävät ja palauttavat tärkeysjärjestyksen aina raiteilleen.
VastaaPoistaKertomasi tekee surulliseksi, vaikka en asianomaisia tunnekaan. Tuollaiset uutiset pysäyttävät aina ja asettavat asiat perspektiiviin. Myös se, että huolehdit niistä moduksista ja muista arkisista asioista on tärkeää, vaikka liikaa ei kannata stressata. Lämpimiä ajatuksia viikkoosi! <3
VastaaPoistaKiitos kommenteista.
VastaaPoistaSuru on ollut läsnä koko kuluneen viikon, ja eilen piti vähän itkuakin tihrustaa. Tilanne tuntuu väärältä ja epäreilulta, mutta sitähän elämä usein on. Täytyy vain muistaa ne hyvätkin asiat ja osoittaa välittäminen edes jotenkin. Tämä suru ei ole minun, mutta se saa ajattelemaan.
Tiedän mistä puhut. Elämä on haurasta.
VastaaPoistaHiljaiseksi vetää. Hienoa, että kuitenkin kirjoitit kortin. Eivät ne sanat ole tärkeintä vaan se, että osoittaa välittävänsä <3
VastaaPoista