Jussi Katajala: Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita

Jussi Katajala: Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita
Kansi: Jarno Kantelinen / Minttu Carole
Osuuskumma 2013
259 s.

Arvostelukappale.


Jussi Katajalan tuore novellikokoelma Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita sisältää 12 spekulatiivisesta fiktiosta vaikutteita ammentavaa novellia. Novellit sijoittuvat ajallisesti pisimmillään ajanlaskun alkua edeltäviin vuosisatoihin, kulkevat antiikin Välimeren kautta viikinkiaikaan, keskiajalle, 1900-luvulle ja lopulta nykyaikaan. Jokaisessa novellissa on jonkin asteisia spefin aineksia, osassa vahvemmin kuin toisissa.

Kokoelman aloittaa tiivistunnelmainen Taivaalta pudonnut, vain neljän sivun mittainen mutta sitäkin terävämpi kertomus, jota voi pitää hyvillä mielin erittäin vaihtoehtoisena historiantulkintana. Novelli ehtii lyhyestä mitastaan huolimatta koukuttaa ja antaa hyvät eväät seuraaville.

Nereidien laulu, Katarsis ja Fineuksen valinta sijoittuvat antiikin aikaan. Ne ovat varsin perinteisiä seikkailunovelleja, joissa on vaikutteita vanhoista kreikkalaisista taruista. Kaikissa kolmessa mitataan sankarin moraalia, rohkeutta ja nokkeluutta. Jotkut selviävät, toiset eivät. Nämä tarinat hieman sekoittuivat mielessäni kokoelmaa lukiessani, mutta etenkin Fineuksen valinta oli käänteiltään mukavan vauhdikas.

Viikinkien matkaan päästiin kahdessa seuraavassa novellissa. Nekin olivat turhan samanlaisia keskenään, vaikka sinänsä oivallisia novelleja ovatkin. Koston musta laiva ja Kultanaamioinen jumala tuovat lukijan viikinkien maailmaan, merten herrojen laivoihin, taisteiluihin ja kaupankäyntiin. Jälleen punnitaan uskollisuus ja syyllisyys.

Wilhelmus Lyypekkiläisen kuolema nousee kokoelman novelleista yhdeksi suosikikseni. Siinä kievarinpitäjä kohtaa munkinasuun pukeutuneen kuoleman ja tekee tiliä elämästään. Tunnelma ei ole pelottava, vaan pikemminkin silmäkulmassa näkyy pilkettä. Melkein maistoin paksun oluen ja herkullisen viinin suussani novellia lukiessani.

Niminovelli Leonardon rasia vie lukijan Leonardo da Vincin ja ottomaanien mukaan. Se käsittelee sodankäynnin ja strategian taitoa kiehtovalla tavalla. Noitanaisen älä anna elää on kirjemuodossa oleva novelli, josta myös pidin erityisen paljon. Noitavainoja ja noituuden pelkoa käsitellään taitavasti ja lukijan uteliaisuutta kutkutellen.

Lemminkäisen kuolema ja Äänetön saari ovat 1900-luvun sotiin ja sodan herättämiin tunteisiin vahvasti nivoutuvia novelleja. Lemminkäisen kuolemassa käsitellään Suomen sisällissotaa ja sodassa tehtyjä virheitä viihdyttävillä kauhuelementeillä lisättynä. Äänetön saari sijoittuu toiseen maailmansotaan ja Tyynelle valtamerelle, ja on kokoelman paras. Yhdysvaltalainen lentäjä tekee pakkolaskun pienelle tuliperäiselle saarelle ja kohtaa sekä itsessään että ympäristössään asioita, joita ei koskaan olisi halunnut tavata.

Kokoelman päättää kahdessa ajassa kulkeva Asturias (Leyenda), josta en erityisemmin syttynyt. Siirtymissä ja kahden ajan limittämisessä oli makuuni liikaa yritystä.

Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita on samaan aikaan tasainen ja poukkoileva. Kirjailija ammentaa reilusti historian kuvastosta ja tapahtumista ja sekoittaa samalla joukkoon omiaan – mainiota. Novelleissa olisi kuitenkin hiomisen varaa. Hieman liikaa selitetään ja alleviivataan, avoimempiakin ratkaisuja voisi mielestäni tehdä ja jättää lukijan pääteltäväksi osa tapahtumista, syistä ja seurauksista. Tosiaalta seikkailuhenkisiin novelleihin sopii suoraviivaisuus ja kikkailemattomuus, sillä tapahtumat merkitsevät sellaisenaan paljon, eivät vain symbolisella tasolla.

Katajalan kokoelma on miellyttävää luettavaa, mutta aivan yhteen menoon en sitä nauttisi. Sen sijaan novelli silloin, toinen tällöin lienee hyvä vauhti tehdä tuttavuutta vaihtoehtoisten historian tapahtumien, myyteistä ammentavien menneisyyden hetkien sekä kiehtovien ja mielikuvitusta kutkuttavien yksityiskohtien ja anekdoottien kanssa.

___

Raija on myös tutustunut Leonardon rasiaan ja pitänyt lukemastaan.