Katja Kettu: Kätilö
Kansi: Marjaana Virta
WSOY 2011
348 s.
Kirjakauppaostos.
Olen oppimaton kätilö. Minulla on tässä maailmassa ollut yksi oikea tunne, ja se on rakkaus, en minä enempää kestä. En tiedä, mitä surulle tehdään. (s. 254)
Villisilmä, ikäneito pohjoisen kätilö, armoitettu lapsenpäästäjä ja punikintytär, joutuu osaksi jatkosotaa ja sen käänteitä. Hän rakastuu SS-upseeri Johann Angelhurstiin, ja hän rakastuu täysin. Villisilmä seuraa rakkautensa kohdetta Titovkan vankileirille ja päätyy työskentelemään sen sairaanhoitajana.
Sattumat ja tarkoitukselliset teot johtavat siihen, että Villisilmä ja Johann päätyvät syrjäiseen vuonoon, Kuolleen Miehen majaksi kutsuttuun pieneen mökkiin. Jäämeren tuulet tuudittavat heitä hetken, mutta paluu todellisuuteen ja takaisin vankileirille on väistämätön.
Sota loppuu kesän myötä ja uusi alkaa, ja kun entisistä liittolaisista tuleekin vihollisia, myös Villisilmän ja Johann Angelhurstin tiet eroavat. Saksalaisilla on kiire peittää jälkensä ja vetäytyä pohjoisesta.
Kätilöstä kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Se on vaikeaa ennen kaikkea siksi, että olen tolkuttoman vaikuttunut lukemastani. Kirjan ilmestyessä kaksi vuotta sitten siitä tohistiin ja kohistiin paljon, ja tuolloin minäkin ostin sen itselleni. Lukeminen kuitenkin lykkääntyi aina vain – joskus kynnys tarttua omassa hyllyssä odottavaan kirjaan on vain liian suuri. Nyt oli kuitenkin sen aika.
Kätilö on täydellinen kirja, ei enempää eikä vähempää.
Sen kieli on upeaa, ilmaisuvoimaista, aitoa ja rohkeaa. Se ei ole ollenkaan niin "vaikeaa" kuin jotenkin etukäteen luulin, ei. Kieli tarttuu, pitää otteessaan, ihmetyttä ja paikoin vienosti punastuttaa. Rankimmat kohdat tuntuivat syvällä vatsanpohjassa, ja niitä lukiessa oli välillä nostettava katse pois kirjasta. Kirja ei kuitenkaan ole kieleltään mässäilevä, vaikka se raaka onkin. Se ei vain silottele. Mitään.
Tarina vie ja lukija vikisee. Näkökulmia tarinassa on kolme: on Villisilmän kautta tarkasteltu tarina, Johann Angelhurstin näkemys sekä arvoituksellisia Kuolleen Miehen merkintöjä. Näkökulmat kulkevat taitavasti ristiin, tekevät aikahyppäyksiä, avaavat ja sulkevat ovia, vihjaavat ja paljastavat.
Vaikka SS-upseeri Angelhurst on äärimmäisen kiehtova ja ristiriitainen persoona, sydämeni vei Villisilmä. Paljon kokenut, moneen liemeen joutunut pohjoisen tyär, itseoppinut kätilö, tunteissaan voimakas, kiintymyksessään ehdoton.
Kätilö kertoo rakkaudesta, järjettömästä intohimosta, valinnoista ja virheistä, väkivallasta ja alistamisesta. Samalla se kertoo myös kekseliäisyydestä, kriisitilanteissa esiin nousevasta käytännöllisyydestä ja luottamuksesta. Sodan mielettömyys, ihmisen julmuus, traumat ja suoranainen pahuus nousevat vaikuttavalla tavalla esiin tarinan edetessä.
Sanoinko jo, että Kätilö on täydellinen kirja? Samalla kun harmittelen, etten ole lukenut sitä aiemmin, olen onnellinen, että luin sen juuri nyt. Tarina vaikutti, meni luihin ja ytimiin, nosti sykettä, suretti ja ihastutti.
Tällaisen kirjallisuuden äärelle on nautinto nöyrtyä.
___
Kätilö oli sijalla 8 Helsingin Sanomien 2000-luvun parhaiden kotimaisten romaanien listalla. Minusta se olisi voinut olla ykkönen.
Täysin samaa mieltä kanssasi. Ja vaikka mitä kirjassa kauheaakin tapathui, Villisilmä vei minua ja tnteitani lujaa. Vaikka lukemisesta on siis jo aikaa, ei jälkimaku ole vieläkään haihtunut, tarina ei ole unohtunut ja oudosti kaipaan Jäämeren rannoille....Tällaista kirjallisuutta saa mielestäni lukea harvoin, mutta onneksi saimme elää tämän ajan ja lukea tämän kirjan. Nyt Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme oli minulle tämän vuoden 'kätilö'. Ihanaa, että suomalaiset naiskirjailijat yltävät ihmeisiin!
VastaaPoistaMinä luulen, että tämä kirja jää ja pysyy. Tunnelma on niin voimakas, tarina uskomaton, kieli kouraisevaa.
PoistaMinun pitää vielä uudelleen yrittää tuota Jokapäiväistä elämäämme. Kesällä koetin, mutta tuli laina-aika vastaan ja jätin kesken. Ehkä uusi kierros auttaisi.
Jotenkin uskoinkin, että sinä tämä on sinun kirjasi. Minuunkin tämä vaikutti vahvasti ja vaikka kieli oli paikoin liiankin roisia minun makuuni, niin se ei olisi tässä kirjassa muunlaista olla. Mullakin viipyilee tämä kirja vieläkin mielessä. Siksi ostin kirjan itselleni Joensuun kirjallisuustapahtumassa ja sain siihen vielä ihanan kirjailijan nimmarin. Juttelin muuten tapahtumassa juuri tästä kirjasta yhden vanhemman rouvan kanssa, joka sanoi, että kirja oli kamala. Ymmärrän hyvin, että Kätilön voi niinkin kokea eikä tätä ihan kaikille kannatakaan suositella.
VastaaPoistaOi, omistuskirjoitus olisikin kyllä ihana tähänkin aarteeseen. Minulla on kirja ollut omassa hyllyssä ilmestymisestä saakka, mutta jokin hieman esteli tarttumasta siihen. Onneksi nyt tuli luettua.
PoistaMuistan myös kommentoineeni jälkilämpöisiltään, että "täyellinen kirja". Kiitos siis vielä joululahjasta 2011 <3
VastaaPoistaTäyellinen, todellakin!
PoistaYritin jo aiemmin kommentoida, mutta ei näköjään onnistunut.
VastaaPoistaMinä en Kätilöstä juurikaan vaikuttunut. Tai voin kyllä heti myöntää kirjan ansiot ja onhan siinä paljon kaikkea upeaakin, mutta minuun se ei tehnyt kuitenkaan sen suurempaa vaikutusta. Kieli taisi etäännyttää liikaa.
Höh, mikähän siellä bugitti? Toivottavasti ei useammin vaivaa!
PoistaNiinhän se menee. Toisiin uppoaa yksi, toisiin toinen.
Minä vielä odottelen sopivaa tunnetilaa Kätilön lukemiseen. Jokin lukemisen aloittamisessa jännittää. Pitäisi vaan rohkaistua avaamaan kirja.
VastaaPoistaMinäkin odotin kauan. Toisaalta kannatti odottaa, toisaalta olisi tämä ollut upeaa lukea aiemminkin. Voi, miten upeita kirjoja maailmaan mahtuu!
PoistaHassua, minulla on sama tilanne ja näköjään Pihillä naisellakin: kirja on ollut tosi kauan hyllyssäni odottamassa. Siitä kirjoitettiin viime talvena niin paljon, että tuli lievä yliannostus. Että täydellinen kirja! Vau. Itse pelkään, että onko liian ronski omaan makuuni, mutta sehän selviää vain kokeilemalla.
VastaaPoistaMinuakin alkoi silloin kuumimman kohinan aikaan hieman kyllästyttää. Onneksi kuitenkin luin nyt. Oli kaiken arvoista. Toivottavasti pidät!
PoistaMulle kävi samoin kuin yleensäkin sellaisten kirjojen tai elokuvien kanssa, jotka ylistetään maasta taivaisiin: olihan se hyvä, muttei niin hyvä. Kieli oli uskomattoman hienoa, ja jatkosodan lopun aikojen kuvaus ihan mahtavaa, mutta minua jäi tökkimään kirjan pääjuoni, joka oli kuitenkin aika perinteinen kolmiodraama. Olisin odottanut jonkinlaista käännettä tai epätavallista käsittelytapaa varsin perinteiselle asetelmalle, mutta sitä ei tullut. Kirjalla on kyllä ansionsa, ja se jää pitkäksi aikaa mieleen.
VastaaPoistaSe on aina vaarana. Minulle kävi tuo Pauliina Rauhalan Taivaslaulun kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei juoni sinänsä ole mikään maailmaamullistava. Kerronnan tavassa, miljöössä ja henkilöhahmoissa oli kuitenkin niin paljon sellaista, että kokonaisuus ylitti kaikki omat odotukseni.
PoistaTämä on upea kirja! Ja ilmestyi muuten juuri myös norjaksi! Kerään vähän voimia ja yritän sitten lukea kirjan uudelleen sillä kielellä. Jännä nähdä miten kääntäjä on suoriutunut, ainakin norjalaisissa lehdissä käännöstä ja kieltä on kehuttu kovasti.
VastaaPoistaVau miten hienoa! Tämä kirja ansaitsee kyllä tulla käännetyksi. Kiinnostavaa seurata, miten kirja menestyy ja toki myös sitä, mitä itse pidät käännöksestä.
PoistaMinä löysin Kätilöstä myös upeita juttuja, mutta silmiini pisti silti saman verran puutteita. Kokonaisuutena kirja jäi viivalle "ok". Mutta tosiaan hienoja juttuja oli, kuten vaikka ne hampaat. :)
VastaaPoistaMinä aion ilman muuta lukea tämän joskus uudelleen. Kettu on taiturimainen. Olihan kirjassa toki tavanomaisiakin juttuja, mutta jotenkin kokonaisuus oli niin puhutteleva, että siinä oli kaikki se, mitä kirjalta haluan.
Poista