31. joulukuuta 2010

Täysin rinnoin uutta päin: kuohari ja valkkari sekä pari apukaljaa kylmässä, kahvia koneeseen, pyyhe ympärillä - kohta alkaa meikkaus ja laitto - aloittelut Lindalla ja jatkot seuraavassa osoitteessa. Nyt on hyvä.

Olemme V:n kanssa olleet kimpassa kuusi vuotta.

30. joulukuuta 2010

Ikkunat jäässä

Tämä talvi tuntuu jotenkin oudolta, kun on koko ajan lunta ja pakkasta. Missä ovat normaalit loskakelit ja uusien lumien odotus? Ei missään! No, tyydyn kohtalooni. Joskin olisi kiva, jos ikkunat eivät jäätyisi. Pelkään, että ne räsähtävät vielä rikki! (Voiko niin käydä?)

Uusi vuosi lähestyy. Ihanaa! Tämä nykyinen on ollut vaikein koskaan läpikäymäni, joten odotan innolla puhdasta pöytää. Vaikka hieman aina mietityttääkin, miksi muka vuodenvaihde olisi jotenkin erikoinen tai erilainen. Yksi päivä siellä täällä. Tosin kyllähän sitä ihminen kaipaa jonkinlaista taitekohtaa, ja vuodenvaihde sopii siihen tehtävään paremmin kuin hyvin.

Itse asiassa tarkemmin asiaa pohtiessani tämä on ollut sellainen vuosi, josta en tunnu paljoa muistavan. Alkuvuosi on ainakin kadonnut taivaan tuuliin johtuen ymmärrettävästi salakavalasta sairastumisesta ja ylisuorittamisesta. Toki seminaarin teko ja läpikäyminen ovat mielessä - siinä oli sitä oikeaa yliopistomeininkiä - mutta muuten melkein koko kevät on pelkkää harmaata. Oikeastaan aika pelottavaa, ettei muista. En halua vielä olla siinä vaiheessa elämää, kun menneistä vuosista ei oikein enää muista muuta kuin syntymät ja kuolemat muiden taitekohtien hautautuessa toisiinsa sekoittuviin muistoihin. Tosin tässä tapauksessa annan tämän itselleni anteeksi. On ollut niin paljon kaikkea.

Kaivoin tenttikirjankin jo esiin, ettei sitten taas tule kiire. Tammikuu ja lukukauden alku on lähempänä kuin uskoisikaan. Ja kun hiljaksiin lueskelee, ei tule stressiä. Ainakaan heti. Muutakin olisi, opehommiin liittyen ja ilman. Katselen ja kuulostelen. Nyt keskityn kuitenkin olennaiseen: pitämään huolta kirppispöydästä seuraavat kuusi päivää ja käymään läheisellä kuntosalilla, jonne hankin eilen CityDealista 10 kerran käyntikortin kahdellakympillä. Jospa menisin heti tänään rääkkäämään unohdettuja lihaksiani bodypumpiin.

27. joulukuuta 2010

Välipäiväblues

Tuli ja meni sekin juhla taas. Melko mitäänsanomatonta, olimme aaton kolmestaan perheeni kanssa, mutta veljelleni iski päänsärkykohtaus ja äidille väsymys, joten loppujen lopuksi istuin yksin joulupöydässä iskemässä savulohta naamaan. Ei suoranaisesti mikään huippuhetki. Illalla oli sitäkin mukavampaa, istuksimme V:n kanssa hänen vanhempiensa olohuoneessa (vanhukset olivat V:n siskon luona Hollannissa), kuuntelimme vinyyleitä, joimme viiniä ja söimme juustoja. Sellaista voisi joulu olla minulle useamminkin, hiljaista ja rauhallista, sellaista mistä itse pidän. Ilman mitään velvollisuuksia, pakon edessä lämmitettyä porkkanalaatikkoa tai muutakaan. Ehkä ensi joulun voimme olla V:n kanssa kahdestaan. Siitä minä pitäisin. Perheen kanssa joulun paras hetki oli käynti hautausmaalla iskän haudalla. Siellä oli kaunista, lumista ja hiljaista. Vein kynttilän myös lokakuussa kuolleen kaverini haudalle, onneksi äiti sattui sattumalta tietämään oikean paikan. Ja tietenkin muistimme muualla nukkuvia viemällä muutaman lyhdyn muistokivelle. Hautausmaatunnelmista lienen kirjoittanut joskus aiemminkin, ja ne pitävät edelleen kutinsa. Olen päässyt yli nuorempana kärsimästäni hautausmaa-angstista. Jonkinlaista aikuistumista, kenties?

Lahjoja tuli juuri sopivasti. Marimekon ihana luumunvärinen olkalaukku, supermagicwhatever-hiiri Macilleni, Riikka Pulkkisen Totta, Scrabble, muutamia astioita ja kodin tarpeita. V lahjoi hopeaisella koivunlehtikaulakorulla, joka on aivan ihastuttava. Suklaata ei tullut, onneksi, paitsi riisisuklaata anopilta, jonka senkin V on tainnut jo hotkia suihinsa.

Tänään olen lukenut Outi Pakkasta, käynyt lenkillä, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä, syönyt muutaman viime viikon bileistä ylijääneen konvehdin ja katsonut jokusen jakson Sinkkuelämää. Ei mitään supervilliä, mutta sainpahan sentään nukuttua viime yönä reippaat 12 tunnin unet kissa kainalossa. Maistuu hyvältä salakavalasti palanneen unettomuuden päälle.

Sitäpaitsi minulla on nyt loma. Huomenna menen alennusmyynteihin, vaikka taivas putoaisi niskaan.

23. joulukuuta 2010

Jouluja!

Päivät kuluvat, velvollisuudet unohtuvat. Esisopimus on palautettu HOASille, joten uusi koti odottaa jo kulman takana. Haluaisin muuttaa heti, ja olenkin jo pakannut useamman laatikon, lahjoittanut kirjahyllyni eteenpäin ja orientoitunut jättämään Tampereen taakseni. Hieno kaupunki, ei siinä mitään, mutta uusi odottaa. Hyvä niin.

Vielä pitäisi pakata tavarat, hypätä ruuhkaiseen junaan ja suunnata joulunviettoon etelämpään. Tästä vähitellen, kunhan saan aamukahvin ja toissapäiväisten bileiden rääppiäiset kiskottua naamaani.

Rauhallista joulua!

17. joulukuuta 2010

Terhi kirjoitti onnellisuudesta. Minä olen onnellinen myös. Tänään saimme V:n kanssa asuntotarjouksen. Katajanokalta. Aivan unelmiemme ylittävä paikka. Asunnossa tilaa molemmille ja kissallekin. Ikkunoista näkyy meri ja jäänmurtajat. Minulla on varaa maksaa se yksinkin, sitten kun V lähtee vaihtoon.

Onnea on. Pienesti ja joskus enemmänkin.

13. joulukuuta 2010

Maailmanvalloitusta

Tuli reaalimaailmassa huutia, kun en ole bloggaillut. No, on ollut muuta tekemistä, tenttejä ja sen semmoista. Vielä on kaikenmoisia tehtäviä tekemättä, samoin yksi tentti ja kaksi harkkatuntia. Joululomani alkaa vasta 21.12. kansainvälisen oikeuden tentin jälkeen. Kestän sen. Ensi perjantaina menen ehkä kirkkoon (siis minä), siellä on Norssin konsertti ja kai jotain jumalanpalveluksen tynkää päälle, mutta sillä saa helposti pari tuntia läsnäoloa johonkin paperiin. Sitäpaitsi paikallinen tuomiokirkko on sen verran hieno, että kyllähän siellä melkein huvikseen istuu. Jopa perjantai-iltana. Ainakin jos vaihtoehtona on lukea tenttiin. En muistakaan milloin olen viimeksi ollut kirkossa - ehkä häissä muutamia vuosia sitten. Ei kuulu tunnetusti tapoihin.

Paukkupakkaset tulevat iholle ja ihon alle. Vannoin, että viime talvena ostamani takki palvelee vielä, mutta jotenkin kylmältä se silti tuntuu. Sain viikonloppuna äidiltä hänen kutomansa lapaset, mitä pidän pienimuotoisena ihmeenä - minun äitini ei todellakaan harrasta käsitöitä. Ehkä hän mummoutuu vähitellen, vaikka väittääkin toistaiseksi olevansa varsin tyytyväinen isotädin kunniakkaaseen asemaan serkkuni tyttösille.

Itse tapasin ihanan vauvan lauantaisissa pikkujouluissa. Voi mikä suloinen möhkäle hän olikaan! Viitisen viikkoa taitaa jo neidillä olla ikää ja ensi viikonloppuna hän saa ikioman nimen. Pikkujouluja on tosiaan riittänyt, nämä mainitut olivat kolmannet viikon sisään. Mistäköhän johtuu, että eräätkin kehitysesseet ja tenttiinlukemiset ovat jääneet ns. viime tippaan...? No, suunta oli ihan hyvä, sillä selvisin majapaikkaan vaikeuksitta enkä hukannut lapasia. Anteeksi Sanna, mutta olen tainnut viimeisimpien pikkujoulu- ym. huvitusten yhteydessä hukata molemmat minulle lahjoittamasi lapasparit. Nyyh.

Lomaan on tosiaan vielä viikko, vaikken oikeastaan ole laskenut juurikaan sen varaan: tekemistä on, paljon. Mutta jos nyt muutaman päivän ottaisi rennosti ja vetäisi niin paljon suklaata kuin napa ottaa vastaan. Ja ehkä lähden ulkomaillekin, kuka tietää... Vähintään brunssille ja illastamaan pääkaupungin sykkeeseen.

Ulkomaille lähden kuitenkin viimeistään maaliskuun ensimmäisellä viikolla, lähdemme nimittäin huippulikkojen kanssa juhlimaan sekä 26-vuotista elämääni että hiihtolomaamme Edinburghiin viskinkatkuun. Liput ostettiin perjantaina, meikän luottokortilla. Onneksi olin juuri edellisellä viikolla hakenut tonnin lisää luottoa. Saattaapi tulla tarpeeseen tuolla mualimalla. Toiset nimittäin hulluttelee luottokortilla, toiset opintolainalla. Ja jotkut ostavat luontoarpoja ja raaputtavat kummisedän lahjoittamasta joulukalenteriarvasta hullunkiilto silmissään joka aamu yhden luukun.

1. joulukuuta 2010

Ensimmäinen luukku avattu!

Olen viettänyt jo monta päivää käytännössä verkkareihin hukuttautuneena, tukka sikin sokin ja tenttikirja naaman edessä. Neljä tenttiä olisi edelleenkin luvassa seuraavien viikkojen sisään, joten muu ei nyt auta. Lisäksi on tekemättä muutakin. Onneksi tässä hienossa tietokoneessani on näppärä muistilapputoiminto, joten käytin äsken monta arvokasta minuuttia to do -listoja kirjoitellen. Tietenkään ei ole yhdentekevää, millä fontilla ne tehdään, hyvänen aika. No, sen lisäksi sain luettua pitkälle kolmatta sataa powerpoint-diaa, eikä kirjoistakaan ole lukematta kuin enää 3/4 viimeisestä, joskin kuivahkosta opuksesta. Ja tentti on sentään vasta ylihuomenna - minähän olen jo melkein oppinut tavoille!

Glögiä tuntuu kuluvan litrakaupalla, mutta ei se mitään. Olen myös kaivellut esiin kaikki kätköissä vuosikausia maanneet kynttilät, ja aion polttaa ne kaikki pois vielä ennen joulua. HAH. Minähän kyllä kovasti tykkään kynttilänvalosta ja kaikenlaisesta tilpehööristä, mutta välillä se ihan unohtuu. Tänä kesänä sain kyllä Lauralta niin kauniin lyhdyn, että siinä kelpaa poltella ihan erikseen hankittuja tuoksukynttilöitäkin. Olenpas romanttinen ja tunnelmallinen. Tai sitten en.

Tänään olisi sään puolesta ollut ihanteellista painella kunnon juoksulenkille, mutta taidan säästellä voimiani huomiseen sulkapallo-otteluun. Viime viikolla nimittäin hävisin räikeästi 2-1, enkä tahdo joutua samaan häpeään uudelleen.