Maailmanvalloitusta

Tuli reaalimaailmassa huutia, kun en ole bloggaillut. No, on ollut muuta tekemistä, tenttejä ja sen semmoista. Vielä on kaikenmoisia tehtäviä tekemättä, samoin yksi tentti ja kaksi harkkatuntia. Joululomani alkaa vasta 21.12. kansainvälisen oikeuden tentin jälkeen. Kestän sen. Ensi perjantaina menen ehkä kirkkoon (siis minä), siellä on Norssin konsertti ja kai jotain jumalanpalveluksen tynkää päälle, mutta sillä saa helposti pari tuntia läsnäoloa johonkin paperiin. Sitäpaitsi paikallinen tuomiokirkko on sen verran hieno, että kyllähän siellä melkein huvikseen istuu. Jopa perjantai-iltana. Ainakin jos vaihtoehtona on lukea tenttiin. En muistakaan milloin olen viimeksi ollut kirkossa - ehkä häissä muutamia vuosia sitten. Ei kuulu tunnetusti tapoihin.

Paukkupakkaset tulevat iholle ja ihon alle. Vannoin, että viime talvena ostamani takki palvelee vielä, mutta jotenkin kylmältä se silti tuntuu. Sain viikonloppuna äidiltä hänen kutomansa lapaset, mitä pidän pienimuotoisena ihmeenä - minun äitini ei todellakaan harrasta käsitöitä. Ehkä hän mummoutuu vähitellen, vaikka väittääkin toistaiseksi olevansa varsin tyytyväinen isotädin kunniakkaaseen asemaan serkkuni tyttösille.

Itse tapasin ihanan vauvan lauantaisissa pikkujouluissa. Voi mikä suloinen möhkäle hän olikaan! Viitisen viikkoa taitaa jo neidillä olla ikää ja ensi viikonloppuna hän saa ikioman nimen. Pikkujouluja on tosiaan riittänyt, nämä mainitut olivat kolmannet viikon sisään. Mistäköhän johtuu, että eräätkin kehitysesseet ja tenttiinlukemiset ovat jääneet ns. viime tippaan...? No, suunta oli ihan hyvä, sillä selvisin majapaikkaan vaikeuksitta enkä hukannut lapasia. Anteeksi Sanna, mutta olen tainnut viimeisimpien pikkujoulu- ym. huvitusten yhteydessä hukata molemmat minulle lahjoittamasi lapasparit. Nyyh.

Lomaan on tosiaan vielä viikko, vaikken oikeastaan ole laskenut juurikaan sen varaan: tekemistä on, paljon. Mutta jos nyt muutaman päivän ottaisi rennosti ja vetäisi niin paljon suklaata kuin napa ottaa vastaan. Ja ehkä lähden ulkomaillekin, kuka tietää... Vähintään brunssille ja illastamaan pääkaupungin sykkeeseen.

Ulkomaille lähden kuitenkin viimeistään maaliskuun ensimmäisellä viikolla, lähdemme nimittäin huippulikkojen kanssa juhlimaan sekä 26-vuotista elämääni että hiihtolomaamme Edinburghiin viskinkatkuun. Liput ostettiin perjantaina, meikän luottokortilla. Onneksi olin juuri edellisellä viikolla hakenut tonnin lisää luottoa. Saattaapi tulla tarpeeseen tuolla mualimalla. Toiset nimittäin hulluttelee luottokortilla, toiset opintolainalla. Ja jotkut ostavat luontoarpoja ja raaputtavat kummisedän lahjoittamasta joulukalenteriarvasta hullunkiilto silmissään joka aamu yhden luukun.