27. joulukuuta 2010

Välipäiväblues

Tuli ja meni sekin juhla taas. Melko mitäänsanomatonta, olimme aaton kolmestaan perheeni kanssa, mutta veljelleni iski päänsärkykohtaus ja äidille väsymys, joten loppujen lopuksi istuin yksin joulupöydässä iskemässä savulohta naamaan. Ei suoranaisesti mikään huippuhetki. Illalla oli sitäkin mukavampaa, istuksimme V:n kanssa hänen vanhempiensa olohuoneessa (vanhukset olivat V:n siskon luona Hollannissa), kuuntelimme vinyyleitä, joimme viiniä ja söimme juustoja. Sellaista voisi joulu olla minulle useamminkin, hiljaista ja rauhallista, sellaista mistä itse pidän. Ilman mitään velvollisuuksia, pakon edessä lämmitettyä porkkanalaatikkoa tai muutakaan. Ehkä ensi joulun voimme olla V:n kanssa kahdestaan. Siitä minä pitäisin. Perheen kanssa joulun paras hetki oli käynti hautausmaalla iskän haudalla. Siellä oli kaunista, lumista ja hiljaista. Vein kynttilän myös lokakuussa kuolleen kaverini haudalle, onneksi äiti sattui sattumalta tietämään oikean paikan. Ja tietenkin muistimme muualla nukkuvia viemällä muutaman lyhdyn muistokivelle. Hautausmaatunnelmista lienen kirjoittanut joskus aiemminkin, ja ne pitävät edelleen kutinsa. Olen päässyt yli nuorempana kärsimästäni hautausmaa-angstista. Jonkinlaista aikuistumista, kenties?

Lahjoja tuli juuri sopivasti. Marimekon ihana luumunvärinen olkalaukku, supermagicwhatever-hiiri Macilleni, Riikka Pulkkisen Totta, Scrabble, muutamia astioita ja kodin tarpeita. V lahjoi hopeaisella koivunlehtikaulakorulla, joka on aivan ihastuttava. Suklaata ei tullut, onneksi, paitsi riisisuklaata anopilta, jonka senkin V on tainnut jo hotkia suihinsa.

Tänään olen lukenut Outi Pakkasta, käynyt lenkillä, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä, syönyt muutaman viime viikon bileistä ylijääneen konvehdin ja katsonut jokusen jakson Sinkkuelämää. Ei mitään supervilliä, mutta sainpahan sentään nukuttua viime yönä reippaat 12 tunnin unet kissa kainalossa. Maistuu hyvältä salakavalasti palanneen unettomuuden päälle.

Sitäpaitsi minulla on nyt loma. Huomenna menen alennusmyynteihin, vaikka taivas putoaisi niskaan.

2 kommenttia:

  1. Niin o! Omia helmisanoja mm. betonipotta ja vellimuna-ase.

    Säännöt on tehty sovellettaviksi ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!