Ikkunat jäässä

Tämä talvi tuntuu jotenkin oudolta, kun on koko ajan lunta ja pakkasta. Missä ovat normaalit loskakelit ja uusien lumien odotus? Ei missään! No, tyydyn kohtalooni. Joskin olisi kiva, jos ikkunat eivät jäätyisi. Pelkään, että ne räsähtävät vielä rikki! (Voiko niin käydä?)

Uusi vuosi lähestyy. Ihanaa! Tämä nykyinen on ollut vaikein koskaan läpikäymäni, joten odotan innolla puhdasta pöytää. Vaikka hieman aina mietityttääkin, miksi muka vuodenvaihde olisi jotenkin erikoinen tai erilainen. Yksi päivä siellä täällä. Tosin kyllähän sitä ihminen kaipaa jonkinlaista taitekohtaa, ja vuodenvaihde sopii siihen tehtävään paremmin kuin hyvin.

Itse asiassa tarkemmin asiaa pohtiessani tämä on ollut sellainen vuosi, josta en tunnu paljoa muistavan. Alkuvuosi on ainakin kadonnut taivaan tuuliin johtuen ymmärrettävästi salakavalasta sairastumisesta ja ylisuorittamisesta. Toki seminaarin teko ja läpikäyminen ovat mielessä - siinä oli sitä oikeaa yliopistomeininkiä - mutta muuten melkein koko kevät on pelkkää harmaata. Oikeastaan aika pelottavaa, ettei muista. En halua vielä olla siinä vaiheessa elämää, kun menneistä vuosista ei oikein enää muista muuta kuin syntymät ja kuolemat muiden taitekohtien hautautuessa toisiinsa sekoittuviin muistoihin. Tosin tässä tapauksessa annan tämän itselleni anteeksi. On ollut niin paljon kaikkea.

Kaivoin tenttikirjankin jo esiin, ettei sitten taas tule kiire. Tammikuu ja lukukauden alku on lähempänä kuin uskoisikaan. Ja kun hiljaksiin lueskelee, ei tule stressiä. Ainakaan heti. Muutakin olisi, opehommiin liittyen ja ilman. Katselen ja kuulostelen. Nyt keskityn kuitenkin olennaiseen: pitämään huolta kirppispöydästä seuraavat kuusi päivää ja käymään läheisellä kuntosalilla, jonne hankin eilen CityDealista 10 kerran käyntikortin kahdellakympillä. Jospa menisin heti tänään rääkkäämään unohdettuja lihaksiani bodypumpiin.