15. helmikuuta 2006

Näillä mennään

Ystävänpäiväkin meni. Sain muutaman kortin ja tekstiviestin. Itse olin tänä vuonna ihan panostanut ja itse väkertänyt kortit, joita sitten postitin pitkin maita ja mantuja. Mukavaa. Kortteja on niin mahdottoman mukava saada, voisi harrastaa enemmänkin.

Olen viime päivät miettinyt, voiko asioista ihan oikeasti tehdä näin suuria ongelmia. Kuuntelen Joni Mitchelliä illat pitkät ja ajoittain tajuan, että onhan noita muitakin suruja kuin nämä pienet omani... Harmi sinänsä, etten osaa asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Ehkä opin senkin vielä. Sitten ei ainakaan tarvitse vaivata ihmisiä masentuneilla viesteillä. (Tokkopa tuo niin suurta vaivaamista on, ystäviä kun ovat).

6. helmikuuta 2006

Jahjah.

Aika liitää. Tai niinhän sitä luulisi. Viikot ovat pitkiä ja surullisia, viikonloput hujahtavat täysin toisessa aika-avaruudessa. Kummallista. Kaipaan muuta.

Koulu on ikävä velvollisuus. Liikoja en siellä ole viime aikoina naamaani näyttänyt, yritän nyt tässä uudessa jaksossa olla parempi ihminen ja kiltimpi oppilas. Paljon töitä rästissä, mutta aion palauttaa ne vasta tiukan kovistelun tms. jälkeen. En jaksa. Turhauttaa tämä "huono ihminen"-juttu, mutten voi sille mitään. Ehkä jossain vaiheessa tähänkin kyllästyy. Muuten olen ihan kiva, ihan tosi!

Raivoan itselleni saamattomuudestani. Olen ennen ollut kai jotenkin erilainen. En ole antanut minkään liiaksi ärsyttää. Nyt - lähinnä kaikki oksettaa.

Pääsykoelukemiset etenevät hiljalleen. Aion olla sen suhteen aktiivinen. Kevääni on siis etukäteen suunniteltu. Tai niinhän sitä luulisi. Koetetaan.

--

Viikonloppu oli muuten ihana. Siitä lisää myöhemmin.