Välitilassa, taas

Huomaa siisti ja looginen arkisto kuvan taustalla.

Oli sitten Kirjamessut ja kyllä oli jälleen asiat kohdillaan. Tapasin bloggaajakollegoita, hankin muutaman uuden kirjan, kuuntelin kansanmusiikkiesitystä ja näin esikoiskirjailijapaneelin. Ihan mukava perjantai, todellakin.

Messuilla tuli pyörittyä enimmäkseen divaripuolella, sillä kustantamojen osio pikemminkin ahdisti, vaikkei väkeä edes ollut liikkeellä perjantaina erityisen paljon. Hyllyyni pääsivät lukuvuoroaan odottamaan:

Annie Proulx: Vaarallinen harmonikka
Norman Mailer: Adolfin linna
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat
Tarmo Toikkanen & Ville Oksanen: Opettajan tekijänoikeusopas

Oikein jees! Erityisen ylpeä olen viimeksi mainitusta – olenko nyt aikuinen kun hamstraan ammattikirjallisuutta?

Pinossa olevat Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas ja Angela Carterin Sirkusyöt pelastin sunnuntaina Hietaniemestä joltain kellarikirppikseltä, jonne piipahdimme käytyämme äänestämisen jälkeen Salvessa silakoilla. Ne maksoivat yhteensä kolme euroa. (Silakat olivat 16,40e, suosittelen lämpimästi.) (Tämä ei ole maksettu mainos.)

Eli uutta luettavaa on jonossa vaikka muille jakaa, mikä ei varmasti yllätä ketään. Tällä hetkellä kesken ovat edelleen sivupalkissakin komeilevat Anna Kortelaisen Ei kenenkään maassa sekä John Irvingin Sirkuksen poika, joita luen vuorotellen ja ristiin rastiin. Irving vetää paremmin, vaikka sitäkin olen tahkonnut jo melkein puolitoista kuukautta. Toisaalta tässä gradumielialassa olen iloinen, että pystyn lukemaan edes jotain kaunokirjallisuutta jotenkuten.

Gradu on siis tosiaan parhaillaan esitarkistettavana, enkä osaa oikein tehdä mitään sen valmistumista odotellessa. Pitäisi ehkä, sillä saan palautteen vasta ensi viikolla. Ehkä "tekemiseksi" voi laskea helsinkiläisten juhlatilojen googlailun ja catering-tarjousten pyytämisen? Voihan? Sitä olen nimittäin tämän aamupäivän tehnyt, sillä lopultakin on kaiketi ihan perusteltua alkaa suunnitella niitä valmistujaisjuhlia, kun se valmistuminen nyt on ihan tosissaan tuloillaan. Jännää tehdä moisia suunnitelmia, kun en aiemmin ole mitään isoja juhlia järjestänyt. Yo-kekkereistäkin huolehti pitkälti äiti. Katsotaan, miten nyt käy.

No, totuuden nimessä muutakin puuhaa olisi. Voisi vaikka etsiä töitä, varmistella vielä kerran, että kaikki opintoasiat ovat reilassa, hioa gradun viitteitä ja lähdeluetteloa... siivota...

Mutta toisaalta: jos ihmisellä on aika hektisen syksyn vuoden jälkeen mahdollisuus luuhata kotona reikäisissä verkkareissa ja olla tekemättä yhtään mitään järkevää, sekin on varmaan ihan ok.

Ja vaikkei olisikaan, teen sitä silti.