31. lokakuuta 2012

John Irving: Sirkuksen poika



John Irving: Sirkuksen poika
Suomentaja: Kristiina Rikman
Tammi 1994
680 s.
A Son of the Circus (1994)

Kirjastosta.


Kerrottakoon heti alkuun, että rakastan John Irvingiä, syvästi ja estoitta. En halua enkä kykene arvioimaan hänen kirjojaan millään tasolla objektiivisesti, sillä hän on minulle rakkain kirjailija maailmassa, lähes naurettavuuksiin saakka menevän ihailun kohde. Kun minulla oli ilo tavata hänet kasvokkain loppukesästä 2010 (Akateemisen kirjakaupan signeerausjonossa, ei sen henkilökohtaisemmin), meinasin pyörtyä. Oikeasti. Menin ihan sanattomaksi, kun vuoroni tuli, sillä en voinut käsittää, että suurin kirjallinen idolini istuu siinä metrin päässä harmaine hiuksineen ja vaikuttavine tatuointeineen intensiivisillä tummilla silmillään minua tuijottaen. Jokusen sanan vaihdoimme, vältin nolaamasta itseni esimerkiksi kapsahtamalla hänen kaulaansa, ja nyt vaalin omaa kappalettani Viimeisestä yöstä Twisted Riverillä yhtenä suurimmista aarteistani.

Että tältä pohjalta lähdetään.

Sirkuksen poika on takakannen mukaan "John Irvingin kahdeksas ja kunnianhimoisin romaani". Se on yksi niistä harvoista hänen teoksistaan, joita en vielä tähän mennessä ollut lukenut. (Vesimies, Vapauttakaa karhut! ja In One Person odottavat vielä.) Nyt tartuin tähän paksukaiseen innolla, ja mukaan lukuprojektiin lähtivät Unni ja Sanna, jotka raportoivat omasta lukemisestaan, kunhan ehtivät.

Sirkuksen pojan päähenkilö on ortopedi Farrokh Daruwalla, intialaissyntyinen maailmankansalainen, joka ei tunne oloaan kotoisaksi missään. Hänellä on itävaltalainen vaimo Julia, lapsia ja lapsenlapsia, hyvä lääkärinura ja paljon tekemistä. Mutta yksinäinen ja levoton hän silti tuntee olevansa. Tri Daruwalla on ortopedian ohella kiinnostunut genetiikasta ja etenkin lyhytkasvuisuutta aiheuttavista perintötekijöistä. Intialaisissa sirkuksissa on paljon sirkuskääpiöitä, akondroplasiaa sairastavia henkilöitä, joiden verinäytteitä Daruwalla kerää ja tutkii sivutoimenaan. Läheisin suhde hänellä on entiseen sirkuskääpiöön ja nykyiseen taksiyrittäjään Vinodiin ja tämän akrobaattivaimoon Deepaan, joiden sivutoimena on puolestaan pelastaa kerjäläislapsia ja lapsiprostituoituja kadulta ja bordelleista sirkuksen työntekijöiksi.

Varsin erityinen suhde tri Daruwallalla on myös Intian vihatuimpaan Bollywood-näyttelijään, John D:hen, jonka elämää hän on seurannut syntymästä saakka. John D. esiintyy Komisario Dhar -elokuvissa, jotka kukin vuorollaan loukkaavat ja raivostuttavat milloin mitäkin ihmisryhmää. Komisario Dharin luoja on kukapa muu kuin tri Daruwalla, joka käsikirjoittaa elokuviaan salanimen takaa. Soppaa sekoittaa tehokkaasti John D:n syntymässä erotettu kaksosveli, jesuiitaksi ryhtynyt Martin Mills, joka saapuu Bombayhin lähetyssaarnaajaksi.

Keskeisenä juonena kirjassa on tohtorin perhe- ja lähipiirin sekavien kuvioiden ohella murha, tai oikeastaan useampi. Bombayn seurapiirien ylevä ja perinteikäs country club, Duckworth Club, menettää yhden jäsenensä väkivaltaisesti kesken golfinpeluun. Murhaaja jättää jälkeensä viestin, jossa vaatii John D:tä eroamaan kerhosta, tai muuten... Kuvio herättää erinäisiä muistoja kahdenkymmenen vuoden takaa niin tri Daruwallassa, John D:ssä kuin Bombayssa työskentelevässä, suorastaan lahjomattomassa etsivä Patelissa ja hänen vaimossaan Nancyssa. Kuinka murhaaja napataan ja mitä kenelläkin on taakkana harteillaan?

Luin Sirkuksen poikaa puolisentoista kuukautta, siis aika pitkään. Kesti kauan, ennen kuin kirja imaisi mukaansa, vaikka jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien on selvää, ettei Mr. Irving petä tälläkään kertaa, vaan luvassa on monikerroksinen, sivujuonteilla höystetty tarinakudelma, josta ei puutu absurdeja käänteitä tai erikoisia ihmisiä. Jotenkin hieman vastustelin, sillä en oikein tutustunut tri Daruwallaan, vaan jäin jumiin hänen rasittaviin piirteisiinsä: kuhnailuun, jankuttamiseen ja aikaansaamattomuuteen. Mitä pidemmälle edettiin, sen sympaattisemmaksi hän silmissäni muuttui, ja tarinan päättyessä en millään olisi halunnut päästää hänestä irti.

Sirkuksen pojan juonta on mahdotonta tiivistää helposti, ja teemojensa puolesta se koskettelee niin montaa elämän ja maailman piiriä ja ilmiötä, että ellen tietäisi Irvingin harrastavan sitä aina, saattaisin kohotella kulmiani moiselle. Keskeistä kirjassa on kodittomuuden ja sijattomuuden tunne: ihminen voi olla yksin ja tuntea itsensä juurettomaksi niin miljoonakaupungin kaduilla kuin omassa perheessään. Kirja on vuodelta 1994, mutta siirtolaisuustematiikaltaan se on ajankohtainen tänäänkin. Tri Daruwallan Torontossa, pääasiallisessa kodissaan, kohtaamaa rasismi ja ennakkoluuloisuus kuvataan tiukoin sanakääntein. Toisaalta hän itse – vaikka onkin intialaissyntyinen ja maassa suhteellisen paljon aikaa viettävä – pyörittelee päätään ja silmiään omien ennakkoluulojensa vuoksi monille Intiaan liittyville seikoille, vaikkei palvelijoita alistavaa Bombayn kotitalonsa hissinkäyttökieltoa hyväksykään.

Kirjassa käsitellään paljon myös uskontoa ja uskoa. Pääasiassa kristinuskoa ja ihmisen suhdetta Jumalaansa, mutta myös hindu- ja parsikulttuuria ilmenemismuotoineen sekä uskoa ihmiseen ja hyviin tekoihin. Moni kirjan henkilö painii tavalla tai toisella itseään suurempien ilmiöiden kanssa: oikeoppisen jesuiittana olemisen, identiteettiongelmien, lapsiprostituution, HI-viruksen, mielen ja sielun tasapainon, poliittisen kuohunnan... Siitä huolimatta kirja on minun tulkintani mukaan toiveikas, eikä vaivu synkkyyteen, vaikka hyvyys ei aina voita, eikä elämä tai maailma ole muutenkaan erityisen yksinkertainen.

Ei Sirkuksen poika kuitenkaan täydellinen kirja ole. Se on paikoin raivostuttava, jaaritteleva, hidastempoinen ja hankalasti seurattava. Se ei ole parasta irvingiä ainakaan minulle (Oman elämänsä sankaria ei mikään ylitä, piste.), mutta se on oiva muistutus tarinankerronan voimasta ja taidosta. Viime yönä kirjaa lopetellessani en voinut taaskaan välttyä liikutukselta, niin hyvin Irving asiansa osaa: sitoo langanpätkät yhteen, jakaa ripauksen armoa ja oikeutta ja saa lukijansa tajuamaan, millaisen valtavan rakennelman on jälleen luonut mielikuvituksen ihmeellisellä voimalla – ja saanut sen pysymään kasassa horjumatta.

18 kommenttia:

  1. Jep jep! Voisin allekirjoittaa ihan kaiken sinun tekstissäsi - tosin en ole itse päässyt kohtaamaan John Irvingiä ja olen sinulle aidosti kateellinen.

    Olen lukenut Sirkuksen pojan kahdesti. Se ei tosiaankaan ole parasta Irvingiä, mutta minulle toinen lukukerta avasi kirjaa hieman lisää ja melkoinen tarina tässäkin kerrotaan.

    Oman elämänsä sankari on tosiaankin Irvingin paras teos. Piste täältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän hän tule taas joskus Suomeen, toivottavasti pian. Ehkä sitten, kun In One Person suomennetaan?

      Uskon sinua, sillä aloin aistia kirjasta uusia tasoja vasta loppupuolella ja kun lukuprosessi oli niin pitkä, tajusin, että paljon ehti mennä ohi. Mutta ei se mitään. Irving odottaa minua kyllä loppuelämäni. ;)

      Eikö olekin? Tekisi heti mieli lukea se jälleen kerran uudestaan.

      Poista
  2. Sinä onnellinen: Minä olisin sitten oikeasti pyörtynyt!

    Voin yhtyä sataa ensimäisen kappaleesi tekstiin. Irvingissä on jotain taikaa...todella.

    Tämä kirja ei sytyttänyt sinua tuleen, tuskin minuakaan. Myönnän ihailemani kirjailijan ei-minulle-sopivat välityöt;-)

    Oma Irving -listani on: 1) Leski vuoden verran 2) Oman elämänsä sankari 3) Kunnes löydän sinut.

    Viime mainittu oli haastavin, sillä en meinannut millään solahtaa niihin tatuointipiireihin, mutta mistään kirjasta en ole löytänyt niin paljon omaan elämääni sopivia sitaatteja, kuin Kunnes löydän sinut, ja lopulta tarinakin tempaisi mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jono oli pitkä ja hartaan näköisiä ihmisiä pullollaan – en varmaankaan ollut ainoa hengästynyt.

      Jep, kaikki Irvingin kynästä tullut ei sentään ole puhdasta kultaa, mutta se ei vie arvoa hänen loistotöiltään ja tarinankertojan taidoltaan. Hieman kauhuissani odotan Vapauttakaa karhuja!, koska se ei ole uponnut edes faneihin kovin hyvin... Mutta ei se mitään.

      Hyvä lista! Minulla on ykkösenä Oman elämänsä sankari ja kakkosena Kaikki isäni hotellit. Kolmossijaa en ole suonut millekään kirjalle, sillä tällä hetkellä haluaisin lukea niin monet uudelleen! Leski vuoden verran on kyllä hieno, hieno...

      Huomasin ihanat sitaattisi tuolla arvontapostauksessani, ne ovat vaikuttavia!

      Poista
  3. Wow, mahtavaa, olet tavannut John Irvingin!

    Irving on minulle vieras kirjailija; monesti olen ajatellut, että lukisin jonkun hänen kirjansa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Garpin maailman haluan ainakin lukea joskus. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäni tärkeimpiä kokemuksia, joita vain muut lukutoukat taitavat ymmärtää! :D

      Voi, lue ihmeessä! Garpin maailma on mainio teos, suosittelen ehdottomasti.

      Poista
  4. Irvingin valtaisa suosio on valjennut mulle vasta blogeista. Vieläkään en ole häneltä mitään lukenut, mutta olen sentään ymmärtänyt kiinnostua hänestä, aiemmin kun en ollut aikeissakaan lukea. Nyt, joka kerta kun luen blogiarvion jostain hänen kirjastaan, tulee sellainen tunne että pian, ihan pian täytyy ryhtyä ottamaan selvää, mikä siinä miehessä oikein on niin erinomaista ja voisinko minäkin olla samaa mieltä. :) Kaikki isäni hotellit ja Viimeinen yö Twisted Riverillä ovat odottamassa, ja aion aloittaa ensin mainitusta. Pitää kai ihan oikeasti tehdä se pian!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua odottavat oivalliset kirjalliset seikkailut, Satu! Tosin luulen, että Irving jakaa lukijat: joko häntä rakastaa tai hänen kirjojaan ei voi sietää. Ne ovat aika konstikkaita ja hänen tyylinsä on varsin omaperäinen, joten luulen, ettei häntä voi kovin välinpitämättömästi lukea. Tosin kuulen mielelläni vastaväitteitäkin tästä. ;)

      Kaikki isäni hotellit on noista kahdesta minulle rakkaampi, joten härskisti kotiinpäin vetäen suosittelen sitä. Mutta hyvä on Twisted Riverkin, ei sillä! Toivottavasti pääset pian tutustumaan Johniin!

      Poista
  5. Minäkin olen Irving-fani. Lukematta on vain Vapauttakaa karhut!, joka odottaa kirjahyllyssä, ja In One Person. Siitä on aikaa,kun luin Sirkuksen pojan, mutta kirjoittamasi vastaa hyvin mielikuviani kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, sinäkin! Kyllä meitä maailmaan mahtuu, vaikka joskus lukiotyttönä Johnin vasta löydettyäni luulin olevani aivan yksin... Tosin silloin ei vielä ollutkaan kirjablogeja ;)

      Minua vähän pelottaa tarttua tuohon In One Personiin, joka hyllyssänikin on. En ole aiemmin lukenut Irvingiä alkukielellä – osaankohan edes? Nyt tosin on niin kova hinku jatkaa herran seurassa, että koetan päästä pelostani yli.

      Poista
  6. En voi edes kuvitella miltä tuntuu tavata oma kirjailija nro 1! Minulla se olisi Stephen King ja pyörtyisin varmasti :D (Sain pienimuotoisen ilohepulin jo siitä kun bongasin Kingin Sons of Anarchy tv-sarjan jaksosta, kertonee paljon suhtautumisestani kyseiseen herraan...)

    Aion lukea Irvingiä, ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, toivon silti, että pääsisit joskus tapaamaan Mr. Kingin. On se vaan jotenkin niin hienoa! Ehkä vähän höpsöä, mutta silti hienoa.

      Lue, pliis! Haluan käännyttää mahdollisimman monta ihmistä antamaan Irvingille edes mahdollisuuden, vaikka siinä on tietyt riskinsä. ;)

      Poista
  7. Huh mikä teksti! Minun Irving-kokemukseni pohjautuvat lähes-traumaan yläasteikäisenä tutustuttuani Garpin maailmaan ja myöhemmin toipumiseen nähtyäni Kaikki isäni hotellit lavalla ja luettuani Oman elämänsä sanakrin. Sirkuksen poika kuulostaa hienolta ja pitkältä ja monimutkaiselta. Minä ajattelin lukea seuraavaksi Twisted Riverin tai Välisarjan avioliiton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onneksi olet päässyt traumastasi yli. Minäkin näin Kaikki isäni hotellit, ja vaikka kirja on ykkönen, näyttämöversiossakin oli sopivasti häröä ja asennetta.

      Välisarjan avioliiton lukemisesta on minulla jo kauan, ja sehän ei mikään tiiliskivi olekaan. Ei ehkä parasta mahdollista, ja siinäkin on ehkä traumatisoitumisen mahdollisuus olemassa... Toisaalta tiedät jo vähän, mitä odottaa. Tai lähinnä sen, että kaikki on mahdollista. ;)

      Poista
  8. Minulla on suunnilleen samanlainen suhde Irvingiin kuin sinulla. Rakastan miestä melko ehdotta ja mies voi kirjoittaa mitä tahansa ja minähän luen! En tiedä montaa yhtä kiehtovaa ihmistä kuin Irving saati kirjailijaa!

    Itselläni on Twisted River kesken vielä, mutta sekin on kyllä aivan loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, kaikki menee! Katsottiin miehen kanssa se Yleltä tullut dokkari Irvingistä tuossa jokunen viikko sitten, ja hänellä meinasi vähän mennä ehkä hermo siihen ihastuneeseen yninään, jota suustani kuului dokkarin alusta loppuun :D (Mutta kiltti mies se on, kun kumminkin seuranani koko pätkän katsoi, vaikkei itse ole lukenut ainuttakaan Irvingin kirjaa!) (VIELÄ!)

      Twisted River oli minusta jotenkin aika haikea koko ajan. Tekisi mieli (ylläri) lukea sekin taas uudelleen.

      Poista
  9. Kävin jo pläräämässä Tammen kevätkuvastoa. Siellä on jotain kivaa meille Irving-faneille... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En malta odottaa! Alkukielinen olisi tuolla hyllyssä, mutta mutta... ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!