28. lokakuuta 2012

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja



Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja – Mitä jokaisen tulisi tietää?
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, 2012
212 s.

Arvostelukappale.


Emme tiedä vielä kaikkea, mutta tietämättömyys jostain ei ole mikään todiste. (Usko ja tieto, s. 176)

Esko Valtaojan uutuus, vaatimattomasti nimetty Kaiken käsikirja – Mitä jokaisen tulisi tietää?, on kirjoittajansa tutun tyylin mukaisesti mukaansatempaava, viihdyttävä, ajattelemaan pakottava ja jopa tällaisen perushumanistin ymmärryksellä luettavissa oleva teos. Sen tarkoituksena on ollut "tiivistää kaikki olennainen maailmasta ja ihmisestä, aineesta ja hengestä, pariinsataan sivuun". Ja kyllä, aika lähelle epäilemättä on päästy.

Kaiken käsikirja on jaettu kymmeneen lukuun, jotka kertovat sen olennaisen. Liikutaan maailmankaikkeuden alun ja rakenteen sekä fysiikan peruslakien äärellä, pohditaan sitä, mitä todellisuus on, tarjotaan elämän synnyn ja evoluution perustiedot kuin tarjottimella, siirrytään ihmiskunnan historiaan ja yhteiskuntarakenteisiin ja lopuksi tartutaan haasteeseen nimeltä usko – muuta hengenelämää ja ihmisen ihmeellistä kykyä tehdä taidetta unohtamatta.

Tämä lukija melkein hengästyi, vaikka itse lukeminen tapahtui tuttuun tapaan suosikkiasennossani, sängyssä maaten. Niin paljon vanhaa ja uutta, unohdettua ja joskus kuultua, omassakin mielessä usein pyörivää ja toisaalta siellä koskaan käymätöntä tietoa ja ajateltavaa tästä sai. Kärryiltä en tipahtanut kertaakaan, vaikka fysiikka – saati kvantti- sellainen – ei vahvin lajini olekaan, niin napakasti ja selkeästi Valtaoja osaa aiheistaan kirjoittaa. Teki hyvää lukea jotain sellaista, joka ei muutamaan hetkeen ole todellakaan ollut mielessä sen sijaan, että olisin jälleen tahkonnut vain "oman alani" teoksia (jolla viittaan gradukirjallisuuteen).

Maailmankaikkeus on niin käsittämättömän ihmeellinen juttu, että minulta menee sitä miettiessä usein pasmat ihan sekaisin ja piuhat solmuun. Miten mahtavaa ja upeaa on se, että ihminen kykenee ymmärtämään ja tutkimaan Tätä Kaikkea, koko ajan lisää ja lisää tietoa saaden!

Valtaoja ei kuitenkaan jää pyörimään vain luonnontieteiden äärelle, vaan kirjassa saavat osansa myös historia, yhteiskunta ja uskonto. En tiedä, kuinka kerettiläisenä minua historia-alan piirissä pidetään, mutta voin yhtyä Valtaojan toteamukseen:

Maailmanhistoriassa on ollut vain neljä todella merkittävää tapahtumaa: Homo sapiensin synty Afrikassa, lähtö alkukodista levittäytymään ympäri koko maailman, maanviljelyksen aloittaminen ja tieteen keksiminen. (Historia, s. 127)

Kaikki muu – no, on sillekin paikkansa. (Ja on silläkin merkityksensä, hyvänen aika, mutta melko onnistunut tiivistys silti, sanoisin.)

Kaiken käsikirjasta tekee onnistuneen kokonaisuuden se, ettei se jää pyörimään tai junnaamaan yhden asian ympärille, vaan jokaisessa luvussa soppaan lisätään uusi mauste ja siirrytään eteenpäin. Vaikka Valtaoja on luonnontieteilijä ja siten ymmärrettävästi oman alansa puolestapuhuja ja sen korostaja, hän ei väheksy hengentieteitä tai taidetta, ei uskontoakaan. On aina miellyttävää, kun ihminen osaa perustella kantansa kiihkotta ja niin hyvin, että vastalauseet takertuvat saman tien kurkkuun. (Toki kaiken maailman huuhaa saa Valtaojalta kovaa kyytiä, mutta sen se ansaitseekin.)

Tila on kirjassa rajallinen, mutta moneen asiaan ehditään ottaa kantaa. Yhteiskunnan toimintaa ja oikeudenmukaisuutta käsittelevässä luvussa pääsin yhden ehdottoman lempiaiheeni äärelle: miten hyvinvointi jakautuu tai jaetaan ja miksi. Aihe on ajankohtainen aina, mutta etenkin tänään, kun päästään jälleen seuraamaan, kuinka moni suomalainen on taas jättänyt äänensä antamatta ja siten vaikuttamatta osaltaan kuntatason hyvinvoinnin ja toiminnan sisältöön. Esko Valtaoja tiivistää (yllättäen) minua paremmin sen, minkä itsekin haluaisin hyvin usein huutaa vasten omahyväisten "kyllä se on itsestä kiinni miten tässä elämässä menestyy" -individualismiuskovaisten kasvoja:

Olisi absurdia väittää, että minä tai kuka tahansa muu ihminen saa kiittää menestyksestään vain itseään, ja yhtä absurdia olisi yrittää olla maksamatta takaisin kiitollisuudenvelkaansa maailmalle. (Oikea ja väärä, s. 166)

Toki voidaan pohtia, mihin tällaisia yleistajuisia kaikesta-ja-ei-mistään kertovia kirjoja tarvitaan, mutta siinä pohdinnassa minun vastaukseni on selvä: juuri tällaista tietoa, jos mitään, maailma kaipaa, vaikka se jo pursuaakin informaatiota tai itseään sellaiseksi väittävää sontaa jokaisesta ovesta, ikkunasta, julkaisusta ja internetin sivustolta. Tiivistäminen ja yksinkertaistaminen – niin tiedekin toimii, ja niin tulisi ihmisen osata toimia yhtä lailla, ja sitä tällä kirjalla on haettu. On äärimmäisen tärkeää paukuttaa jatkuvasti ihmisten päähän, ettei oikeastaan mitään korviin ja silmiin osuvaa tietoa tai sellaiseksi väitettyä pidä purematta niellä. Tässä informaatioyhteiskunnassa, jossa me elämme, tieto ehkä on sen salaperäisen napinpainalluksen päässä, mutta se, kuinka me kykenemme sitä tietoa käsittelemään, kritisoimaan, ymmärtämään ja hyödyntämään, ei tule mistään automaatista. Toiselle ei pidä koettaa tuputtaa valmiita ajatuksia, tärkeämpää on, että jokainen oppii ajattelemaan itse. Tämä on Kaiken käsikirjan motto ja tarkoitus.

Esko Valtaoja on ihailtava optimisti, ja hänen katseensa on tiukasti suunnattu tulevaisuuteen. Muodikkaan kyynisyyden maailmassa kirjaa, joka ei suostu antamaan periksi tyhmyydelle, tietämättömyydelle tai epäoikeudenmukaisuudelle, lukee mielellään, mieli avoinna ja aistit valppaina. Kaiken käsikirja raottaa verhoja ja jättää lukijan päätettäväksi, avaako hän ne itse kokonaan, mutta tekee sen niin houkuttelevasti, ettei vaihtoehtoja taida oikein olla.

Ihminen on ihmeellinen olento, ja ihmeellinen on se maailmankaikkeus, jossa hän elää.

Eikä vain määrä, vaan myös laatu. Afrikasta levittäytyessään ihmiskunta hajaantui, ja vasta nyt olemme palaamassa takaisin toistemme yhteyteen; lukemattomista kulttuureista, perinteistä ja ajattelutavoista on kasvamassa ennen näkemättömän rikas kudelma, ensimmäinen ihmisen maailma. Kulttuurit sulautuvat; ne eivät katoa, vaan nostavat toisensa aivan uuteen loistoon. Maalaus ei synny yhdestä väristä vaan värien koko kirjosta. Monikulttuurisuutta kavahtavat vain tyypit, jotka ilmeisesti luulevat saunan, viinan ja puukon olevan suomalaista keksintöä. (Henki, s. 205)

22 kommenttia:

  1. Voih, fanitan Valtaojaa ja tämä on pakko lukea!!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa kiinnostavalta. Ja vallan avarakatseiselta: sellaista ihailen ihmisessä kuin ihmisessä. Pitänee itsekin laittaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään Eskon tyylistä olla samaan aikaan avoimin mielin ja selkeästi kuitenkin omalla kannallaan, harvemmalta se ihan nikottelematta onnistuu. Suosittelen myös Kotona maailmankaikkeudessa -opusta, jos et vielä ole lukenut, se on aivan erinomainen!

      Poista
  3. Valtaojalla on minustakin sydän paikallaan. Halusin jostakin syystä aloittaa siitä Tietofinlandia-voittajasta, mutta kummasti alkaa nyt tämäkin houkuttaa. Maailmanhistorian suhteen olen Valtaojan kanssa samoilla linjoilla, mikäli maailmanhistorialla viitataan ihmiskunnan historiaan.

    Hauska lukea noin inspiroitunutta tekstiä! :) Itse koin samanlaisia fiiliksiä luettuani Bill Brysonin Lyhyen historian vähän kaikesta. Se on paksu kirja, mutta todella innostava. Luetuttaisin sen kaikilla Suomen koululaisilla, jos voisin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihmiskunnan historiaan kyllä (tuo sivujuonne maailmankaikkeudessa, heh). Jos mahdollista, pidin kyllä vieläkin enemmän Kotona maailmankaikkeudessa -teoksesta, mutta tämäkin on hyvää luettavaa.

      Mulla on tuo Bill Brysonin kirja ollut hyllyssä jo jokusen vuoden. Selvästi pitäisi siihen lopultakin tarttua!

      Poista
  4. Hyllyssä odottelee "Kotona maailmankaikkeudessa", ehkäpä tämä sen jälkeen. Tämän genren/tyylin kirjoja soisi näkyvän blogeissa enemmänkin, tietoteoksia yleisesti romaanien kaveriksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Suosittelen! Olen samaa mieltä - tai siis tietysti kaikki saavat kirjoittaa juuri niistä kirjoista, joita lukevat ja joista haluavat kirjoittaa, mutta ainakaan minun mielestäni ei siksi kannata jättää bloggaamatta tietokirjoista, jos ajattelee, etteivät ne ketään kiinnosta. Kyllä kiinnostavat! :)

      Poista
    2. Sanoit paremmin sen mitä tarkotin :D

      Poista
  5. Tässäpä hyvä vinkki isänpäivälahjaksi ja miehen synttäritkin on tulossa.. hmmm. Vaikuttaa kyllä niin mielenkiintoiselta, että joutuisin varmaankin lukemaan tämän ensin itse;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, totta! Lämpimät suositukseni tälle kirjalle kyseisiin tarkoituksiin. (Ja ennen kaikke itse luettavaksi!)

      Poista
  6. Loistava idea Tintiltä! Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sopivan pituiselta kirjalta. Liian pitkä kirja tästä aiheesta kävisi minulle liian haastavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todellakin tiivistystaidon aatelia.

      Poista
  7. Täytyy laittaa tämäkin lukulistalle. Valtaoja tuskin tuottaa pettymystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ei ole pelkoa. Minulla on vielä muutama Valtaojan kirjoista lukematta, onneksi. ;)

      Poista
  8. Pitänee ehkä lukea tämä! Valtaojaa en ole aiemmin lukenut, vaikka miehestä nyt paljon kuullut ihan muuten :D

    Ps. Blogissani on sinulle jotain!

    VastaaPoista
  9. Olen samaa mieltä. Myös historianopiskelijana esitän kuitenkin, että historiaosuudesta jäi kyllä muutama pontti pois, ja Eskon näkemys historiasta luonnontieteen kautta oli silmiinpistävää. No, näkökulma eroja. Koska filosofisesti pohdittiin olemassa oloa, historiaosuuteen olisi hyvin sopinut samantyyppinen vivahde, eli missä mielessä historia on totta, mitä historia on ja miten ihmisen muisti luo tarinan itselleen, ja miten se tarina muuttuu jatkuvasti. Tätä kuitenkin sivuttiin, mutta ei tuotu samalla eksaktiudella esiin kuin muita aiheita. Pitäydyttiin klassisessa historian määritelmässä, siitä vielä askel eteenpäin niin avot.

    Positiivista oli mielestäni selkeästi lisääntynyt nöyryys uskontoja ja tietämisen rajoja kohtaan. Sanoisin, että todella hedelmällistä ja ajatuksia herättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ilman muuta Valtaojan oma näkökanta luonnontieteilijänä näkyi selvästi, mutta minä pidin sitä ihan perusteltuna. Olisi tullut alemmuuskompleksi, jos häneltä olisi kaiken muun lisäksi irronnut vielä syväluotaavaa historianfilosofista pohdintaa - mitä silloin enää tällaiselle umpihumanistille jää aseeksi, jos luonnontieteilijä tulee tuosta vaan handlaamaan minunkin alani syvimpiä syövereitä myöten? :D

      Hyviä pointteja, iina.

      Poista
  10. Olen tätä juuri lukemasssa, ja kurkin onko joku muu lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Odotan innolla, mitä tykkäät!

      Poista
  11. Siis mitä, enkö minä ollut kommentoinut tänne. No höh. Mutta siis. Viime viikolla tämän vihdoin sain, odotan kovasti. Mielestäni tällaista, hm, popularisoitua tiedekirjallisuutta ei vaan voi olla liikaa ja siitä nauttii luonnontieteilijäkin. Tämä tulee olemaan ensimmäinen Valtaojani, odotan sitä innolla.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!