4. lokakuuta 2012

Sille! Ja muullekin!


© J.R.

On pitänyt kiirettä, monessakin mielessä. Perjantaina loppuivat työt. Sain läksiäislahjan ja pomolta lämpimän halauksen. Oli vähän haikeaa istua päiväkahveilla (joilla en ole istunut kertaakaan aiemmin kuluneiden 1,5 vuoden aikana, sillä aspaihmisenä istuin luonnollisesti työpäiväni aspassa), mutta kun jätin avaimet pöydälle ja suljin ulko-oven takanani, keveys valtasi. Onneksi uskalsin.

Lauantaina piti sitten tietenkin hieman juhlia teemalla "Kaunis, työtön, onnellinen". Koska (kaikilla) miehillä on (aina) niin helppoa työelämässä, toisin kuin (kaikilla) pari-kolmekymppisillä naisilla, ei heillä ollut näihin kemuihin asiaa. Omanikin olin heittänyt ulos. (No okei, hänellä oli toiset bileet muualla.) Että mikäs siinä. Joimme alkoholia ja söimme. Kuuteen. Onneksi kirjoitin maanantaisen hämäysjuonijuttuni tavoistani poiketen reilusti etukäteen, sunnuntaisella aivokemialla siitä olisi voinut tulla vähintäänkin mielenkiintoinen.

Nyt olen syvällä. Gradussa ja kirjallisuudessa. Olen todennut, etten (enää) ole sitä mallia, joka pystyy keskittymään kovin pitkäksi ajaksi yhteen asiaan, vaan poukkoilen ja säntäilen. Siitä huolimatta, että olen eilen ja tänäänkin roikkunut intternetissä ihan riittävän paljon, olen myös lukenut ja kirjoittanut, jopa ihan asiaa. Pienistä puroista kasvaa jne. Tekstiä alkaa olla kohta 70 sivua kasassa, ja olen todellakin ottanut itseäni niskasta kiinni: selvittelen yksityiskohtia saman tien, palaan aiempaan ja ennen kaikkea alan hallita kokonaisuutta. Sellaista tunnetta ei ole oikein aiemmin ollut, mutta nyt se on tullut. Vielä kun oppisin rajaamisen taidon, olisin tyytyväinen. Uskon senkin vaiheen tulevan piakkoin.

Yksi keskeinen seikka on deadline. Olenhan niitä tähänkin mennessä asetellut itselleni aina silloin tällöin, oli viime kevättä ja oli elokuuta, mutta tiistaina kun kökötin uuden ohjaajani organisoimassa graduryhmässä ja kalenterit kaivettiin esiin, tajusin, että on pantava pökköä pesään. Sanoin, että tavoite olisi tämän vuoden puolella. (En uskaltanut katsoa ohjaajaa sillä hetkellä silmiin, mutta ei hän ainakaan pudistanut säälien päätään tms.) Kun se oli sanottu ääneen, varasin itselleni saman tien parin viikon päähän graduryhmävuoron. Käytännössä se tarkoittaa, että ensi viikon perjantaina pitäisi olla lähtettynä ryhmäläisille se, mistä heidän kommenttinsa ja kritiikkinsä haluan saada. Eli periaatteessa koko p*ska, koska toista tilaisuutta en enää saa. (Muillakin on oikeus vuoroihinsa.) Eipä auttanut kuin avata tiedostot ja panna tuulemaan, ja ihan hyvin homma onkin edennyt.

Tosin tänään olen vain mököttänyt. Jokin esi-flunssan tapainen koputtelee olkapäätä ja aamun avasin Finrexinillä. Kurkku on kipeä ja mieli maassa. Mutta ehkä jos tämän päivän kehtaan lepuuttaa, se menee pois. Meneehän?!

Syksy on oikeasti tullut ja heijastimetkin pitäisi kaivaa esiin ja kiinnittää takinhihaan. Täällä meren rannassa tuulee aika kovaa, mutta mikäs sen mukavampaa kuin kääriytyä viltissä sohvannurkkaan lukemaan ja kuuntelemaan tuulen huminaa. Aika romanttista, sanoisin. Luettavaa on pinoittain, ja nimenomaan kaikkea mielenkiintoista, joiden vuoroakaan en jaksaisi odottaa.

Flunssanpoikasesta ja stressistä huolimatta mielessäni on vähintäänkin yksi aivan vinkeä asia: teitä rekisteröityneitä lukijoita on jo 90! Aivan sairaan hurja määrä! En olisi uskonut, oikeasti. Toivottavasti kirja/päiväkirja/muu sekoilu -yhdistelmäni maittaa, sillä en edelleenkään osaa profiloitua puhtaasti kirjabloggaajaksi. Mutta miksi pitäisikään. Sitten kun teitä on 100, on varmaan paikallaan järjestää jokin  arvontajutska, vaikken sellaiseenkaan koskaan kuvitellut päätyväni.

Että satasta odotellessa mukavaa loppuviikkoa! Minä keitän nyt teetä ja yritän manata taudin pois.

20 kommenttia:

  1. Kaija Koon pitäis ehdottomasti vaihtaa sanotus tuohon muotoon, "Kaunis, työtön, onnellinen" kuulostaa enemmän suomalaiselta meiningiltä xD
    Tsemppiä, lykkyä ja kaikkea vastaavaa seuraaviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mustakin! ;)

      Kiitos, kaikkea tarvitaan!

      Poista
  2. Onnea ysikymppisistä! Jatka ihmeessä samalla linjalla, blogisi on persoonallinen, sympaattinen ja kiinnostava :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän, tuskin muutakaan osaan ;) No ei, mutta mihinpä sitä muuttaa, kun ihan kivasti pyyhkii. Kiitos!

      Poista
  3. Onnea uskalluksesta, joskus on vaan pakko repäistä!

    VastaaPoista
  4. Muistan omasta graduprosessista tuon hetken, kun tunsi että kokonaisuus alkaa hahmottua. Sen jälkeen kirjoittaminen oli huomattavasti helpompaa. Deadlinet auttavat myös. Olet varmasti jo voiton puolella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, toivon että se todellakin myös realisoituu esim. huomenna, kun toivottavasti pääsen taas käymään itse asiaan tämän lenssuilun jälkeen. Mutta kyllä tässä voiton puolella ollaan, mitään oikeaa takapakkia ei kyllä enää voi tulla.

      Poista
  5. Onnea ysikymppisistä ja repäisystä! Parantumisiakin vielä kaupan päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaikista, teen kittaaminen ja suklaan syöminen ovat auttaneet yllättävän hyvin. ;)

      Poista
  6. Kippistelyt myös täältä!

    Mahtavaa, että teillä on tuollainen palautemahdollisuus ja hienoa että se motivoi.

    Itsekin poden jonkinlaista flunssaa, inkivääri ja sitruuna ja carmolistipat ovat hyviä kavereita kun en kehdannut jäädä pois töistä kun ei niinku ole kuumetta. Toivottavasti tee tepsii ja syksy näyttää parhaat puolensa, halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, ohjaaja pitää sitä ihan hyvää hyvyyttään - tai siis mikään ei siihen velvoita. Siitäkin tulee jo tosi hyvä fiilis, saati sitten mainiosta ohjauksesta muutenkin.

      Paranemisia sinne, kohta on jo viikonloppu!

      Poista
  7. Pitipä tarkistaa että olenko kirjautunut lukijaksesi - en ollut, joten heti sain klikata yhden lisää! ;)

    Olen samanhenkisissä puuhissa, eli kirjoittamassa päättötyötä. En ihan gradua (onneksi!) vaan AMK-insinöörin aikaansaannosta. Opinnot jäivät aikoinaan vähää vaille valmiiksi ja olen niitä tässä yrittänyt puurtaa töiden ohessa loppuun. Jouduin toteamaan että pakko ottaa pätkä opintovapaata jos joskus meinaan saada homman pois roikkumasta - se alkoi maanantaina, ja olenpa saanut ihan mukavasti aikaan tässä muutamassa päivässä, pitkästä aikaa on oikein hyvä fiilis asiasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, no, koskaan ei ole liian myöhäistä! ;)

      Paljon paljon tsemppiä sinne myös, mahtavaa että olet saanut jo paljon aikaiseksi. Minullekin tuo töiden lopettaminen antoi kunnollisen potkun ja ajankäyttö sai uusia muotoja.

      Poista
  8. Onnittelut hienosta lukijamäärästä! Olen seuraillut blogiasi jo tovin, mutta tämä lienee ensimmäinen kommenttini... Halusin toivottaa tsemppiä gradupuristukseen, joka täälläkin on vielä tuoreessa muistissa. Minullakin siirtyi palautus kerran jos toisenkin, kunnes tajusin tehdä saman kuin sinä: heittäytyä työttömäksi! Taloudellisesti riipaisevaa toki, mutta gradun ja valmistumisen kannalta paras ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että jätit kommentin, Nanna! :)

      Kiitos tsempeistä, nyt niitä tarvitaan. Ja hyvä kuulla, että tällainen ratkaisu on ollut toimiva!

      Poista
  9. Onnittelut hienosta lukijamäärästä!

    Oma gradu on jo ollut kolmisen vuotta valmiina, mutta se prosessi oli sen verran voimia vievä, etten ole vieläkään halunnu nähdä koko kirjaa uudelleen. Ehkä sekin aika vielä koittaa. Voimia ja parantumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, raitasukka! (Vinkeä nimimerkki muuten!)

      Minäkin vähän luulen, että kun tuo tekele on kirjoissa ja kansissa, en hetkeen siihen vilkaise. Tosin jos sitten alkaa kiinnostaa hakea jatko-opintoihin, täytyy kai rohkaistua... Mutta first things first: ensin gradu valmiiksi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!