Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
Suomentaja: Heikki Karjalainen
Tammi 2012
410 s.
A Visit from the Goon Squad (2010)
Kirjastosta.
Tätä kirjaa odotin paljon. Ja kauan. Jono kirjastossa oli p i t k ä, tuskaisen pitkä ja hidas. Mutta lopultakin!
Jennifer Eganin Aika suuri hämäys on viimeisin Pulitzer-voittaja, erikoinen ja sävähdyttävä lukukokemus. Kirja ei ole perinteinen romaani, muttei novellikokoelmakaan. Episodiromaani-nimitystä huomasin jossain käytetyn, varsin osuvasti.
Aika suuri hämäys kattaa monta vuosikymmentä, lähes puoli vuosisataa. Sen keskiössä ovat musiikkituottaja Bennie Salazar ja hänen assistenttinsa Sasha, joita kaikki romaanin osiot tavalla tai toisella koskettavat, vaikkeivät heidän näkökulmastaan asioita aina kuvaakaan. Ollaan San Franciscon punkpiireissä, New Yorkin kaduilla, pilvenpiirtäjissä ja Hudson-joen varrella, matkataan tapaamaan trooppisen maan sotilasjuntan diktaattorikenraalia, ollaan safarilla Afrikassa lähes Hemingwayn hengessä, nähdään 2020-luvun teinitytön elämään powerpointin muodossa olevan päiväkirjan kautta. Ihmiset vaihtuvat, tapaavat toisiaan ja ovat tapaamatta – ohittavat menneen, nykyhetken ja tulevan liiankin helposti.
Tästä tarinasta on vaikeaa tehdä kattavaa tiivistystä, muttei se taida olla tarpeenkaan. Vaikka tapahtumia marssitetaan esiin, varsinaisia juonenkäänteitä kiinnostavampana pidin tunnelmaa ja vaihtuvia kerrontatekniikoita. Jopa sä-muodossa kirjoitettu osio toimi! Powerpoint-homman olin jo ehtinyt unohtaa, kunnes se sitten lävähti silmille. Totuttelua sen lukeminen vaati, ja ehkä olen vielä liiaksi omien pp-traumojeni vanki ymmärtääkseni sen perimmäistä tarkoitusta. (Auskuvuonna tuli tehtyä pp-esityksiä aivan liikaa. Aivan ehdottoman liikaa ihan kaikkien kannalta.) Muoto siis vei huomioni kärjen sisällön sijaan, mutta jotain sain silti irti itse tarinastakin myös tässä osiossa. Ainakin jonkinasteista surua. Ja aikuiseksi kasvamisen tuskaa. Vanhemmuuden väsymystä.
Me seisomme pitkään hiljaa katsellen aurinkopaneelien liikettä
Paneelit ovat kuin robottininjoja tai chi -harjoituksissa.
Isä pitää minua kädestä.
En halua koskaan kotiin.
Haluan jäädä tänne ainiaaksi isän kanssa.
(s. 357)
Maailma, jossa kirjassa eletään, on tuttu ja samalla vieras. Sen ilmiöt ja tavat olla ovat tuttuja, mutta silti ne pitävät hieman etäällä. Lukija on tarkkailija, ei niinkään kanssakokija. Etuliepeen mukaan "Aika suuri hämäys tallentaa elävästi hetket joina ihmiselämät risteävät, ne merkittävät tilanteet, joista onnistumiset ja tragediat saavat alkunsa". Niin minäkin sen koen.
Tämän kirjan lukeminen oli, suokaa anteeksi latteahko ilmaisu, ihanaa. Tarina imi ja Eganin tekstiä oli ilo lukea. Se soi ja swengasi, otti mukaansa eikä pudottanut kärryiltä. Kirjan pohjavire on melankolinen: aika kuluu ja ihmisen on suotavaa tajuta se, tai voi käydä köpelösti. Toiset saavat enemmän kuin toiset, jotkut oppivat nauttimaan saamastaan aiemmin, jotkut eivät koskaan. Silti pysytään hyvin arkisella tasolla, ihmiselämän vaiheissa. Vai onkohan se sittenkään kovin arkista? Ehkä se onkin parasta ja juhlallisinta, mitä meillä on. Paljon muuta ei edes käteen jää. Jos sitäkään.
Aika suurta hämäystä on luettu paljon, tekstejä suorastaan tulvii Googlesta. Pari viimeisintä huomaamaani ovat Liisan ja Anna Elinan kirjoittamia.
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen (Modern Women Writers) sekä omaan Pulitzer-haasteeseeni.
Tämä oli mulle ihan huippu. Arvasin jo lukiessani, että tulee olemaan tämän vuoden parhaita ulkkarikirjoja, ja niin se onkin. Kiva, että sinäkin tykkäsit!
VastaaPoistaTämä ON huippu kirja, ja pysynee minullakin listan kärkipäässä. Kiinnostuneena jatkan matkaa Eganin kirjojen parissa myös tulevaisuudessa, uskon hänessä olevan todella paljon potentiaalia.
PoistaTämän kirjan kanssa törmään jatkuvasti entten-tentten-meininkiin eli lukeako vai eikö. Palkittu kirja ei kai voi ihan hirveän huono olla, mutta jotenkin se tarinan sijoittuminen musiikkimaailmaan on saanut minut ihan takajaloilleni. Kun musiikkimaailma ei voisi vähempää kiinnostaa:D Mutta toisaalta olen kyllä valmis tulemaan siinäkin vastaan, jos tarina on hyvä:D No, ehkä joskus päädyn johonkin selkeään ratkaisuun lukemisen/lukemattomuuden kanssa:)
VastaaPoistaOn tässä paljon muutakin kuin musiikkia, joten nou hätä! Jos se on siis suurimpia kynnyksiä, niin älä välitä siitä vaan anna palaa! Minusta tämä tarina on monella tavalla aika jännästi rakennettu ja pitää koukussa hyvin, vaikka minäkään en tosiaan mikään musiikki-ihminen ole.
PoistaMulla on tää juuri nyt kesken (aloitin vasta eilen) ja aion ennen silmien ummistusta vielä lukea. En uskaltanut lukea arviostasi vielä muuta kuin, että "ihana". ;-)
VastaaPoistaOo, nautinnollisia lukuhetkiä! Niitä on luvassa, lupaan! ;)
PoistaBlogissani on sinulle jotain! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaKiitos suosituksesta! Kuten moni muukin, arvoin pitkään, lukeako vai ei. Minut uhkasi karkottaa typerä kommentti kansiliepeessä: se, että kirjan rakenne muistuttaa Facebookia. Hyi, ajattelin. Vasta kirjan luettuani ymmärsin, mitä tekstin laatija lienee tarkoittanut. Rönsyilevä tarina tosiaan muistuttaa hieman sitä, kun joutohetkenä surffailee Facebookissa ja klikkailee nimiä ja kasvoja ihmisten kaverilistoilta. Jokaisen nimen ja kasvon takana on kiinnostavia tarinoita.
VastaaPoistaMinä pidin paljon PP-osiosta! Hienosti oli kuvattu vanhempien keskenään erilainen suhtautuminen erityislapseen sekä siskon luoviminen perheessä. Myös asperger-pojan ajatuksenkulkuja ja jumittumisia oli kuvattu hienosti siskon havainnoinnin kautta. Mutta miksi ihmeessä suomennos puhui "kalvoista"? Ei kai kukaan sano tekevänsä PowerPoint-kalvoja?? En nyt tähän hätään pääse tarkistamaan, oliko alkuperäisteoksessa joku erityinen nimitys vai ihan vaan se perinteinen slide.
No joo, ilman tätä kirjoitustasi ja "latteahkoa" :) ihanaa-ilmaisuasi olisin varmaankin jäänyt paitsi tästä elämyksestä. Kiitos siitä!
t.Iina
Kivaa, että olet lukenut ja vielä hienompaa, että pidit! Minäkään en innostunut siitä Facebook-vertauksesta, mutta onneksi sen merkitys tosiaan osoittautui ennakkokäsitystä paremmaksi.
PoistaPP-osion sisältö on tosiaan erinomainen, ja ehkä jos lukisin kirjan uudelleen, pitäisin siitä enemmän.
Hmm, minä taidan kyllä puhua joskus PP-kalvoista ;) Ja olen kyllä kuullut muidenkin sanaa käyttävän. Vähän kökköhän se on, kieltämättä, mutta ei ihan vieras kuitenkaan. Jokin parempi sana olisi kyllä paikallaan.
Tosi mukava kuulla, että lukukokemus oli niin hyvä. :)