Melkein maalissa

Puuh. Onpa ollut viikko.

Tiistaina sain hyvää ja tarpeeseen tullutta palautetta Gradukässäri vol. 1 -tuotoksestani. Kaikkein paras oli ohjaajani kommentti: "Kyllä tässä alkaa nyt olla kuule kaikki palikat kohdillaan." Mikä helpotus! Sen jälkeen olenkin sitten keskittynyt täyttämään aukkokohtia, hiomaan ilmaisuja ja tarkentamaan viitteitä. Vielä on tekemistä, ja etenkin päätelmäluku kummittelee mielessäni, mutta enköhän senkin saa tässä lähiaikoina kasaan. Ehdoton deadline on 19.11., jolloin gradun on oltava painossa, jos mielii valmistua ennen joulua. Ja minähän mielin. (Ja todellakin ehdin! Nii!)

Päässä ei paljon muut asiat ehdi surraamaan, mikä on vähän harmillista. Olisi ihanaa lukea kaunoa ja lillua vieraissa maailmoissa, mutta kovin hyvin en pysty keskittymään, vaikken todellakaan vuorokauden ympäri gradua teekään. Nyt olen vaan siinä vaiheessa, jossa koko kuvio pyörii jatkuvalla vauhdilla päässäni, eikä päästä irti sitten millään. Mutta kai se on hyväkin jotenkin hallita, se kokonaisuus. Siitä en tosin pidä, että jotkut sata vuotta sitten eläneet piispat tulevat uniini propagoimaan naisemansipaation vastaisia ajatuksiaan. (Ja nimenomaan muutamasta tällaisesta jampasta pitäisi vielä minikokoinen biografinen infoisku saada tuonne tekstin sekaan ujutettua. Huoh.)

Mutta. 109 sivua. Se on ihan kohta valmis.

Eilen illalla tein jotain ihan muuta, sillä kävin hyvässä seurassa teatterissa. Katsannossa oli Ryhmäteatterin Eduskunta II, joka nauratti, ällötti ja pani miettimään. Todella. Yli kolmetuntinen setti ei tuntunut yhtään liian pitkältä, päin vastoin. Tästä ehkä lisää myöhemmin, jos innostun tarkempaan analyysiin. (Perhana, alan olla allerginen koko sanalle.) Mutta lyhyesti: suosittelen. Kaikille.

Sitten kirja-asioihin. Muutama uusi kaveri on päässyt edellisten seuraan.

Ensinnäkin kahdet kiitokset. Maukka vinkkasi viime maanantaista Turun arkistokeikkaani varten Omituiset Opukset -nimisestä antikvariaatista, ja kun aikaa yllättäen jäi hieman yli, pistäydyin siellä. Ja mitä löysinkään! Michael Cunninghamin Samaa sukua, joka on suosikkini herran tuotannosta ja ollut pitkään metsästyslistallani. Hahaa!

Toinen kiitos menee Susalle, jonka blogiarvonnassa olin onnettaren suosikki ja sain valita palkintokirjakseni Sanna Eevan Olot. Olen lukenut tästä aika ristiriitaisia arvioita, joten jahka joskus ehdin kirjan kimppuun, lukukokemus on varmasti mielenkiintoinen.

Jonathan Franzenin The Twenty-Seventh City tarttui mukaani Akateemisesta muistaakseni noin viiden euron hintaan. Tästä kirjasta en tiedä kyllä hevon hittoa, mutta ehkä se selviää vielä...

Että sellaista. Viikonloppu on tuloillaan, mutta omalta kohdaltani se kuluu kyllä ahkerasti gradua naputtaen. Tosin jotain piristystä täytyy ehkä elämään keksiä. Luulen sen olevan lukemista (shocking!) ja jotain herkkuja. Ehkä jopa kuntosalikäynti.

PS. Kirjamessuihin on enää viikko! Huisaa!

PPS. Enää kaksi rekisteröitynyttä lukijaa, niin päästään arvontapuuhiin tässäkin blogissa. Voin paljastaa (ja siten röyhkeästi ja hyvin läpinäkyvästi kenties houkutella uusia liittyjiä), että olen jo suunnitellut aika muikeita palkintoja...