1. lokakuuta 2012

Juhani Aho: Rautatie


Juhani Aho: Rautatie
WSOY 1960
(1. painos 1884)
126 s.

Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin aidan selkiä ja seuloo huurua puihin ja pensaihin...

Juhani Ahon Rautatie on suomalaisen kirjallisuuden ohut ja kevyt, mutta sitäkin merkittävämpi klassikko. Reiluun sataan sivuun mahtuu suomalaisen yhteiskunnan suurimpiin murroskausiin kuuluneen 1800-luvun lopun lähes koko kuva helposti lähestyttävässä muodossa – yllättävän moderneja ihmissuhdekuvioita unohtamatta.

Rautatie eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet sitoo itseensä suuria merkityksiä. Kirjan päähenkilöt ovat Matti ja Liisa, jotka lähtevät kotoaan Iisalmesta leveämmän leivän perään eteläisempään Suomeen. Suomen ensimmäisen rautatien rakentaminen on edennyt Hyvinkään ja Hämeenlinnan väliseen rataosuuteen ja lisätyövoimaa tarvitaan. Niinpä myös Matti ja Liisa, vastavihitty nuoripari, saavat työtä, jollaiseen eivät ole aiemmin tottuneet, ovathan ne maaseudun torpparistoa.

Rautatien juoni etenee nopeasti, muttei tunnu harppomiselta. Matin ja Liisan muutto susirajan tuntumasta Hyvinkään pohjoispuolen työläisparakkiin on heille merkittävä elämänmuutos, jota lähisuku Iisalmessa vastustaa viimeiseen saakka. Modernisoituvan yhteiskunnan nuoret vesat eivät kuitenkaan jää vastusteluja kuuntelemaan, vaan pakkaavat tuohikonttinsa, sitovat huivinsa ja lähtevät kohti etelää.

Työnteko ratatyömaalla on raskasta ja se näkyy tekstissä – on lähes inhorealistisesti kuvattuja loukkaantumisia, vaaratilanteita ja jopa yksi dramaattinen kuolemantapaus – mutta ilonpitoakaan ei unohdeta. Ajalleen yllättävän avoimesti Aho kuvaa huvittelua, viinanjuontia, tansseja ja seksuaalisia värinöitä, joita pääasiassa nuorten ihmisten kansoittamalla työmaalla väistämättä ilmenee. Liisan ja salaperäisen helsinginjuutalaisen Danin välinen suhde pysyy piilossa niin Matilta kuin muilta yhteisön jäseniltä, mutta Aho päästää lukijan Liisan ajatuksiin ja seuraamaan moraalisia painiotteluita, joita hän käy tehdessään raskasta valintaa aviomiehensä ja rakastajansa välillä. Samalla saadaan käsitys siitä, millaista oli suomalainen monikulttuurisuus aikana, jolloin vasta kiisteltiin siitä, voiko Suomessa edes asua kuulumatta luterilaiseen kirkkoon. Muun muassa tässä kerrontatekniikassa ja tematiikassa näkyy se edelläkävijyys, joka tekee Ahosta ja Rautatiestä yleensä merkittävän suomalaisen kirjallisuuden helmen.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä ilmiömäistä sukupolvikuvausta, jollainen Rautatie kiistämättä on. Ajan kulku näkyy sekä ihmiskohtaloissa että hitaasti etenevässä radanrakennuksessa: vaikka vuodet kuluvat, rautatie ei tunnu saavan sitä pituutta, joka sille on suunniteltu. Liisan ja Matin poika Kalle (jonka isästä ei kuitenkaan saada varmuutta, se voi olla myös Dan) syntyy ja kasvaa ratatyömaalla. Ehkä hitaan rakentumisen voi nähdä jonkinlaisena käänteisenä symbolina suhteellisen nopeille yhteiskunnallisille muutoksille, joita Suomessa samaan aikaan koettiin? Aho halunnee kuvata sitä epävarmuutta, jopa pelkoa, jonka tavalliset suomalaiset kokivat, kun yhteiskunta heidän ympärillään muuttui lupaa kysymättä.

Koska kyse on klassikosta, uskallan paljastaa juonen kulun kokonaisuudessaan: rataa ei Liisan ja Matin aikana saada valmiiksi. Hämeenlinna alkaa jo pilkottaa horisontissa, mutta Aho jättää Rautatien lopun varsin avoimeksi. Liisaa ja Mattia alkaa raskas työ jo painaa, ja huomio siirtyykin Kalleen, joka on ehtinyt kasvaa jo lähes täysi-ikäiseksi urakan aikana. Vaikka urakka on hidas, paikoin suorastaan tuskallisen vaikea, Rautatien loppu on toiveikas. Huominen odottaa, uutta on aina tuloillaan eikä muutos koskaan täysin pysähdy tai lopu. Tämä kotimaisen kirjallisuuden klassikko ei turhaan ole lunastanut paikkaansa kirjaesitelmien suosikkikirjana, sillä sen juoni, kerronta ja teemat antavat paljon ajattelemisen aihetta kaiken ikäisille lukijoille.

32 kommenttia:

  1. Omana aikanaan tuo matka Iisalmesta Hämeeseen on ollut kyllä melkoinen. Muistankin lukeneeni tämän lukiossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siihen kiteytyy aika suuria merkityksiä. Toista se on nykyaikana, kun yhteydet ovat jotain ihan muuta! Lähteminen on saanut vähän toisenlaisen kaiun.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa! Tämä on hieno kirja, herättää niin paljon ajatuksia!

      Poista
  3. Hyvä bloggaus aiheesta! Naiskuvaajana Aho on kyllä tosi taitava ja samoja uskottomuusteemojahan on Papin rouvassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Morre! Eikö olekin - aivan omaa luokkaansa! Melkein vakuuttavampi kuin naiskirjailijat itse. Uskottomuus on mielenkiintoinen aihe, etenkin 1800-luvun kontekstissa. Aion pian lukea Papin rouvan ja muitakin Ahon teoksia, ovat erinomaisia.

      Poista
  4. Hieno bloggaus, olen juuri lukemassa Rautatietä ja en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään siis odottelemaan bloggaustasi!

      Poista
  5. Pakko minunkin kehaista: erinomaisesti kirjoitettu, analyyttinen ja perusteltu arvio! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on niin paljon tärkeitä teemoja, että jokaisesta olisi voinut tehdä oman tekstinsä.

      Poista
  6. Hyvinkää-teemaisen kirjallisuuden ehdottomia helmiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, harmittavan vähän huomiota saanut kirjallisuudenlaji!

      Poista
  7. Kirja tuo kyllä loistavasti esiin sen alhaisen moraalin tason, joka työväenluokalle oli niin ominaista 1800-luvun lopulla. Hienosti olit tavoittanut juuri tämän tason kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Aho on kyllä tarkkasilmäinen ja suoraselkäinen mies, tästä voi nykyihminenkin ottaa oppia ja miettiä omaa moraaliaan vähän tarkemmin.

      Poista
  8. Luin jostain, että Aho olisi kirjoittanut Rautatielle myös pöytälaatikkoon jääneen jatko-osan "Moottoritie", joka keskittyi Kallen myöhempiin vaiheisiin. Se kuulemma joutui sensuurin uhriksi liian rajujen seksikohtausten takia - tässä ykkösosassa ne ovat vielä kevyttä kamaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä sensuuria, se pilaa aina kaiken! Minulta onkin tuo jatko-osa mennyt ihan ohi, vaikka moottoritiet ja muutenkin tekniikan kehittyminen kiinnostavat. Onneksi on sentään Olavi Paavolainen ja Nykyaikaa etsimässä <3

      Poista
    2. Ei ole sama Ahon Rautatie, jonka olen lukenut.Onko tämä vitsi?

      Poista
    3. Multakin on ihan mennyt ohi tuo Moottoritie ja siihen liittyvä keskustelu. No, mutta kaikkea ei ehdi huomata, vaikka tiiviisti kirjallisuuskeskusteluja seuraankin.

      Poista
    4. Eikö olekin niin että punk-legenda Pelle Miljoona ottaa kantaa juuri tuon "Moottoritie"-teoksen kohtaamaan sensuuriin "Moottoritie on kuuma" -kappaleessaan, joka sitten nousi yhteiskunnallisuudellaan hitiksi?

      Poista
    5. Niinhän se Laura muuten onkin!

      Poista
  9. Mielestäni löysit oikeat sanat kuvatessasi Rautatien ja Aholle muutenkin tyypillisen erotiikan henkeä: seksuaalinen värinä!

    Hieno merkkiteos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne värinät jotenkin aina huomaa, olenhan aika villi tyttö!

      Poista
  10. Minä en ole lukenut tätä... :( Luin jostain, että Ahon teokset ovat samantyyppisiä kuin Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjat. Mitä mieltä olet tuosta väitteestä? Jos siis niin on, niin ryntään heti lainaamaan tämän! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole lukenut Pasi Ilmaria, joten en nyt osaa auttaa :( Toivottavasti ovat!

      Poista
  11. Olipa hyvä kirjoitus. Luettiin Rautatie koulussa ja minulle jäi päällimmäisenä mieleen tuo loputon raadanta ratatyömaalla. Muistan myös miten pelottava ja ahdistava oli kohta, jossa humalaiset työmiehet ahdistelivat Liisaa. Onneksi Dan ehti apuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä pelottava kohtaus. Onneksi Aho on päähenkilöilleen armelias ja laittaa pelastavan enkelin viime hetkellä apuun.

      Poista
  12. Aivan mahtava, olen selvästi jäänyt paljosta paitsi kun tämäkin kotimaisen kirjallisuuden klassikko on minulla lukematta. Kiitos mainiosta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tutustumaan, voit löytää helmen!

      Poista
  13. Jäi mietityttämään, että mikäköhän Rautatie tämä tämmöinen oikeen on. Itse oon kirjan lukenut ja siinä ei kyllä Liisat tai Matit mitään nuoria ole? Minun lukemassani Rautatiessä Liisa ja Matti elää syrjäseudulla ja ovat n. 50-vuotiaita, saavat kuulla tekeillä olevasta rautatiestä ja lähtevät sitä sitten katsomaan. Kirjailija sama Juhani Aho, ihan kaupungin kirjastosta lainattu tämä ko. Rautatie. Mitä ihmettä? :-D

    VastaaPoista
  14. Edellisen kommentin tavoin kyselisin itsekin että mikäs Rautatie se tämmöinen on? Juuri kirjan lukeneena analyysisi kummastuttaa, sillä teoksessa ei mainittu sanallakaan muuttoa, lasta tai ratatyötä. Oletkohan lukenut jonkin toisen painoksen, sillä alkuperäisversio on kyllä aivan toisenlainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmennykseen saattaa saada lievitystä täältä: http://suketus.blogspot.fi/2012/10/kaikki-ei-ole-sita-milta-nayttaa.html

      Poista
  15. Mielenkiintoisia syvällisä näkökulmia olet löytänyt teoksesta, jonka itsekin tässä taannoin luin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!