Sain tänään viestin Orimattilassa asuvalta ranskattarelta, joka tahtoisi siskonsa kanssa tulla käymään Porvoossa ja kysyi, voinko heidät majoittaa. Olen siis rekisteröitynyt Hospitality Clubiin, enkä uskonut sen koskaan kantavan hedelmää. No, vastasin toki myöntävästi, katsotaan, josko he ensi viikolla ilmaantuisivat tänne.
Tämä päivä on ollut parempi kuin eilinen, mitä nyt kimpaannuin typerälle kirjastonhoitajalle, joka alkoi urputtaa lainaamieni levyjen määrästä. Suutuin, koska 1) Missään ei lue 15 levyn rajoitusta (arvasin kyllä jonkin sellaisen olevan mahdollinen, mutta kun mitään ei kukaan sanonut, en välittänyt asiasta). 2) Ei vissiinkään ole minun vikani, jos kirjastontädit eivät näe jo lainassa olevia teoksia samalla ohjelmalla kuin parhaillaan lainattavia.
Että näin.
Olen kirjoitellut avustushakemuksia, muistiinpanoja Suursaaren suurhaaksirikosta ja sukelluskomissaari Sommarista (aika mulkku mies), pyöritellyt peukaloita, syönyt pahaa ruokaa jne. Järvenpäähän täytyy vielä lähteä, ei huvittaisi kun tiet ovat loskasta liukkaat eikä menopelini ole suoranaisesti mikään villipeto noissa oloissa...
29. maaliskuuta 2006
28. maaliskuuta 2006
Passissa
Tänään oli ehdottoman huono päivä.
Olin kirjastossa lukemassa kaksi tuntia. Sitten tunniksi uimaan. Samalla radalla kanssani kellui lihava mummo. Vähintäänkin paskamaista, että se ui keskellä rataa niin, ettei kummaltakaan puolelta päässyt ohi. Onneksi vesijumppa jatkui, ja mummo siirtyi viereiseen altaaseen kaltaistensa pariin. No, eipä mennyt kauaakaan, kun täysin varoittamatta viereiselle radalle porskutti joku punapäinen mulkvisti, jonka oli ilmeisesti IHAN PAKKO näyttää uimataitoaan pärskimällä ja loiskuttamalla. Hermot meinasi mennä, mutta peitin silmäni uimalaseilla ja jatkoin tyynesti omia sammakkopotkujani. Minun uintireissuani ei noin vaan pilata, perkele.
Päivän lopullinen antikliimaksi tapahtui poliisiasemalla, jossa sekoilin totaalisesti passihakemuksien, passikuvien ja muun byrokratian seassa. Itku silmässä kompastelin ulos virastosta luvattuani tuoda passikuvat huomenna. Englantiin olisi päästävä kahden viikon päästä, eikä minulla ole mitään tietoa passista. Näin meillä asiat hoidetaan. Tätäkään en ole voinut aiemmin tehdä, kyllähän minulle jo Venäjän rajaa syksyllä ylittäessäni huomautettiin, että passini on menossa rikki. Joojoo. No, kannatti sitten tarkastaa tilanne vasta nyt kun passin käyttö on taas ajankohtaista. Ja kyllä, muovitettu tietosivu on halkeamassa irti. Hieno homma kaikenkaikkiaan.
Päivän hyviä puolia:
- ostin puuttuvat Harry Potterit
- lainasin kirjastosta oivan kasan kiinnostavia levyjä
- sain tehtyä kasan muistiinpanoja
- aurinko melkein paistoi
- olen alkanut vakavissani miettiä, eroaisinko koulusta jo nyt keväällä. Mikäänhän minua ei varsinaisesti estä.
Huomenna on toinen vuosikokous. Inhoni partiota kohtaan on kasvanut pelottavalla vauhdilla. Kaukana on rentoutuminen / kiva harrastus, jossa oppii kivoja juttuja. Vielä vajaa vuosi pitäisi jaksaa, en tiedä miten.
Kunpa huomenna olisi kaikki toisin.
Olin kirjastossa lukemassa kaksi tuntia. Sitten tunniksi uimaan. Samalla radalla kanssani kellui lihava mummo. Vähintäänkin paskamaista, että se ui keskellä rataa niin, ettei kummaltakaan puolelta päässyt ohi. Onneksi vesijumppa jatkui, ja mummo siirtyi viereiseen altaaseen kaltaistensa pariin. No, eipä mennyt kauaakaan, kun täysin varoittamatta viereiselle radalle porskutti joku punapäinen mulkvisti, jonka oli ilmeisesti IHAN PAKKO näyttää uimataitoaan pärskimällä ja loiskuttamalla. Hermot meinasi mennä, mutta peitin silmäni uimalaseilla ja jatkoin tyynesti omia sammakkopotkujani. Minun uintireissuani ei noin vaan pilata, perkele.
Päivän lopullinen antikliimaksi tapahtui poliisiasemalla, jossa sekoilin totaalisesti passihakemuksien, passikuvien ja muun byrokratian seassa. Itku silmässä kompastelin ulos virastosta luvattuani tuoda passikuvat huomenna. Englantiin olisi päästävä kahden viikon päästä, eikä minulla ole mitään tietoa passista. Näin meillä asiat hoidetaan. Tätäkään en ole voinut aiemmin tehdä, kyllähän minulle jo Venäjän rajaa syksyllä ylittäessäni huomautettiin, että passini on menossa rikki. Joojoo. No, kannatti sitten tarkastaa tilanne vasta nyt kun passin käyttö on taas ajankohtaista. Ja kyllä, muovitettu tietosivu on halkeamassa irti. Hieno homma kaikenkaikkiaan.
Päivän hyviä puolia:
- ostin puuttuvat Harry Potterit
- lainasin kirjastosta oivan kasan kiinnostavia levyjä
- sain tehtyä kasan muistiinpanoja
- aurinko melkein paistoi
- olen alkanut vakavissani miettiä, eroaisinko koulusta jo nyt keväällä. Mikäänhän minua ei varsinaisesti estä.
Huomenna on toinen vuosikokous. Inhoni partiota kohtaan on kasvanut pelottavalla vauhdilla. Kaukana on rentoutuminen / kiva harrastus, jossa oppii kivoja juttuja. Vielä vajaa vuosi pitäisi jaksaa, en tiedä miten.
Kunpa huomenna olisi kaikki toisin.
26. maaliskuuta 2006
Istuit pimeässä niin kauan että nukahdin
Lauantaina olin kesteissä. Tapasin siellä paljon mukavia ystäviäni ja muita ihmisiä, joita kai korrektisti voi kavereiksikin kutsua. Tarjoilu oli hyvää. Lisäksi paikalla oli uunituore aviopari. Ahdistus kasvoi käsittämättömiin mittasuhteisiin kuunnellessani - vaikkakin vain puolikorvalla - loputonta "gradu... perheenlisäys... asunto.." -juttelua, enkä voinut estää katseeni kiinnittymistä uutuuttaan hohkaaviin sormuksiin nimettömissä.
Vakiintuminenhan on kaiketi ihan iloinen asia. Itsekin olen vähintäänkin loistavassa parisuhteessa, tai jotain sinne päin. Kuitenkin... jos ikää on henkilötietopapereitten mukaan hiukan päälle 20 vuotta, on mielestäni täysin tarpeetonta sitoa itseään toiseen ihmiseen jalometallinpaloilla. Kai olen sitten kakara, tai muuten vain naivi, mutta kyllä minä ainakin jaksan odottaa jonnekin hamaan tulevaisuuteen, josko minua joku joskus vaikka kosisikin. Tai sitten jättää kosimatta. Vaikka olenkin kaikenhetinyt haluava ihminen, tuota maltan odottaa. No, tokihan jokainen tekee itse elämänsä ratkaisut, ja kaikki onni tuollekin pariskunnalle tulevaisuuden varalle, mutta en minä silti voi kovin ymmärtäväinen olla. Onneksi ei tarvitse älyttömiä määriä ajatusenergiaa tuhlata tämän pohtimiseen.
Tänään oli ihana aurinkoinen kevätpäivä. Kellojakin siirrettiin. On helppo hymyillä kissan kehrätessä sängyllä ja olon ollessa mitä rentoutunein. Huomenna jatkan taas lukemista. Huomenna käymme myös katsomassa mummia sairaalassa. V tulee jo neljän yön päästä takaisin.
Uuden viikon alulle voisi vaikka kippistää. Vesilasikin käy.
Vakiintuminenhan on kaiketi ihan iloinen asia. Itsekin olen vähintäänkin loistavassa parisuhteessa, tai jotain sinne päin. Kuitenkin... jos ikää on henkilötietopapereitten mukaan hiukan päälle 20 vuotta, on mielestäni täysin tarpeetonta sitoa itseään toiseen ihmiseen jalometallinpaloilla. Kai olen sitten kakara, tai muuten vain naivi, mutta kyllä minä ainakin jaksan odottaa jonnekin hamaan tulevaisuuteen, josko minua joku joskus vaikka kosisikin. Tai sitten jättää kosimatta. Vaikka olenkin kaikenhetinyt haluava ihminen, tuota maltan odottaa. No, tokihan jokainen tekee itse elämänsä ratkaisut, ja kaikki onni tuollekin pariskunnalle tulevaisuuden varalle, mutta en minä silti voi kovin ymmärtäväinen olla. Onneksi ei tarvitse älyttömiä määriä ajatusenergiaa tuhlata tämän pohtimiseen.
Tänään oli ihana aurinkoinen kevätpäivä. Kellojakin siirrettiin. On helppo hymyillä kissan kehrätessä sängyllä ja olon ollessa mitä rentoutunein. Huomenna jatkan taas lukemista. Huomenna käymme myös katsomassa mummia sairaalassa. V tulee jo neljän yön päästä takaisin.
Uuden viikon alulle voisi vaikka kippistää. Vesilasikin käy.
13. maaliskuuta 2006
Kevätflunssan kourissa
Olen väsynyt ja kipeä. Nenä vuotaa, aivastuttaa, ahdistaa, väsyttää, ketuttaa, vituttaa, ahdistaa, väsyttää, niiskuttaa, jne.
No, kaikesta tästä huolimatta lauantaiset bileet potkivat persuksille oikein asenteella. Oli tosi mukavaa hengailla partiolaisten kanssa. Taisin olla tosi humalassakin.. Krapulakin oli taas mitä oli. Mutta selvisin. Oli ihanaa nähdä kaikkia tyyppejä taas. Hyvä mieli.
Teen pitsaa. Vaikka tuskin mä mitään maistan.
No, kaikesta tästä huolimatta lauantaiset bileet potkivat persuksille oikein asenteella. Oli tosi mukavaa hengailla partiolaisten kanssa. Taisin olla tosi humalassakin.. Krapulakin oli taas mitä oli. Mutta selvisin. Oli ihanaa nähdä kaikkia tyyppejä taas. Hyvä mieli.
Teen pitsaa. Vaikka tuskin mä mitään maistan.
9. maaliskuuta 2006
Ota minusta puolet
Rankka päivä takana. Järvenpään kautta Helsinkiin ja taas takaisin. Ollin kanssa oli mukava jutustella ja suunnitella lehteä. Kävimme myös Unicaféssa patongilla, oli halpaa ja hyvää, vaikka kassan neiti katseli amiskorttiani hieman epäillen. Sama opiskelijaoikeus sillä on saatava, saatana! Hermostuttaa se, että sen lisäksi, etten itse arvosta itseäni ja opiskelupaikkaani, muutkaan eivät sitä tee.
Selkä ja kylki ovat mahdottoman kipeät. Eilen kävin aika riuskalla sauvakävelylenkillä, voi johtua siitä tai sitten tulehdus on levinnyt selkälihaksiinkin. Siitä huolimatta ajattelin huomenna mennä uimaan, mikäli suinkaan kykenen. Ja sitten pitäisi siivota, että lauantaina voimme sotkea uudestaan. Niinpä niin.
Pääsenkin jo huomenna V:n kainaloon. Mukavaa. Vaikka bileet Heidillä olisivat maittaneet mainiosti. Ehkä myöhemmin. Ehkä saan vähän synttärilahjojakin; olenkohan ollut riittävän kiltti siihen?
Booliainekset odottavat kaapissa. Huomenna pitäisi käydä silti kaupassa. Ja jaksaa miljoona muutakin asiaa. Ja oloni on niin raihnainen, ettei tosikaan. Tänään sentään luin huomattavalla innolla alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden reilut 30 sivua. Edistystä.
Tylsä olo.
Selkä ja kylki ovat mahdottoman kipeät. Eilen kävin aika riuskalla sauvakävelylenkillä, voi johtua siitä tai sitten tulehdus on levinnyt selkälihaksiinkin. Siitä huolimatta ajattelin huomenna mennä uimaan, mikäli suinkaan kykenen. Ja sitten pitäisi siivota, että lauantaina voimme sotkea uudestaan. Niinpä niin.
Pääsenkin jo huomenna V:n kainaloon. Mukavaa. Vaikka bileet Heidillä olisivat maittaneet mainiosti. Ehkä myöhemmin. Ehkä saan vähän synttärilahjojakin; olenkohan ollut riittävän kiltti siihen?
Booliainekset odottavat kaapissa. Huomenna pitäisi käydä silti kaupassa. Ja jaksaa miljoona muutakin asiaa. Ja oloni on niin raihnainen, ettei tosikaan. Tänään sentään luin huomattavalla innolla alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden reilut 30 sivua. Edistystä.
Tylsä olo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)