21. tammikuuta 2020

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin



Alkuvuosi 2020 on ollut minulle vahvojen kirjojen aikaa. Näin äitiysvapaalla ennen vauvan syntymää on ollut aikaa lukea, ja lukeminen on myös maittanut paremmin kuin pitkiin aikoihin. Niinpä lopultakin jo lähes kaksi vuotta sitten julkaistu kirja, josta kustantaja lähetti aikoinaan minulle ennakkokappaleen, päätyi lukulistalle. Melkoinen kirja se olikin.

Johannes Anyuru on ruotsalainen kirjailija, jolla on sukujuuria Ugandassa. Hänen romaaninsa He hukkuvat äitiensä kyyneliin voitti August-palkinnon ilmestymisvuonnaan 2017. En voi kuin nyökkäillä: kirja on kerta kaikkiaan upea.

Ja kauhea.

Romaani alkaa jihadistisesta terrori-iskusta, jonka toteuttaa kolme nuorta ruotsalaista muslimia. He hyökkäävät sarjakuvakauppaan, jossa islamia kritisoivia teoksia julkaissut taiteilija on haastateltavana. Panttivankeja otetaan, aseet puhuvat. Kesken kaiken yksi terroristeista, nuori nainen joka kuvaa kaiken kännykällään, havahtuu. Kaikki tuntuu menevän väärin, jotain on pielessä.

Kaksi vuotta iskun jälkeen nainen on vahvassa psykiatrisessa hoidossa. Mieskirjailija menee tapaamaan häntä ja saa itselleen naisen kirjoittaman tarinan. Mistä kaikesta on kyse, mistä oli kyse, mitä kaikki tarkoittaa. Tarina alkaa aueta.

He hukkuvat äitiensä kyyneliin on vahvaa kerrontaa, kurkkua kuristava tarina jostain, joka voisi olla totta. Se kuvaa yhteiskuntaa, joka vähitellen ajautuu räikeän rasismin, ihmisten erottelun ja syrjinnän mahdollistavaan järjestykseen, jota kukaan ei enää kyseenalaista ainakaan ääneen. Romaani kulkee kahdessa aikatasossa: kirjailijan nykyhetkessä ja terroristin kuvaamassa tulevaisuudessa, jossa yksipuolisen kansalaissopimuksen allekirjoittamisesta kieltäytyneet tai muuten valtion vihollisiksi katsotut Ruotsin muslimit on suljettu epäinhimillisiin keskitysleireihin alistamisen ja nöyryyttämisen kohteiksi. Se pohtii aikaa, liikettä, kehityskulkuja ja muutoksia. Mikä johtaa mihin, mistä syystä jotakin tapahtuu, miksi jokin jää tapahtumatta. Voimmeko varautua? Voimmeko muuttaa tapahtumien suuntaa? Haluammeko edes, vaikka tietäisimmekin tulevasta?

Kirjan äärellä pidättää hengitystään. Se tuntuu monilta elementeiltään pelottavan tutulta, todelliselta. Sen kuvaamat ratkaisut, sävyt ja kehityskulut eivät tunnu mahdottomilta, se ei valitettavasti ole spefisävyistään huolimatta mitään fantasiaa - kaikkea muuta. Tätä on jo, tätä kaikkea on jo koettu ja eletty.

Vaikka He hukkuvat äitiensä kyyneliin on synkkäsävyinen ja armoton romaani, se koukuttaa ja tarjoaa lukijalleen suurta lukemisen nautintoa. Tarina on rakennettu taitavasti, aikatasot kulkevat lomittain, kertojaratkaisut toimivat. Outi Mennan suomennos on timanttinen, Anyurun kieli ja kerronta elävät sen myötä suomen kielellä sydänjuuria myöten.

Kirjan suomennoksen julkaisusta on tosiaan jo melkein kaksi vuotta. Muistan kiinnittäneeni huomion sen saamiin hyviin arvioihin jo silloin, mutta lukeminen silti jäi. Olen onnekas, että kirjavuosi 2020 on omalta osaltani alkanut näin hienosti.

Tätä romaania ei kannata jättää kokematta.


Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
Suomentaja: Outi Menna
Kustantamo S&S 2018
303 s.
De kommer att drunkna i sina mödrars tårar (2017)

Arvostelukappale.


Toisaalla: Reader, why did I marry him?, Kirjaluotsi, Kosminen K, Lukuisa, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luettua elämää, Luetut, lukemattomat, Nannan kirjakimara, Tuijata. Kulttuuripohdintoja     

Haasteet: Helmet-haasteen kohta 28. Tulevaisuudesta kertova kirja.

10 kommenttia:

  1. Olethan saanut sähköpostini?

    VastaaPoista
  2. Tämä on ollut pitkään lukulistalla. Kuulostaa kiinnostavalta, kiitos Suketus lukuvinkistä ja mukavia lukuhetkiä vauvan nukkuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, Mai! Tämä yllätti minut todella, vaikka kehuja olinkin kuullut. Monipuolinen, vaikuttava romaani.

      Kiitos toivotuksista, vielä odotellaan vauvan saapumista. :)

      Poista
  3. Onnea sinulle odotusajallesi. Ajattelin, että olisit valinnut jotakin lempeämpää luettavaa. Minäkin luin tämän silloin pari vuotta sitten, mutta kyllä oli liian armoton kirja minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Vielä odotellaan, vähitellen jo aika malttamattomasti. Lukea onneksi vielä ehtii ja lukeminen myös maittaa. Tämä teos oli tosiaan aika raju, mutta pidänkin kaikista eniten kirjallisuudesta, jossa on särmää.

      Poista
  4. Tämä kiinnostaa kyllä kovasti. Lainasin juuri Anuyrun edellisen romaanin Myrsky nousee paratiisista ja uskoisin että sekin on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluan lukea tuon Anyurun aiemman romaanin, lukulistalla siis on. Suosittelen tätä sinulle suuresti, hieno kirja.

      Poista
  5. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja monin tavoin ajankohtaiselta kirjalta. Mietin, pystyisinkö itse edes lukea tätä, vai tulisiko kirja uniin...

    Tsemppiä loppuviikkoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella hieno kirja, jota uskallan kyllä suositella rankasta aiheesta huolimatta. Kaikkea ei hierota lukijan naamaan, vaan paljon jää itse pohdittavaksi, joten siinä voi oma mielikuvitus helpottaa - tai tietysti myös kauhistuttaa. Silti: hieno kirja.

      Kiitos Kia! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!