14. kesäkuuta 2017

Cilla & Rolf Börjlind: Uinu, paju pienoinen (#dekkariviikko)



Dekkariviikko jatkuu ja nyt vuoroon pääsee uunituore ruotsalaisdekkari, Cilla ja Rolf Börjlindin Uinu, paju pienoinen, jonka sain mukaani viime viikolla Atenan ja S&S:n kesä- ja syyskirjojen esittelytilaisuudesta. Olen pitänyt sen kummemmin asiaa pohtimatta melko pitkää dekkaritaukoa, sillä niiden lukeminen ei vain ole kiinnostanut. Kesän tullen mieli usein muuttuu, niin nytkin. Apuna toimi tämä sangen vauhdikas ja viihdyttävä opus.

Kyseessä on Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista kertovan sarjan neljäs osa, mutta vaikken olekaan aiempia lukenut, pääsin erinomaisen hyvin kärryille tapahtumista. Rönningin tiimi saa tutkittavakseen metsästä löytyneen noin kymmenenvuotiaan pojan raa'an murhan, ja tiimin vetäjä Mette pyytää apuun poliisin työn taakseen jättäneen Tom Stiltonin. Tutkimukset vievät Rönningin ja Stiltonin Bukarestin viemäreihin ja rikollisjärjestöihin siinä missä Ruotsin maaperällä käynnissä olevaan pakolaiskriisiin ja häikäilemättömiin hyväksikäyttötapauksiin. Ruumiitkaan eivät valitettavasti lopu yhteen. Toisena tarinalinjana Stiltonin tuttu Muriel ottaa hoiviinsa kadulta löytämänsä pakolaistytön Folamin, jolla on olennainen yhteys tapahtumiin.

Börjlindit ovat käsikirjoittajia, ja sen huomaa myös kirjan napakasta rakenteesta ja vauhdikkaista näkökulmavaihdoksista. Sarjan ensimmäisestä osasta, Nousuvedestä, onkin jo tehty tv-sovitus, josta muistan nähneeni mainoksia. Jos en olisi maailman huonoimpia tv:n katsojia, saattaisin väittää vilkaisevani sen jossain vaiheessa. Nyt sen sellaisia höpise. Kirjana Nousuvesi on kuitenkin jo ladattu Kobolleni, sen verran alkoi nimittäin kiinnostaa.

Uinu, paju pienoinen on oivallista rikoskirjallisuutta. Siinä on särmikkäät henkilöhahmot, kiristyvä tunnelma, isoja teemoja ja lukijaa palveleva rakenne. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus nousee näkyväksi teemaksi, jota käsitellään ennen kaikkea Eurooppaa viime vuosina kohdanneen pakolaiskriisin ja sen tuottamien valoarkojen lieveilmiöiden kautta. Kansainvälisen rikollisverkoston toiminta kutkuttelee jo hieman korkealentoisia juonenkäänteitä, mutta tässä kontekstissa se tuntuu aivan hyväksyttävältä. Loppuhuipennuksesta olisin kyllä jättänyt ukkosmyrskyn pois, se ainoastaan latisti tunnelmaa, joka oli jo muutenkin saatu viritettyä ihan kohdilleen.

Vaikka kirjalla on mittaa päälle 400 sivua, se ei tunnu pitkitetyltä, vaan päin vastoin imaisee mukaansa onnistuneesti. Siihen nähden, että mukana on runsaasti elementtejä erilaisista yhteiskunnallisista ja globaaleista epäkohdista ja kauheuksista, ne eivät tunnu päälleliimatuilta vaan olennaisilta osilta kerrottua tarinaa. Näköjään viihdekin saa pohtimaan, kuinka onnekas itse on, kun ei ole vaaraa päätyä narkkariksi bukarestilaiseen viemäriin tai hädänalaiseksi pakolaiseksi vieraan maan kylmään järjestelmään.


Cilla & Rolf Börjlind: Uinu, paju pienoinen
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
Ulkoasu: Valentin&Byhr
Kustantamo S & S 2017
443 s.
Sov du lilla videung (2016)

Arvostelukappale.

________

Haasteet: 74. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteessa. Muuttoliikkeessä-haaste.

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut Nousuveden. Siinäkin oli vahvasti mukana yhteiskuunnallinen ulottuvuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on se nyt kesken, ja kiinnostavia näkökulmia on todella tarjolla. Ainastaan töksähtelevä kieli häiritsee, en tiedä, menikö se minulta ohi tässä Uinu, paju pinoisessa vai ovatko kirjailijat muuttaneet tyyliään sarjan edetessä.

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä. Alan pikkuisen lämmetä dekkareille, nyt kun olen niitä joitakin lukenut ja kirjailijoitakin tavannut... Ja yhteiskunnallisuus kiinnostaa aina. Kunhan se ei mene hymistelyksi, miten huonosti on muualla ja miten hyvin meillä. Vai onko siinä juuri näiden suosion salaisuus? Toisaalta, jos eroista ei kerro ja niitä sanoita, ne eivät edes välttämättä nouse tietoisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Epäkohtien käsittely voi helposti mennä myös kauhisteluksi, mutta mielestäni tässä dekkarissa ei ole sellaista, vaikka rajuja juttuja kuvataankin.

      Poista
  3. Hei, olitko sinäkin paikalla tuolla tilaisuudessa? Olisinpa tiennyt, niin olisin moikannut (jos siis olisin rohjennut..) Kannattaako nämä kirjat lukea järjestyksessä, vai voisikohan lukea tämän ennen aiemmin ilmestyneitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olin. Voi vitsi, kun ei tunnistettu toisiamme, olisi ollut hauskaa tavata livenä! Minä luin ekana tämän nelososan, ja se toimi ihan hyvin sellaisenaan, mutta toki jonkin verran viitataan sarjan aiempiin tapahtumiin, muttei niin "häiritsevästi" etteikö tätä voisi lukea vaikkei niitä olekaan lukenut.

      Poista
    2. Ehkä ensi kerralla sitten! Ehkä minäkin sitten aloitan tällä. Ja mikäli nopealla googletuksella löysin oikean ekan osan, on siinä sellainen lapsiuhrikuvio, että en ehkä edes pystyisi lukemaan sitä....

      Poista

Kiitos kommentistasi!