10. syyskuuta 2016

Kun kirjan kanssa painiin lyön



Huh mikä murheenkryyni tämä klassikkojen klassikko minulle oli.

Seitsemän veljestä kuuluu tietenkin eräänlaiseen pakkolukemistoon Suomessa. Lukiossa, jossa moni tämän romaanin viimeistään kohtaa, selvisin luku-urakasta kuin varkain. Vaihdoin lukiota ensimmäisen vuoden aikana, ja koska ensimmäisessä koulussa kirja kuului vasta äikän kolmoskurssiin (jota en vielä ehtinyt siellä käydä) ja toisessa se oli luettu jo kakkoskurssilla (jonka sain tietenkin hyväksiluettua koulunvaihdon yhteydessä), en päässyt edes rehellisesti yrittämään pakkolukemisen välttelyä. Kirja itsessään ei koskaan kiinnostanut tarpeeksi, että olisin lukenut sen muuten vain.

Sittemmin opiskelin yliopistossa kaiken muun ohella hieman yleistä kirjallisuustiedettä. Itse asiassa aloin ylipäänsä tässä yleisessä huttublogissani kirjoittaa (kauno)kirjoista, kun totesin joutuvani niitä jonkin verran tenttejä varten lukemaan. Pyhänä tarkoituksena oli saada muistiin edes joitakin ajatuksia. Joitain ehkä sainkin, joitain en. Johonkin perusopintojen kurssiin Seitsemän veljestä tietenkin kuului, mutta en saanut sitä luettua. (Hienon esseen kyllä kirjoitin tentissä Juhanin luonteesta parinkymmenen ensimmäisen sivun perusteella, hm.)

Osallistuin viime kesänä ensimmäiseen Klassikkohaasteeseen Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu -romaanilla (johon myös liittyy tapahtumaketju yliopistossa-tenttiä-varten-lukematta-jäänyt-mutta-kunnialla-esseen-kuitenkin-kirjoitin) ja päätin, että seuraavaan haasteeseen lukisin Seitsemän veljestä.

No, en lukenut.

Yritin, kyllä yritin. Mutta kirjan alkukin oli jo niin tahmea, etten millään ehtinyt tammikuun lopussa olleeseen määräpäivään, vaan kirja jäi kesken. Taas. Sitten tulikin jo Klassikkohaasteen kolmas osa ja annoin jo olla. (Neljäs on muuten julkistettu Yöpöydän kirjat -blogissa.)

Jokin sinni (tai yöpöydälle jääneelle kirjalle kertynyt pöly) (tai nolous) sai kuitenkin heinäkuussa minut lopultakin taistelemaan Seitsemän veljeksen valmiiksi. Alusta loppuun. Puoliso pyöritteli touhulle silmiään, hän itse pitää kirjasta kovasti ja ihmetteli, miten en saanut sitä luettua. Tuonhan kiskaisee yhdessä illassa.

Luku-urakasta on siis aikaa, kohta pari kuukautta. Jokin pakkomielle pakottaa kirjoittamaan, vaikka aika alkaa olla armeliaasti tasoittanut kolhut ja kuhmut. En oikeastaan enää edes muista, mitä kirjassa tapahtuu. No joo, orpous iskee, sauna palaa, lukutaitoa opetellaan, härät saartavat hiidenkivelle, tapellaan, kerrotaan tarinoita, löytyy vaimoja, syntyy lapsia. Jotain sellaista.

Lukeminen oli todella hidasta, lähes tarpomista. No, hyvä on, ei lähes, vaan aivan rehtiä pakkolukemista. Säälin kaikkia niitä nuoria, jotka tätä joutuvat väkisin lukemaan. Anteeksi, mutta ihan tosi. Vähemmästäkin into lukemiseen katoaa, jos virheellisesti luulee muidenkin (kotimaisten) (klassikko)kirjojen olevan tällaisia. Siis sikäli mikäli tämä ei sytytä. Monia sytyttää, ja hyvä niin.

En minä tässä yritä Seitsemän veljeksen historiallisia ansioita vähätellä, mutta lukemisena se ei ollut miltään osin minun makuuni. Jauhavat keskustelut veljesten kesken, Juhanin päällepäsmäröinti ja riehuminen, jorinat ja torat... Silmäni hyppivät riviltä toiselle ja sisältö meni saman tien ohi korvien. Miksi sitä dialogia piti olla niin paljon? Pidin paljon enemmän niistä (valitettavan lyhyistä) osioista, joissa kertojan ääni kuvailee tapahtumia, miljöötä ja luontoa. Ne olivat hyviä. Samoin runot, joita oli jokunen. Veljesten ja muiden henkilöiden sanailu lähinnä haukotutti.

Melkein nolottaa kirjoittaa näin, mutta minkäs sille mahtaa. Henkilökohtaisia lukukokemuksiahan olen tavannut ennenkin ruotia. Ehkä olen kansallisromanttiselta olemukseltani jotenkin vajaa, mutta kun ei uponnut niin ei uponnut. Toki tiedostan Seitsemän veljeksen olevan ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneja ja muun muassa juuri siksi äärimmäisen arvokas kulttuuri-, yhteiskunta-, taide- ja kirjallisuushistoriallinen objekti, mutta ei, en edellenkään nauttinut sen lukemisesta yhtään.

Jääköön veljekset nyt siis omaan rauhaansa, laitan kirjan takaisin hyllyyn paikalleen ja annan ajan parantaa haavat. Samalla mietin, mikä lukematon klassikko seuraavaksi saa kylmän hien pintaan ja tuskan juonteet otsalle.


Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Ulkoasu: Heikki Kalliomaa
Gummerus 2003 (1. painos 1870)
336 s.

Omasta hyllystä.

______

Toisaalla: Maailman ääreenJokken hyvä kirjoitus, Sallan varsin kiehtova juonikuvaus ;)


Läpi historian -haaste etenee pitkästä aikaa, sillä saan tällä suorituksen kohtaan Realismi ja naturalismi. Samoin Seitsemännen taiteen tarinat -elokuvahaaste saa yhden kirjan lisää, onhan Seitsemän veljestä filmatisoitu vuonna 1939.

22 kommenttia:

  1. Minä olen puolisosi kanssa samoilla linjoilla. Luin Seitsemän veljestä koulussa, mutta olen lukenut sen myöhemmin aivan vapaaehtoisesti uudelleen. Se on kertakaikkiaan hieno. Jo pelkästään kieli on ainutlaatuista.

    Ihailen rohkeaa rehellisyyttäsi. Kaikki eivät olisi tunnustaneet, että eivät pidä tästä klassikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kyllä joskus lukea lisää Aleksis Kiven teoksia, sillä esimerkiksi Nummisuutareista pidin aika paljon, kun näin viime syksynä Kansallisteatterin uuden version. Jotenkin emme vain yhtään kohdanneet Seitsemän veljeksen maailman kanssa.

      Poista
  2. Arvelen Seitsemää veljestä kertaakaan lukemattakin että lukukokemukseni sen kanssa olisi varsin sama kuin sinulla. Yläasteella sitä ei luettu ja ylioppilastutkinnon suoritin aikuislukiossa, jossa äikänkursseilla ei luettu yhdessä mitään ja itsenäisestikin luettiin vain muutama kirja. Tähän ei siis ole tullut törmättyä eikä vapaaehtoisesti lukeminenkaan ole missään vaiheessa houkutellut. Ehkä pärjään Seitsemän veljeksen kokoinen aukko sivistyksessäni myös jatkossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pärjäsin ihan hyvin sen aukon kanssa, kunnes tuo pirun Klassikkohaaste alkoi houkutella. ;) No, nyt on kirja lopultakin luettu, mutten vieläkään ymmärrä, miten se oli niin hankalaa. Aina ei vain natsaa.

      Poista
  3. Meillä luettiin Seitsemää veljestä viidennellä luokalla. Oi kyllä, ala-asteella! Ja ääneen niin että jokaisella oli oma kappaleen mittainen lukuvuoronsa. Noin tarvottiin koko hemmetin kirja läpi, kymmenvuotiaana. Ok, tuo opettaja oli erikoisuudessaan vertaansa vailla aika monessa muussakin asiassa, mutta olen ehkä vähän traumatisoitunut koko hommasta tuon perusteella. :D kumma kyllä, myöhemmin koulussa, ei yläasteella eikä lukiossa kirja tullut enää vastaan. Seitsemän koiraveljestä on nyt kuitenkin pariin otteeseen tullut töissä lapsille luettua, ja sen myötä tämä varsinainen on alkanut myös kiinnostaa, mutta ei ihan niin paljon että lukuvuoroon olisi noussut. Ja saa nähdä nouseekokaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, nyt alkoi kyllä kiinnostaa muutkin opettajasi "pedagogiset" ratkaisut! Koululla on pelottavan suuri mahdollisuus pilata lapsilta ja nuorilta monia muistoja ja kokemuksia. Huh. Vaikka usein kyse voikin olla ajattelemattomuudesta...

      Seitsemän koiraveljestä on kyllä hyvä, sen olen pari kertaa lukenut. Mauri Kunnas on muutenkin ihan paras!

      Poista
  4. Helpottavaa kuulla, että on minun lisäkseni joku muukin, joka ei pidä Seitsemästä veljeksestä. Minulle sen lukeminen on silkkaa suossa tarpomista. Joka sivulla on sanoja, joita en ymmärrä, vaikka se on omaa äidinkieltäni. Olen edelleen jossain sivun 100 paikkeilla, enkä tiedä, pääsenkö koskaan loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin on helpotus kuulla, että muutkin ovat kokeneet tämän tarpomiseksi. Lähinnä olen kohdannut nimittäin diggailua ja samalla ihmetystä siitä, miten en muka voi pitää tästä... Minä löysin nyt kesällä edellisen lukukerran kirjanmerkin juuri jostain sivun 100 paikkeilta. Tsemppiä! ;)

      Poista
  5. Pitäisi ehkä joskus lukea ihan kunnolla, meillä tämä luettiin koulussa sillai hyppien että keskeiset juonikuviot ja henkilöt ovat tuttuja ja kielikin mutta koko kirjaa ei luettu...

    Ja luulen että se oli ihan hyvä niin. Pari näytelmäänsä ja jotain runojaan olen lukenut mutta onhan Kiven kieli usein aika haastavaa, erityisesti pakkoluettuna koululaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuollainen best of -tyyppinen ratkaisu voisi olla parempi – Seitsemän koiraveljestä taitaa olla siitä oiva esimerkki. En tiedä, luetaanko tätä siis enää ainakaan peruskoulussa (tuskin, ainakaan kokonaan, eikä tietenkään kaikkialla), lukiossa ehkä... Haastetta tässä tosiaan on, melkein kuin vierasta kieltä lukisi. Ja onhan se kiehtovaakin, tai olisi voinut olla, jos ei olisi ollut niin kamala angsti päällä...

      Poista
  6. Meilläkin luetettiin kirja koulussa, mutta minuun tämä upposi, ja lukemisesta jäi positiiviset muistot. Sen jälkeen en ole kyllä kirjaan tarttunut, ja nyt alkoikin kiinnostaa, miltä tämä maistuisi näin aikuisena, kun välissä on luettu paljon muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit veljeksistä koululukemisena. Onhan sekin toki niin kovin paljon henkilöstä kiinni, mistä pitää ja mistä ei. Itse ärsyynnyin kouluaikana pakkolukemisista, koska luin muutenkin paljon ja pidin sitä holhoamisena. Mutta sittemmin olen kyllä ymmärtänyt, että joskus on syytä vähän pakottaakin. (Paitsi ei siltikään mielestäni Seitsemään veljekseen!). Kokeile joskus uusintalukua, olisi hauskaa kuulla, miltä se tuntuu!

      Poista
  7. Täällä on myös yksi joka on avannut Seitsemän veljeksen ja lukenut sen harppomalla. Siitäkin on aikaa vuosikymmenten verran.
    Se ei ole helppolukuinen, se on hidas ja viipyilevä. Joskus sen tavoittaa katsellaan kirjaston hyllystä, ajatus käy, ottaisinko ja lukisin. Vielä en ole sitä tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan minustakin kirja on kaikkea muuta kuin helppolukuinen! Polveileva kieli vaatii lukijalta paljon, ja tapahtumat antavat odottaa itseään. Minä olen periaatteessa aika helpottunut nyt, kun sain kirjan lopultakin luettua. Ja silti harmittaa, etten sitten tosiaan pitänyt siitä.

      Poista
  8. Ihailtava rehellinen avautuminen! Tällaisten klassikoiden kanssa onkin mielekästä purkaa omaa lukukokemustaan kuin käydä teosta läpi (sillä "kaikkihan" sen tuntevat) :) Onnittelut urakasta! Nyt se on tehty! (Minä itse asiassa nautin 25-vuotiaana kun luin sitä kirjallisuuden opintoja varten ja yllätin itseni)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva kuulla näitä myönteisiä lukukokemuksia. Puhuimme tosiaan kotona tästä kirjasta jonkin verran (mikä oli hauskaa, koska yleensä luemme ihan eri kirjoja miehen kanssa), emmekä kumpikaan ymmärtäneet toisen kokemusta. :D

      Nyt en enää voi listata Seitsemää veljestä lukemattomien klassikoiden osastolle. Tosin ei siellä tyhjää ole siitäkään huolimatta... (mitähän sitä seuraavaan osioon lukisi...)

      Poista
  9. Muistelisin, että lukeminen alkoi sujua siinä vaiheessa, kun hyväksyin etteivät veljekset ole järin kiinnostavia... :) Kiinnostavinta oli huomata kuinka paljon muuta kirjassa oli kuin niitä ikonisia, muualta tuttuja, kohtauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mainio strategia. Minä yritin tsempata itseäni ajatuksella, että sivut vähenevät koko ajan, mutta ei sekään meinannut auttaa...

      Poista
  10. Rehellisyys maan perii, jopa Suomenmaan vaikkei Seitsemästä veljeksestä tykkääkkään xD Aivan loistava postaus.

    Meilläkin kirja kahlattiin lukion äidinkielen kurssilla, essee ja muistaakseni esitelmäkin piti ryhmissä tehdä. Olen muutamaan otteeseen miettinyt uudelleenlukua, koska muistikuvat itse tekstistä on hyvin hatarat. Saas nähdä, olisi varmaan aika mielenkiintoinen haaste... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tekisi mieli lukea Seitsemän koiraveljestä (taas), niin saisin tarinasta jonkinlaisen kunnollisen kokonaiskuvan. Mutta ehkä annan tämän nyt jäädä rauhaansa ja taputtelen itseäni selkään, kun sain sen kuitenkin luettua.

      Poista
  11. Jaan fiiliksesi. En millään saanut itseäni innostumaan veljeksistä, mutta lusin sen loppuun, jotta voin sanoa, että olen lukenut. En kiistä teoksen ansioita, mutta kun ei iske, niin ei iske. Minkäs teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Tuntui silti jotenkin niin katkeralta, kun en vain saanut itseäni innostumaan. Möh. No, selvinnen jossain vaiheessa tämänkin yli.

      Poista

Kiitos kommentistasi!