1. kesäkuuta 2016

Joyce Carol Oates: Blondi



Joyce Carol Oatesin Blondi on huumaava lukukokemus koko 943 sivun mitallaan. Se on massiivinen, taiturimainen, väsyttävä, ahdistava, röyhkeä ja kumartelematon.

Blondi on fiktiivinen romaani, jonka päähenkilö on isättömänä ja mieleltään sairaalta äidiltä huostaanotettuna orpokodissa ja sijaisperheissä heittopussina kasvanut, nuorena avioitunut ja itse itsensä näyttelijäksi kouluttanut Norma Jeane Baker. Juuri se nainen, josta tuli 1900-luvun suurin seksisymboli, naiseuden 90-60-90-mitta ja lukemattomien unelmien kohde: Marilyn Monroe.

Oates alleviivaa ja tekee selväksi alusta alkaen, että ei kirjoita Marilyn Monroen elämäkertaa vaan fiktiota, joka noukkii elementtejä todellisuudesta, mutta panee myös rankasti omiaan: valikoi, valitsee, värittää, kuvittelee.

Vaikka kortit ovat selkeät ja avoimet, tarina imee niin voimakkaasti mukaansa, että lukiessa paikoin unohtaa pysyä tarkkana. Sain moneen kertaan havahduttaa itseäni lähes transsimaisesta lukutilasta ja muistuttaa yhä uudelleen lukevani romaania. Omien reaktioiden tarkkailu Blondia lukiessa oli kiintoisaa ja paljastavaa. Minusta löytyi tirkistelijä ja kauhistelija, moralistikin.

Romaanin Norma Jeane ei totisesti saa parhaita arpoja käteensä. Hän on rikkinäisen lapsuuden uhri koko ikänsä, etsii kauhuissaan ja yksinäisenä hyväksyntää ja kiintymystä niitä juurikaan saamatta. Oates on julma tarinankertoja, hän ei silottele eikä anna armoa. Norma Jeanen halu kutsua rakastettujaan Isukeiksi on ällöttävää ja kovin ymmärrettävää. Ikuinen kaipuu huolenpitoon saa helpotusta vain harvoin. Oates rakentaa päähenkilöstään aidon, elävän ja moniulotteisen naisen, jolla on naamio ja rooli tilanteeseen kuin tilanteeseen. Paitsi kun sitten lopulta ei olekaan.

Blondin kuva 1940–1960-lukujen Hollywoodista ja Yhdysvaltojen viihdemaailmasta on armoton. Norma Jeanella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alistua Studion nukeksi. Hän on miehisen vallankäytön alainen silloinkin – ja ehkä juuri nimenomaan silloin – kun juuri hänen kasvonsa ja vartalonsa takovat yhtiölle rahaa yhä uusilla tavoilla. Ihmissuhteissaan hän sitä vasta onkin, lukuunottamatta avioliittoa Kirjailijan kanssa, jonka olisi suonut kestävän.

Oates rakentaa palapelinsä erilaisilla tyyleillä ja tekstilajeilla. Kertojaääniä on monta, ja kaikkien niiden katseen kohteena on Norma Jeane, Marilyn, Vaalea näyttelijätär. Kirja tuntuu mittaansa lyhyemmältä, sillä se on lopulta varsin nopea- ja helppolukuinen, vaikka jättääkin nahkean ja likaisen olon. Vaikka sivuja on lähes tuhat, en keksi, mistä tarinaa olisi voinut supistaa. Kaikki sen vaiheet ovat tarpeen, kaikilla on paikkansa ja merkityksensä.

Blondi on kirja, jota massiivisuudestaan huolimatta suosittelen. Se pakottaa tutkimaan omaa suhtautumistaan julkisuuteen ja viihdekoneistoon, sukupuolirooleihin, perhe- ja ihmissuhteiden muodostumiseen, itsetuntoon ja -tuntemukseen, valtaan ja vallankäyttöön. Suuria, merkityksellisiä teemoja – mutta niin on suuri ja merkityksellinen tämä kirjakin.


Tänään on kulunut 90 vuotta Norma Jeane Bakerin syntymästä. Hän kuoli 5.8.1962 Los Angelesissa vain 36-vuotiaana lääkkeiden yliannostukseen. Marilyn Monroena hän on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista elokuvatähdistä.


Joyce Carol Oates: Blondi
Suomentaja: Kristiina Drews
Otava 2012 (1. painos 2001)
943 s.
Blonde (2000)

Omasta hyllystä.

______

Toisaalla: Lukuisa, Täällä toisen tähden alla, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämäTea with Anna Karenina, Järjellä ja tunteella, Nannan kirjakimara, Hurja Hassu Lukija, Kirjojen parissa 

Helmet-haasteesta nappaan luontevasti kohdan 22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe. Seitsemännen taiteen tarinat -haaste etenee myös pitkästä aikaa.

27 kommenttia:

  1. Blondi on todella hieno, vaikuttava kirja. Luin sen reilu vuosi sitten. Täältä löytyy bloggauskin, jos kiinnostaa. =D

    http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2015/05/marilynin-monet-kasvot.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi Irene, Googlessani on joku vika, kun se ei aina löydä sinun bloggauksiasi! Onneksi linkkaat itse.

      Ai että tämä on hyvä!

      Poista
  2. Blondi oli huikea lukukokemus. Eräs ikiaikaisia suosikkejani. <3 Lukukokemuksestani on tosim nyt yli kymmenen vuotta. Pitäisi kyllä uusia, mutten saa luettua uusiakaan tässä lapsiarjessa. Mitenköhän ottaisi itseään nistasta kiinni... Mukavaa kesänalkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä upea. Kaikki Oatesilta lukemani on ollut vaikuttavaa, Sisareni, rakkaani on ehkä se kaikkein kaikkein vaikuttavin. Tämä jää kyllä ikuisesti mieleen. Minkä työn Oates on romaaniaan varten tehnyt!

      Poista
  3. Oates on hiipinyt yhdeksi lempikirjailijakseni, ja Blondi tulee olemaan nyt yksi kesäkirjoistani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minunkin, sillä hän on mahtava. Toivotan antoisia ja vaikuttavia lukuhetkiä Blondin parissa!

      Poista
  4. Mulla Blondi odottelee lukupinossa, Helmet-haasteeseen ja Oatesia haluan lukea lisää myös.

    VastaaPoista
  5. Tämä pitäisikin lukea, vaikka minulla on henkilökohtaisia ongelmia fiktiossa, joissa käytetään faktaihmisiä. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kieltämättä ongelmallinen romaanilaji. Minulla on ollut usein samaa ylipäänsä historiallisten romaanien kanssa. Blondi vie kuitenkin mukaansa. Suosittelen.

      Poista
  6. Mielenkiintoista lukea tekstisi tästä. Minulla tämä odottaa vielä lukemista, mutta josko vaikka tämän kevään aikana. Ehkä. Katsotaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ehdottomasti, Katri! Tämä kirja kannattaa kokea.

      Poista
  7. Blondi on aivan järisyttävän vaikuttava kirja. Lukukokemus on kirkkaana mielessäni, vaikka kirjan lukemisesta on 15 vuotta, ja vaikka tietysti olen unohtanut kirjasta vaikka mitä. Mutta harva kirja on lukukokemuksena ollut minulle yhtä kokonaisvaltainen - ainakaan aikuisiällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että tämä on kolahtanut sinuunkin Liisa. Oates on aivan velho, uskomattoman taitava kirjailija.

      Poista
  8. Blondi löytyy omasta hyllystä ja on odotellut lukijaansa jo useamman vuoden. Tiedän, että luen kirjan vielä jonain päivänä, mutta tarvitsen aina roppakaupalla tsemppausta, että tartun tiiliskivikirjaan. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä sinulle sitä tsemppiä, Kaisa: !!!! Lue!!!!

      Poista
  9. Oi vitsit, nyt tekee todella mieli lukea tämä! Juuri eilen hypistelin kirjaa alekorissa, mutta jäi ostamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti. Oates on vakuuttanut minut aivan täysin, olen tosi onnellinen, että tulin lopulta lukeneeksi tämän järkäleen. Ja onneksi on vielä lukemattomia Oatesin romaaneja hyllyssä muutenkin... ;)

      Poista
  10. Sinulle ojensin palkintohaasten http://mummomatkalla.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Takkutukka! Ilahdun aina kovasti tällaisista muistamisista.

      Poista
  11. Nyt luin, nyt bloggasin, viimein, huh, yötöiksi meni kuitenkin vaikka päivän myöhässä. Olen paljosta samaa mieltä, mitään ei olisi voinut tiivistää, en kaivannut sellaista lainkaan, tosiaan mittaansa lyhyempi vaikka veikin lukuaikaa. Riipivä tarina, niin huonot kortit ja niin huonoja valintojakin, surullisia ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi luettiin ja onneksi luettiin yhdessä, muuten olisi voinut mennä huomattavan paljon pidempään, mitta kun on lähes lannistava. Olihan tämä raskas kokemus, koska tarina on niin vaikuttava. Mutta hieno!

      Poista
  12. Muistaakseni kirjan takakannessa sanotaan, että Oates rikkoo Blondissa myyttejä. Eikä riko. Oates leikittelee myyteillä, ja se juuri tässä on niin hienoa. Marilyn sirpaloituu.

    Arvasin, että pidät tästä. Tekniikkojen ja äänten moninaisuus muodostaa hienon kokonaisuuden, ja Oates todella osaa tarinankerronnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin Oates leikittelee ja kiusoittelee, ei hän yritäkään mitään myyttejä rikkoa, miksi edes yrittäisi. Hienosti toteutettu romaani, en voi muuta sanoa. Uutta Oatesia toivottavasti pian lukiessa...

      Poista
  13. Luin blogiaikana Blondin. Se on vaikuttava kirja. Blogiaikana olen lukenut myös Putouksen, josta pidän myös valtavasti. En yleensä lue elämäkertoja, mutta Marilynin elämäkerrat olen kerännyt. Oateksen fiktiivinen tarina on yhtä huikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putous on minulta vielä lukematta, vaikka olen sen joskus divarista itselleni pelastanut. Täytyy ehdottomasti ottaa luettavaksi pian, vaikka Oatesin kirjojen kohdalla vaaditaankin jaksamista ja kestävyyttä, eikä niitä kykene lukemaan ihan peräkkäin.

      Poista
  14. Tämä oli kenties sujuvalukuisin 943-sivuinen kirja, jonka muistan. Vaikka teksti onkin todella monikerroksista ja ladattua. Häkellyttävän hienoa luettavaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!