13. elokuuta 2015

Anna Lihammer: Kun pimeys peittää maan



"Kah, tämä on se kiinnostava natsidekkari", pohdiskelin, kun Anna Lihammerin uunituore Kun pimeys peittää maan tuli viimeisellä lomaviikolla postissa kustantamon lähettämänä. Tartuin kirjaan saman tien, oli dekkarinnälkä.

Kävi ilmi, ettei kyse olekaan varsinaisesti natsidekkarista, vaikka eletäänkin vuotta 1934 Ruotsissa, ja kansallissosialismin kaiku on yltänyt myös Pohjois-Eurooppaan. Rotuhygienian ajatus on ujuttautunut yhteiskuntaan, ja Ruotsissa on päätetty säätää sterilisaatiolaki, jonka avulla on tarkoitus estää epätoivotun aineksen lisääntyminen. Laki herättää maassa ristiriitaisia tuntemuksia puolesta ja vastaan.

Uppsalan yliopiston Anatomian instituutin tunnettu rotubiologian tutkija Gustaf Eklund löydetään ruumishuoneelta brutaalisti murhattuna. Tapausta lähtee tutkimaan Tukholmasta omalaatuinen komisario Carl Hell, joka ottaa apulaisekseen poliisisisar Maria Gustavssonin. Gustavsson on aatteiltaan radikaali mutta toiminnaltaan säädyllinen. Naispuolisen virkavallan edustajan on tehtävä hartiavoimin töitä saadakseen osakseen edes neutraalia suhtautumista.

Juttu alkaa osoittautua luultua monimutkaisemmaksi, eikä tilannetta auta, että lonkerot tuntuvat yltävän yhteiskunnassa varsin korkealle. Eikä Eklund jää ainoaksi uhriksi...

Kun pimeys peittää maan on vetävä ja vakuuttava historiallinen dekkari. Lihammer on rakentanut tarinan, joka puraisee juuri sopivalla voimalla hyväuskoista lukijaa. Kirja on samaan aikaan uskottava kuvaus 1930-luvusta ja kerronnaltaan raikas ja moderni. Toki huomaa sen olevan nimenomaan historiallinen dekkari, ja kirjailija on tehnyt valintoja, jotka alleviivaavat marginaalissa ja vähemmistössä olevia ihmisiä ja heidän tekojaan. Lihammerin naiset eivät alistu heille määrättyihin muotteihin, seksuaalisuus on monimuotoisempaa kuin porvarillinen pinta antaa ymmärtää ja liberaalit aatteet yrittävät pysyä pinnalla äärimmäisyyksien vastapainona.

Kirja ei ole erityisen verinen ja väkivaltainen, vaikka murhat kuvataankin yksityiskohtaisesti. Sen jännitys tulee pikemminkin synkästä tunnelmasta, joka vallitsee sekä tarinan tapahtumissa että taustalla olevissa aatevirtauksissa. 1930-luvun ääriajattelu luikertelee lukijan eteen useista suunnista, ja se puistattaa osaltaan jopa enemmän kuin kirjan varsinaiset murhat.

Carl Hell ja Maria Gustavsson ovat mainioita dekkarihenkilöitä, kuten myös muut Lihammern luomat hahmot, joista keskeisimpinä sivistyneistöpariskunta Henrik ja Else Meuler tuttavapiireineen. Kirjassa kuvataan herkullisesti tiede- ja poliittisen maailman henkilöitä, ja se tavoittaa hyvin aikansa tiukat sosiaaliset normit – joita tosin samalla ravistelee reilulla kädellä. Lihammerin ratkaisut ovat osin epätyypillisiä ja sillä hän saa aikaan värikkään ja kiinnostavan tarinan.

Lukisin mielelläni jatkoa Carl Hellin ja Maria Gustavssonin tutkimuksille. Natseilla tai ilman.


Anna Lihammer: Kun pimeys peittää maan
Suomentaja: Ulla Lempinen
Ulkoasu: Niklas Lindblad
Atena 2015
332 s.
Medan mörkret faller (2014)

Kustantamolta.

_______

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa Ruotsi saa neljännen osumansa.

12 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, lukisin lisää tällaista historiallista dekkari-sarjaa. Olipahan kunnon taustatyöt tehty :)
    Olen lukenut kirjan, mutta postaus on vasta tulollaan.

    VastaaPoista
  2. Historiallinen dekkari taitaa nyt elää jonkinasteista kukoistuskautta, vrt. esim. Philip Kerr, ja mikäpäs siinä. Tarjoaahan dekkari mainion väylän tarkastella historiaa. Kuvaat lukemaasi varsin kiinnostavasti ja erityisesti kiinnitin huomiota tuohon, kun kirjoitat, että "1930-luvun ääriajattelu luikertelee lukijan eteen useista suunnista, ja se puistattaa osaltaan jopa enemmän kuin kirjan varsinaiset murhat." Myös "alistumattomat naiset" ja "monimuotoinen seksuaalisuus" herättävät kiinnostusta. Hieno bloggaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin luulen. Philip Kerr on vielä minulla tutustumatta, mutta tarkoitus olisi. Kirjailijat tuntuvat tekevän kovasti taustatyötä, mikä on erinomaisen hienoa, vaikka kyse onkin vähän kevyemmästä kirjallisuuden lajista. Sillä saa minut ainakin koukkuun!

      Kokeile tätä!

      Poista
  3. Todellakin mielenkiintoa herättävä kirjoitus! Tämän tyyppistä dekkaria voisi lukea seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, tämä sopii väliin kuin väliin: tarina vetää hyvin ja saa miettimään.

      Poista
  4. Todella hyvin kirjaa kuvaat ja avaat. Tässä tosiaan muut asiat nousevat merkittävimmiksi kuin rikostarina - ja hyvä niin. Mulla on vielä ajatustyö kesken kirjan kanssa, mutta postailen tästä jahka saan ajatukseni järjestykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sitten, mitä sinä ajattelet kirjasta, kun siitä kirjoitat. Tässä kirjassa on aika monta sävyä, ja siksi varmaan siihen niin paljon tykästyin.

      Poista
  5. Minä en pitänyt yhtään kirjan poliittisesta paasauksesta. Kirjailija olisi voinut jättää jotain tulkinnan mahdollisuuksia myös lukijalle. Nyt teki lähinnä mieli väittää vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei sinulla synkannut tämän kirjan kanssa. Minuun tämä kolahti kyllä oikein osuvasti, enkä kokenut sitä paasaavaksi.

      Poista
  6. Tämä on tosi hyvä! Ja niin tosi.

    Minäkin lukisin lisää Hellin ja Gustassonin tutkimksia: Mikä pari, mikä aikakausi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!