2. elokuuta 2015

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi



Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi on mitä oivallisinta luettavaa, kun on aikaa ja halua upota pitkälinjaiseen ja runsasväkiseen tarinaan. Kirja kuljettaa lukijaa mukanaan lähes 100 vuoden mittaisen ajanjakson. Ihmiset muuttuvat, mutta paikat pysyvät varsin paljon samoina. Ollaan Lontoossa ja sen lähistöllä, kartanoissa ja niiden liepeillä, autoissa ja puutarhoissa.

Vieraan lapsi alkaa kesästä 1913, kun runoilija Cecil Valance saapuu vierailulle ystävänsä ja rakastettunsa George Sawlen kotikartanoon Two Acresiin. Homoseksuaalisuus on tietenkin tabu, eikä kukaan muu tiedä nuorukaisten suhteesta. Georgen pikkusisko Daphne ihastuu Ceciliin, ja kun tämä jättää jälkeensä pitkän, arvoituksellisen ja polveilevan runon Daphnen vieraskirjaan, on historiaa taas kirjoitettu. Runosta tulee kuuluisa, etenkin kun Cecil kaatuu ensimmäisessä maailmansodassa ja saa ylleen tarunhohtoisen viitan.

Tarina etenee alun kesästä hyppäyksittäin aina 2000-luvulle asti. Jokaisessa osiossa mukaan tulee uusia ihmisiä, ja vanhoista tutuista kuullaan hippunen joko suoraan tai sivulauseissa. Lukija pääsee mukaan 1920-luvun ylhäisiin seurapiireihin, keskiluokkaistuvampaan maailmansodan jälkeiseen aikaan, vuosisadan loppupuolen vapaamieliseen ilmapiiriin ja uuden vuosituhannen haasteisiin. Pyörivä piiri ei ole turhan pieni, vaikka lopulta kaikki tuntuukin henkilöityvän Cecil Valanceen ja häneen jossakin suhteessa olleisiin ihmisiin ja näiden jälkeläisiin ja hännystelijöihin.

Henkilöhahmoista kiinnitin erityistä huomiota Georgeen, josta tulee historian professori ja säädyllinen aviomies. Georgen suhde vaimoonsa on kiehtova: luulen, että heidän avioliittonsa on puhtaan platoninen ja molempien (mahdollinen) eroottinen kiinnostus kohdistuu omaan sukupuoleen – jos välttämättä siihenkään. Hollinghurst jättää monia kysymyksiä auki ja antaa lukijan itse päätellä tai kuvitella loput.

Toinen rasittavan kiinnostava hahmo on Paul Bryant, joka päätyy osin sattuman kautta osaksi Cecilin perhepiiriä ja alkaa lähes pakkomielteisesti tutkia runoilijaa mullistava elämäkerta mielessään. Paljoon hän taipuukin, ehkä liikaan, mutta lopulta elämäkerta julkaistaan.

Vieraan lapsi on monisyinen ja massiivinen romaani. Se on yhtä aikaa houkutteleva ja laahaava, hauska ja jaaritteleva. Hollinghurstilla on teräviä huomioita ja sujuva kynä, mutta en kiistä, etteivätkö sivukaupalla jatkuvat yhden illallisen ja jokaisen henkilön pienimmänkin eleen ja ilmeen kuvailut olisi jossain vaiheessa alkaneet haukotuttaa.

Omalla tavallaan romaani on kärkevä ja rakenteeltaan harkittu ja hiottu. Samalla se kuitenkin tempoilee vastaan, eikä päästä nauttimaan tarinansa koko annista, sillä paikoin se on vain tolkuttoman tylsä ja jankkaava. En myöskään päässyt aivan jyvälle siitä, miksi tarinan suurena koukkuna oli jälkipolvien pyrkimys selvittää, mikä Cecil Valance oli miehiään, kun se oli lukijalle selvää alusta alkaen.

Ehkä Hollinghurstin pyrkimyksenä on osoittaa elämäkertatutkimuksen perimmäinen mahdottomuus. Ei toisesta ihmisestä voi koskaan löytää mitään lopullista totuutta. Arvoitukseksi hän jää, oli kyse suurmiehestä, esivanhemmista tai tavallisesta keskinkertaisuudesta. Ja onneksi niin on – että meillä jokaisella on lopulta suoja muiden kaiveluja, uteluja ja pakonomaista ymmärrystä vastaan.


Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
Suomentaja: Markku Päkkilä
Ulkoasu: Perttu Lämsä / Rodney Smith
Otava 2012
523 s.
E-kirja
The Stranger's Child (2011)

Oma ostos.

______

Muualla: P. S. Rakastan kirjoja, Lukuisa, Täällä toisen tähden alla, Lumiomena, Leena Lumi, Kirjanurkkaus, Amman lukuhetki, Luettua, Illuusioita, Luetut, lukemattomat, Kirjoista ja muista kertomuksista, Ilselä, Kirjojen parissa, Mustikkakummun Anna, Sonjan lukuhetket

Kirjan vuoden lukuhaasteesta kohta 19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä.

Kirjankansibingossa ruksaan ruudun Maisema ja saan ensimmäisen bingoni! JIHUUUUU!!!



14 kommenttia:

  1. "Ehkä Hollinghurstin pyrkimyksenä on osoittaa elämäkertatutkimuksen perimmäinen mahdottomuus. Ei toisesta ihmisestä voi koskaan löytää mitään lopullista totuutta. Arvoitukseksi hän jää, oli kyse suurmiehestä, esivanhemmista tai tavallisesta keskinkertaisuudesta. Ja onneksi niin on – että meillä jokaisella on lopulta suoja muiden kaiveluja, uteluja ja pakonomaista ymmärrystä vastaan." Tässpä se!!! Toiaalta minä koin tämän toeksen kaikkine yksityiskohtieen niin vahvasti, että teos oli lkuvuoteni paras! Tietysti tässä on minulle rakas aikakausi ja birittiläisyys, mutta sitten se jokin, minkä vain tuntee, kun antautuu kirjalle. Sanotaanko nyt, että tämä kirja ei ole minulle 'myynnnissä!' Luen tämän myöhemmin isolla ajalla uudelleen, sillä tästä tuli uni, jonka haluan nähdä uudelleen.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä osaltani oikein hyvin, miksi pidit tästä kirjasta niin paljon, Leena. Tässä on ison kertomuksen ainekset, ja jos Hollinghurstin tyyli iskee täysillä, tämä on varmasti hieno lukukokemus, kuten sinulle olikin.

      Poista
  2. Minuun tämä ei uponnut, ei todellakaan. Pitkästyin ja ärsyynnyin.

    Blogistani löytyy sinulle haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on kyllä jaarittelua ihan olan takaa.

      Kiitos haasteesta!

      Poista
  3. Minä ajattelin kahden ensimmäisen luvun aikana, että tämä ei ole yhtään minun kirjani ja ajattelin jopa jättäväni kirjan kesken (mitä teen aika harvoin). Ja sitten yhtäkkiä huomasinkin, että olin aivan uppoutunut kirjaan, ja loppujen lopuksi pidin kirjasta melkoisen paljon.

    Minua viehätti suuresti tuo toisen ihmisen tuntemisen problematiikka. Kuinka me jokainen koemme maailman ja toiset ihmiset omalla tavallamme, kerromme omia versioitamme tapahtumista ja elämästä. Kenen versio on se oikea, vai onko sellaista olemassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen muutenkin miettinyt aika paljon sitä, miten kokemuksemme muuttuvat ja eroavat toisistaan. Kuinka samastakin keskustelusta on kaksi ihan erilaista tulkintaa, eikä kumpikaan ole toistaan oikeampi tai väärempi. Kiinnostavaa tematiikkaa ehdottomasti.

      Poista
  4. Äitini piti tästä valtavasti, ja tämä on minullakin hyllyssä. Loppuvuonna ajattelin lukea tämäj Goodreadsin 50 kohdan haasteen kohtaan 'book your mom loves'. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, toivottavasti tykkäät tästä, tai ainakin saat muuten mieluisan lukukokemuksen.

      Poista
  5. Minulla on tämä yllättäen omana, mutta en ole vielä lukenut. Kiinnostaa ja aion lukea, mutta muutama arvio on saanut minut varpailleen. Täytyy varmaan lukea tämä silloin, kun kaipaa tai sietää jotain hitaampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ei tosiaan ole mitään yhtenäistä mielipidettä muodostunut, vaikka tai ehkä koska tätä on laajalti luettu ja blogattu. Hyvä vaan, että kirja herättää monenlaisia ajatuksia, eikä pelkkää yksiäänistä kuoroa. Saatat tykästyä, kokeile!

      Poista
  6. Juuri tuo mainintasi jaarittelusta alkoi kauhistuttaa. Tosin sitä on jaarittelua ja jaarittelua, eikä voi etukäteen tietää, kumpaa jaarittelua tästä itse löytäisi. Valaiseva kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, hyvääkin jaarittelua on, mutta en ole varma, onko tämä ihan sitä... Kokeile!

      Poista
  7. Onnittelut bingosta! Näyttää muutama muukin olevan yhden kirjankannen päässä...

    Sinulle on haaste blogissani.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!