5. syyskuuta 2013

Teemamaana Saksa: Vii5i


Ursula Poznanski: Vii5i
Suomentaja: Anne Mäkelä
Atena 2013
426 s.
FÜNF (2012)

Kirjastosta.


Pellolta Salzburgin ulkopuolelta löytyy eräänä sumuisena aamuna naisen ruumis. Nainen on murhattu työntämällä hänet alas kalliolta. Jalkapohjiin hänelle on tatuoitu koordinaatit. Niitä seuraamalla alkaa pirullisen juonikas geokätköilyn ideaa noudattava arvoitusleikki, jossa tavanomaisten kätköjen sijaan löytyy ruumiinosia.

Juttua selvittää etsivä Beatrice Kaspary kollegoidensa kanna. Bea on vastikään omistushaluisesta miehestään eronnut kahden lapsen äiti, jolla on ilman poliisin työtäänkin traumoja jo aivan riittämiin. Nuoruuden kokemukset ja parhaan ystävän raskas menetys kalvavat Beaa, minkä lisäksi hän kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä sekä äitinä että etsivänä. Geokätkötapauksen selvittelyn edetessä alkaa näyttää ahdistavan paljon siltä, että juttu liittyy jollain tapaa Beaan henkilökohtaisesti. Jännitystä ja toimintaa on luvassa tarinan viimeisiin käänteisiin saakka.

Huomasin tuossa kesän kuluessa muutamien kollegoiden lukeneen ja bloganneen tästä itävaltalaisdekkarista. Luen nykyisin verrattain vähän dekkareita tai muutakaan jännitystä, mutta tätä päätin pitää silmällä kirjastossa kaiken varalta. Nyt se sattuikin olemaan sopivasti saatavilla, ja yhtä lailla sopivasti tuli flunssa ja toimeton viikonloppu.

Oikein vetävän stoorin sainkin lukea. Geokätköilystä ammentava juonikuvio on hykerryttävä, vaikka murhaajan vihjeet seuraaville koordinaateille tuntuivatkin paikoin hieman teennäisiltä. Monia kiinnostavia ja traagisia kohtaloita ehditään tavata, ja käänteet ovat sopivan vauhdikkaita. Viihdettä oli siis luvassa ihan olan takaa.

Hieman tympääntynyt olin kyllä päähenkilöön. Beatrice Kaspary on turhan tyypillinen dekkarietsivä. Syyllisyyttä, työnarkomaanin piirteitä, huono äiti -syndroomaa, hankala parisuhde, vaikea luottaa, v-mäinen esimies, epävarmuutta ja tietenkin, voi tietenkin lähdenpä tästä ihan vaan tsekkaamaan yhden jutun, mutta enpä juuri tällä kertaa kuittaa sitä työparilleni -"vahinko". Aaaaaargh! Onneksi viimeksi mainittu ei nyt ollut niin alleviivattu. Sen sijaan Bean perhetilannetta kyllä jauhettiin ja suorastaan hierottiin vasten lukijan kasvoja. Kiitos tästä, tuli selväksi jo.

No, olen kuitenkin ihan tyytyväinen lukemaani, ja näkyyhän se siinäkin, että ahmaisin yli nelisataasivuisen kirjan aivan hujauksessa. Toisaalta tulin taas siihen tulokseen, että parhaimmat dekkariaikani ovat väistämättä ohi. En vain jaksa väistämättä(kö?) tarinankuljetukseen vaadittavia kliseitä. Ainakaan kovin montaa kertaa vuodessa.

___

Haasteet: Teemamaana Saksa ja Maailmanvalloitus (Itävalta).

14 kommenttia:

  1. Minulta jäi Vii5i lukematta, mutta muuten saksan kielialueen kirjallisuus kiinnostaa. Dekkareita minäkin harvemmin luen, mutta aina välillä on hyvä tuuletella aivoja ja lukutottumuksia.

    Blogissani on sinulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tainnut nyt tuuletella taas hetken tarpeiksi, mutta katsotaan jos taas jossain vaiheessa tartun johonkin seuraavaan innostavaan dekkariin.

      Kiitos haasteesta!

      Poista
  2. Mites tuo naapurimaamme lahja maailmalle, Jo Nesbø ja Harry Hole -sarja? Kliseitä siinäkin, mutta ai että niin kivan koukuttavaa. Suosittelen. Dekkarithan on vähän samaa kamaa kun vaikka sinä&minä -novellien lukeminen, vauhdilla vain eteenpäin niin että rytisee!

    - Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole muuten ikinä lukenut, pitääpä ottaa harkintaan, kunhan seuraavan kerran dekkarihimo iskee!

      Poista
  3. Oi missä ympäristössä rikos tapahtuukaan! Minäkin olen nyt laatukauhussa eli Theoron menossa...Tuskin maltan odottaa iltaa.

    VastaaPoista
  4. Minulle tämä nappasi kunnolla. Mutta hyvä havainto tuokin "parhaista dekkariajoista". On tuntunut tänä kesänä vähän samalta, paitsi tämän kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että iski! Olihan tässä siis paljon hyvää, tarina toimii ja meno on vauhdikasta.

      Poista
  5. Tämä on meikäläisen lukulistalla. Kuulostaa jotenkin hauskalta. Minäkään en hirveästi lue dekkareita, joten etsin aina sitä "jotain" kun sellaisen haluan lukea, ja tämä jotenkin kiehtoo. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tuo itse arvoitus on kyllä oivallinen ja vertakin lentää. Oikein viihdyttävä tapaus naputuksistani huolimatta.

      Poista
  6. Minulla tämä on nyt Kirjataistelun toisessa osiossa, jossa etsin kokonaan luettavaksi päätyvää jännityskirjaa. Toisaalta kiinnostava kirja, mutta välillä tunnun uupahtavan johonkin tarinan edetessä. Ehkä siihen, että tarinaan on ympätty niin paljon kaikenlaista... Mutta eiköhän tämä tule loppuun luettua, vaikka ei itse mittelössä pärjäisikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vähän turhan paljon veivataan päähenkilön perhekuvioissa, vaikka lukija kaipaa verta ja suolenpätkiä. Nopealukuinen tämä tosiaan on, joten ajanhukkaa ei tule. :)

      Poista
  7. Saksalainen kirjallisuus on jäänyt minulla aivan liian Vähälle huomiolle...

    Kirjan nimi ainakin on napakka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Siksi tämä haaste onkin kiva, ja antaa hyvää potkua syksyn kirjamessuja ajatellen...

      Poista

Kiitos kommentistasi!