31. heinäkuuta 2013

Paluu todellisuuteen

Opetustaulu, jonka käytöstä saisi nykyaikana
luultavasti vähintään varoituksen väkivaltaisen
sisällön vuoksi.

Kesä jatkuu ikuisuuden, on jatkunut jo. Elämässäni lumetodellisuudessa voi lukea joka yö kolmeen saakka ja nukkua niin kauan kuin haluaa, paitsi jos mies tai kissa herättää. Aamukahvi kestää kauan, Hesarin selailu ei. Kalenteri on aivan tyhjä, ainakin kaikesta velvoittavasta. 

Ei ole kauan. Ensi viikolla menen hoitamaan asioita uuteen työsuhteeseeni liittyen (joka muuten virallisesti alkaa huomenna, hullua!) ja 12.8. onkin sitten jo tohinaa luvassa. Jännittää, myönnän. Eniten tietenkin uusi työpaikka uusine kollegoineen ja tietysti ne oppilaat. Toisekseen se, miten tällaisesta viikkokaupalla jatkuneesta joutilaisuudesta pääsee kiinni arkeen. Pakkohan se on, mutta mietityttää. Ja minulle ihan uusi työnkuva takaa sen, että siirtymä tulee tapahtumaan rysähtäen. Toivottavasti stressi ei hyökkää niskaan, toivottavasti osaan taas olla vähän enemmän ammattilainen. Opettelua, opettelua, sitähän se. Joka päivä.

Pankissakin pitäisi asioida ja neuvotella, enkä jaksaisi yhtään. Ja uusi verokortti, se on tarpeen, kun palaan kunniallisten palkansaajien joukkoon. Kelasta ei kuulu pihaustakaan, joten edessä on tiukkaa pihistelyä ensimmäiseen palkkapäivään saakka. En uskalla edes toivoa saavani työttömyyskorvauksia ennen sitä. Onneksi ei tarvitse murehtia tätä kuviota uudelleen ainakaan vuoteen. Ihmettelen, kuinka ihmiset pysyvät järjissään pidempään byrokratian kanssa painiessaan. 

Aivot tuntuvat nollaantuneen, missä on sekä hyvät että huonot puolensa. On ihanaa olla rento (niin rento kuin tällainen takakireä pingottaja nyt kykenee olemaan) mutta samalla mielessä kolkuttaa paluu realismiin. Kai se on merkkinä siitä, että tämä kesälomailu alkaa olla päätöksessään ja mieleni on jo kiinni todellisuudessa. Mietin jo ennen juhannusta työkuvioiden selviydyttyä, millaiset näistä viimeisistä viikoista tulee stressitasoltaan, sillä uusi työni on tosiaan jälleen kerran aivan jotain uutta, ja joudun muun muassa opettamaan aineita, joista minulla ei suoraan sanoen ole minkäänmoista haisuakaan... (tai on, jos kymmenen vuoden takaiset lukio-opinnot lasketaan.) Mutta ehkäpä näihinkin tulee selvyyttä ensi viikolla, kun saan käteeni työjärjestyksen ja tapaan tulevat kollegat. Yhteistyö, toivottavasti se toimii. Muuten ei mistään tule kyllä mitään.

Vaikka minua kovasti jo jännittää, vähän pelottaakin, olen silti aika innoissani. Kesä ilman velvollisuuksia on ollut juuri sitä, mitä olen tarvinnut, vaikkei se taloudellisesti ole niin fiksua ollutkaan, mutta kyllä minä jo kaipaan töihin ja tekemään jotain järkevää. Se into, jolla edellisen työni aloitin, ei ehkä ihan sellaisenaan palaa, mutta odotan jotain edes läheltä liippaavaa vähitellen syntyvän. Ihmisammatissa on ainakin se hyvä puoli, että kahden viikon päästä olen tavannut noin 200 uutta ihmistä ja tiedän jo silloin, että yllätykset ovat vasta edessä. Ja niitä tulee riittämään seuraavaksi vuodeksi.

Jospa sitä kuitenkin yrittäisi vain oleilla nämä jäljellä olevat vapaat hetket. Niistä tuskin tulee ylitarjontaa ainakaan lukuvuoden alkupuolella olemaan. Joten taidanpa jatkaa hyväksi havaittua yölukemista, pitkään nukkumista ja rentoilua. Ainakin vielä puolitoista viikkoa.

18 kommenttia:

  1. Hah, takakireä pingottaja ei pystyisi pitämään näin mukavaa ja fiksua blogia :-) Kaikki menee hyvin, ja jos ei jännittäisi yhtään, se olisi huono merkki - adrenaliinia ei erity eikä suorituskyky ole kohdillaan. Nauti vapaista ja uusista kuvioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten olen hyvä naamioituja ;) Mutta juu, olen samaa mieltä, vähän pitää jännittää ilman muuta. Toivottavasti en vaan mene ihan lukkoon sitten tosipaikan tullen. Nyt vielä hetki vapautta!

      Poista
  2. Samoissa fiiliksissä. Työssä pitää käväistä maanantaina, ja aivan outoa lähteä aamulla aivan toiseen suuntaan. Olen niin varma, että löydän itseni aamulla jostain Itä-Helsingistä seikkailemassa, kun koomailen aamuja...

    Onneksi on sitä työtä, jonka osaan (tai kuvittelen ainakin). Uudet työympäristöt ja kaikki kuitenkin. Nooh, ei auta muu kuin alkaa varailemaan syysloman kohteeseen lippuja =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja piti siis vielä toivottaa tsemppejä uuteen työhön -> hyvin se sujuu!

      Poista
    2. Minäkin menen maanantaina käymään, onneksi reitti on tuttu. Juo tarpeeksi vahva aamukahvi ennen kuin lähdet. ;)

      Minua jännittää tuo työnkuvakin tosi paljon, vaikka toki tiesin työn vastaanottaessani, mitä se pitää sisällään. Silti! (Tosin luulen, että jos opettaisin omia aineitani, jännittäisin aivan tuplaten! Nyt kun olen vieraalla maalla, olen ehkä itselleni armollisempi.)

      Samoin sinne intoa uuteen!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, Valkoinen Kirahvi! Katotaan kuin eukon käy. ;)

      Poista
  4. Onnellisia hetkiä uuteen työhön :)

    Löysin mukavan blogisi juuri, niinpä toivon, että bloggailusi jatkuu uusista haasteista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa!

      Kyllä täällä tiiviisti jatketaan, ei hätää ;) Mukavaa, että olet löytänyt tiesi tänne! Lukuaikaa minulla pitäisi työn ohella edelleen olla ihan mukavasti, joten senkään puolesta ei ole luvassa tekosyitä.

      Tulen vierailulle sinun blogiisi!

      Poista
  5. Joo, lomalta töihin palaaminen on aivan kauheaa, nyt sen vasta ensimmäisen oikean lomani jälkeen ymmärrän mistä Aikuiset aina kesätöissä ollessani puhui. Kykenen lähinnä tuijottamaan ikkunasta ulos. Nimimerkillä sellanen töihinpaluudepis että alta pois kivet ja männynkävyt.

    - Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhhyh, toi on kohta edessä. Mullahan oli kyllä viime kesänä pari viikkoa "lomaa" (=palkatonta), jonka jälkeen töihin paluu johti irtisanoutumiseen :D No, olihan siihen ehkä muitakin syitä kuin töihinpaluudepis, mutta silti.

      Yritä pärjäillä! Tuleehan se seuraavakin loma joskus!

      Poista
  6. Voimia!

    Minulla sama edessä syyskuussa opintojen kanssa, joka on tietty vähän eri juttu. Ja toisaalta tuntuu kamalalta, että kuukausi pitäisi vielä jaksaa olla ennen kuin pääsee opiskelemaan. Pitäisi olla kiitollinen siitä, että saan kolmen kuukauden kesäloman. En varmasti näin pitkää kesälomaa saa enää koskaan, mutta arkea alkaa olla jo ikävä, vaikka normaalissa rytmissä eläminen tuntuu kovin kaukaiselta ja pelottavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä kumma, että lomailusta on huono omatunto, vaikka ei todellakaan pitäisi olla. Saas nähdä, millaista tämä on ensi kesänä, kun ei ole kesätyövelvoitetta ainoatakaan päivää ja täysi palkka juoksee heinäkuun loppuun. Tosi outo ajatus, oikeasti!

      En tiedä, miten tässä pääsee arkeen kiinni. Laiskotus iskee niin paljon helpommin. No, kai se tulee viimeistään pakon edessä.

      Nautinnollista elokuuta, koita ammentaa vapaasta niin paljon kuin saat!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi-Maaria! Tänään sain virallisen päätöksenkin nähtäväkseni, joten uskottava se on, että uusi työ tosiaan alkaa pian!

      Poista
  8. Onnea työpaikasta ja rauhallista mieltä! Hyvin se menee!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!