5. tammikuuta 2013

Mielenhautomispäivät



Ulkona näyttäisi paistavan aurinko, mutta omat saavutukseni liittyvät lähinnä siihen, että olen saanut puettua vaatteet päälle. Väsymys ja vetämättömyys ovat taas huipussaan, enkä edes voi puhtain sieluin syyttää siitä pelkästään uudenvuoden juhlintaa ja toissapäiväistä pikaista Tallinnan-reissua. Mielikin on vähän maassa, melankolia iskenyt.

Loma (so. työttömyysjakso) on lopuillaan ja maanantaina palaan sorvin ääreen. Tai no, mitäänhän ei paperilla ole, mutta siitä huolimatta oma työhuone odottaa sellaisena, joksi sen 21.12. jätin – eikä sinne ole kukaan muu menossa. Hieman alkaa jo kuumottaa, mitä kaikkea tammikuu ja alkuvuosi ylipäänsä tuovat tullessaan, ja toisaalta ehkä juuri siksi väsyttää ja ahdistaa. Pitäisi mieluummin olla intoa täynnä, mutta juuri nyt en osaa. No, ainakin saan uuden työparin, jonka olen kertaalleen pikaisesti tavannut, ja josta sain hyvän ensivaikutelman. (Samalla mietin tietysti, millaisen vaikutelman minusta saa. Synkän?)

Valmistujaisjuhlatkin lähenevät, mutta into niiden suhteen ei ole herännyt juurikaan. No, pari viikkoa on vielä aikaa löytää bilemoodi. Juuri nyt ei vain tunnu hetkauttavan juuri mikään. Mälsää.

Vähän on sellaista todellisuuspakohalua ilmassa. Kun pääsisikin jonnekin ihan muualle, irti tästä tavallisuudesta. Ja mielellään jossain muussa kuin kirjallisessa muodossa, vaikka tietysti lukeminenkin hieman auttaa asiaa. Joyce Carol Oatesin Sisareni, rakkaani on hyvässä vauhdissa ja juuri niin hieno – ellei hienompikin – kuin odotin. Eli eipä ole luvassa tästäkään osoitteesta moitteen sanaa. Joskus kollektiivinen mielipide voi vain olla ohittamaton. Eikä se aina ole pelkkää harhaa.

Harhaksi haluaisin sen sijaan määritellä tämän olotilan, ja vaikkei se sitä pohjimmiltaan lienekään, käyn joka tapauksessa sen kimppuun jalkautumalla ulos ahdistavasta asunnosta ja ajatuksista. Sitä paitsi uudet silmälasini odottavat optikolla noutoaan – ehkä niiden mukana tulee myös virkeämpi versio meikäläisestä. Ainakin vähän.

12 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä. :) Älä ota liikaa paineita. Sut on palkattu siihen työhön ihan paikkansapitävillä taustatiedoilla. Ei vastavalmistuneelta voi odottaa mitään käsittämätöntä täydellisyyttä. Työnantaja siis ei voi... mutta yritä olla itsekin vaatimatta iteltäsi liikoja. Häntä pystyssä kohti ensimmäisiä koulupäiviä! Kyllä sieltä taas jotain sellaista nousee, joka saa inspiraation hyrräämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tää tästä taas... Tämänpäiväinen reippailu on auttanut jo, eiköhän huomenna ole ihan hyvä fiilis.

      Kun oppisikin olemaan itselleen armollinen. Mut kun haluais olla niin hyvä! No, onneksi käytäntö opettaa. :)

      Poista
  2. Jos lohduttaa, niin täällä olisi vähän samanlainen fiilis. Joulu ja lomat takana, arkea edessä paljon. Eikä arjessa ole mitään vikaa, mutta vitsit että joku matka tekisi nyt hyvää. Johonkin lämpimään ja aurinkoiseen... Kaksi kuukautta kun jaksaisi odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin, Norkkuseni. On kyllä vähän ankea fiilis, koska lomalla nyt vaan sattumoisin on niin kiva olla. Arkikin on mukavaa, mutta silti houkuttaa niin monet muut asiat vielä enemmän. No, kesää odotellessa. ;)

      Poista
  3. Tsemiä, en osaa sanoa muuta.

    VastaaPoista
  4. Mulla oli juuri samanlaisia tuntoja silloin kuin valmistuin aloitin työt. Itselläni se taisi olla hyvin pitkälti ahdistusta valmistumisesta ja siitä, että nyt pitäisi olla aikuinen ja pärjätä. Kyllä ses siitä, pian huomaat, että siivet tosiaan kantavat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota se on minullakin. Tuntuu niin oudolta ja pelottavalta, että tässä tää homma nyt on: nyt täytyy osata ja pärjätä, ei voi enää vedota omaan keskeneräisyyteensä. (Vaikka tietysti sitä on aina keskeneräinen, mutta you know.)

      Kiitos, Amma, olet hyvä tsemppaaja. :)

      Poista
  5. Minullakin on vähän alakuloinen olo:( Töissä olen ottanut ns. asiakkaiden kanssa yhteen muutaman kerran liikaa, en jaksaisi koko ajan tapella. Jää jotenkin paha mieli pitkäksi aikaa... Ehkä huomenna saan taas tuulta purjeiden alle, kunhan pääsen takaisin töiden pariin, mutta tämä vapaapäivä menee kyllä möllöttäessä, fiilistä on mahdoton saada korjattua hyväksi. Huoh. Tsemppiä sullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mälsää. :( Se on kyllä inhottavaa, kun jotkut jutut jää kalvamaan mieltä, eikä suostu millään katoamaan sieltä. Minäkin koetan nyt uskoa, että huomenna siellä konkreettisesti töiden äärellä saan taas langan päästä kiinni ja homma lähtee kulkemaan. Jaksamista!

      Poista
  6. Vielä se kuule iloksi muuttuu! Asioilla on tapana järjestyä aina. (:
    Tyhmiä ja ärsyttäviä päiviä seuraa niitä ihania ja mukaviakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan. Tänään kyllä jo oli sellaista menoa että oksat pois. Pää täynnä hyrrääviä asioita ja kalenteri täyteen ahdettuna, mutta no, ainakaan töissä en ehdi märehtimään. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!