29. tammikuuta 2013

30 päivää filosofiaa



Dominique Janicaud: 30 päivää filosofiaa
Englanninkielisestä laitoksesta suomentanut: Toni Snellman
WSOY 2008
136 s.
Les bonheurs de sophie: une initiation à la philosophie en 30 mini-lecons (2003)

Omasta hyllystä.


Ranskalainen Dominique Janicaud (1937–2002) oli filosofi ja filosofian historian tutkija, joka halusi kirjoittaa helppotajuisen ja ennen kaikkea helposti lähestyttävän tutustumisteoksen filosofiaan. Mielessä hänellä oli tyttärensä Claire, joka oli aloittanut filosofian opiskelun koulussa ja tuonut sen siten pitkästä aikaa ruohonjuuritasolta akateemisen isänsä saataville.

30 päivää filosofiaa on fyysiseltä olemukseltaan kepoinen ja vain 136-sivuinen. Siinä on nimen mukaisesti 30 pari–kolmesivuista lukua filosofiaan liittyen. Halutessaan sitä voi lukea luvun päivässä. Minä suunnittelin tekeväni niin, sillä teki kovasti mieli aloittaa uusi vuosi jollain tapaa ylevästi ja mikäpä sen tyylikkäämpää kuin lueskella hippunen filosofiaa päivittäin. Käytännössä lukuhetket kasautuivat ja lukuaikataulu jätätti, ja nyt lopuksi ahmaisin muutamat viimeiset luvut innolla ennakkoon. Mutta pointtia koetettu.

Janicaud itse pitää filosofian keskeisimpänä kysymyksenä olemassaolon pohdintaa. Hän ei kuitenkaan väheksy muita osa-alueita, vaan pikemminkin esittelee niitä hyvin avoimin mielin. Kirjassa käydään läpi klassisia filosofisia kysymyksiä elämästä, totuudesta, vapaudesta ja Jumalasta, noin muutamia mainitakseni. Mikään filosofian historian suurmiesten vuosikirja tämä teos sen sijaan ei ole, eikä se ole mitenkään erityisen kronologinenkaan. Janicaud kirjoittaa, että tärkeintä on oppia ajattelemaan itse ja suhtautumaan kriittisesti esitettyihin väitteisiin: siispä esimerkiksi suurmiesten luettelu ei aja tätä tavoitetta.

Itselleni jäi lukukokemuksesta lähinnä pintaraapaisun maku. Parisivuiset luvut eivät päästä kovin syvälle, ja olo tuntuu siltä, kuin olisi vain ohimennen vilkaissut jotain kiinnostavaa bussin ikkunasta ja sitten unohtanut sen. Toisaalta en taida olla ihan oikeaa kohderyhmää tälle kirjalle, koska en pelkää filosofiaa tai pidä sitä liian vaikeana tutustua ja ymmärtää (paitsi metafysiikkaa, tuota paholaisen kirousta kuolevaiselle ihmiskunnalle!). Ensikosketukseksi filosofiaan tämä ei ehkä myöskään ole paras mahdollinen, sen verran ohikiitävästi se etenee ja selvästi edellyttää joitakin pohjatietoja. Mutta ehkä jonkinlainen kertauskirja pahimpaan hätään tai siinä vaiheessa, kun filosofian opiskelusta on vierähtänyt jo tovi?

Tekisi kyllä itse asiassa mieli lukea taas vähän enemmänkin filosofiaa, kun nyt sen makuun pääsin. Joten ehkäpä Janicaud onnistui minunkin kohdallani kuin huomaamatta tavoitteessaan: tiedonjanoni heräsi ja haluan pysytellä tämän osaston kanssa kärryillä myös tulevaisuudessa.

Osallistun kirjalla Kansankynttiläin kokoontumisajot -haasteeseen (Filosofia).

4 kommenttia:

  1. Ei minun mielestäni metafysiikkaakaan kannata pelätä. Tai no en tiedä, onko siitä miten helpohkoja kirjoja, ja metafysiikan ekaa kurssia tuutorit suosittelivat luentoina käytäväksi, koska kirja on kuulemma todella vaikea ymmärtää. Ennen luentoa pelkäsin, etten ymmärrä, mutta vaikka on ollut haasteellista, ainakin luulen jotakin ymmärtäneeni. Toisaalta en edes ole yrittänyt lukea metafyysisiä kirjoja, että ehkä se, että yliopiston luennoista tajuaa jotakin, ei auta muita kuin filosofian opiskelijoita.

    Kannatan aina filosofian lukemista. Toivottavasti löydät jotakin vielä innostavampaa lukemista siltä saralta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ylitsepääsemättömät traumat metafysiikan kurssista, jota koetin tuloksetta suorittaa yliopistossa monta vuotta :D Yritin sekä kirjatenttiä että luentokurssia, mutta ei niin ei. Joten annoin lopulta olla.

      Muuten pidän siis kyllä paljon filosofiasta monella tasolla ja olen sitä reilujen perusopintojen verran opiskellutkin. Ehkä joskus vielä lisääkin, jos näyttää siltä, että se helpottaisi töiden löytämistä. (Siinä vaiheessa täytyy kyllä koettaa selättää tämä metafysiikkakammo.....)

      Poista
  2. Minun metafysiikan opiskeluni hyvin todennäköisesti jää tuohon perusopintoihin kuuluvaan kurssiin. Jos sitä en suorittaisi, en ikinä valmistuisi, kun pääaineena sattuu olemaan filosofia, mutta yllättäen olen ollut aika kiinnostunut aiheesta ensimmäisillä luennoilla.

    Toivottavasti vielä jossakin vaiheessa pääset metafysiikkapelostasi. Jos joskus satun lukemaan jotakin helposti lähestyttävää metafysiikasta (en tiedä, miten todennäköistä, koska se tuskin kuuluu niihin filosofian alueisiin, joihin aion enemmän perehtyä), niin yritän muistaa kertoa sinulle, jos se auttaisi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!