Rentoutta luvassa

Matkamittarin paikka odottaa vielä tyhjillään...

Viikonlopun vähemmän hupaisista sääilmiöistä on nyt selvitty kunnialla, sillä aurinko porottaa, lumet lorisevat ja silmiä häikäisee. Hurraa! 

Joillekin pääsiäinen lienee vahva kevään merkki, mutta koska en itse harrasta sen viettämistä millään tavalla (no okei, myönnän, juuri mussutin pari V:n töistä lahjontana saamaa saksalaista miniatyyrisuklaamunaa), minun on aina ollut hieman vaikeaa suhtautua siihen muuten kuin arkielämää sotkevana pyhäputkena. Nyt on siis kuitenkin luvassa vähän illanistujaisia, toivottavasti rentoutumista, vähän urheilua ja ehkä jopa gradun naputtamista. Töistä on viikko vapaata, mikä antaa hyvät mahdollisuudet kaikkiin edellä mainittuihin.

Valmistauduin hieman tuleviin päiviin, sillä kävin kaupungilla hakemassa ruokaa ja juomaa. Minua teititeltiin niin Alkossa, Akateemisessa kuin Stockan herkun juustotiskillä, kassalla että kassalinjan päädyssä, missä näpsäkkä neiti pakkasi ostokseni puolestani. Palvelua, kyllä vain. Itse asiakaspalvelussa työskentelevänä osaan kyllä arvostaa hyvää asennetta muillakin. Se teitittely tosin saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Tai ehkä aikuiseksi? (Jonka ilmeisesti edelleen tulkitsen jotakuinkin samaksi asiaksi kuin vanha.)

Kuvassa oleva pyörä on ollut rakas kaupunkiratsuni vuodesta 2004 alkaen, mutta tänä vuonna aion repäistä ja hankkia uuden pyörän. Sellaisen, jolla pääse kovaa. Siinä pitää olla vaihteita. Minulla on tietysti ollut koko talvi aikaa selvitellä, mikä voisi olla juuri minulle sopiva pyörä, mutta lienee arvattavissa, etten ole pohtinut asiaa yhtään. Ehkä marssin vain joku päivä johonkin pyöräliikkeeseen ja heitän toivoni asiakaspalvelun niskaan. On se toiminut ennenkin. 

Postin tullessa jouduin hetkellisesti hämmennyksiin, sillä sen mukana oli Maanpuolustaja-lehden numero 1/2012. Ehdin jo pohtia, onko asuinkumppanini tehnyt jonkinlaisia muutoksia elämässään, kunnes takakansi paljasti, että lehti on osoitettu asuntomme aiemmalle asukkaalle. (Gendersensitiivisyydestä huolimatta kerron myös, että nimenomaan aiemmin tässä asuneen pariskunnan naisosapuolelle.) Lehden kansi lupaa sisällöksi ainakin Korpraali Koirasen kuvamuistoja rintamalta. Toivottavasti en loukkaa mitään kirjesalaisuutta, jos kohta keitän päiväkahvit (juu, juon kahvia jälleen, mutta lakko teki hyvää) ja tutustun kyseiseen aviisiin. Vihreään pukeutuvissa miehissähän (saati naisissa!) ei sinänsä ole mitään vikaa.