11. lokakuuta 2011

Nettitunnustuksia


Sain Jaanalta tunnustuksen, kiitos kovasti! Nämä ovat kyllä oikein mukavia ja lämmittävät bloggaajan mieltä. Asiaan kuuluu siis kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja jakaa tunnustusta eteenpäin. Itse ajattelin nyt kertoa lähinnä blogimaailmasta ja netistä.

1. Aloitin tämän blogin tammikuussa 2006. Siitä on jo aika kauan. Hyvin pitkään tämä oli ihan vain netissä oleva päiväkirjantapainen. Sitten vähitellen ei ehkä enää niinkään. Välillä harmittaa, että olen hieman turhan avoimesti kirjoitellut tänne tuntemuksiani. Välillä tekisi mieli aloittaa kokonaan uusi blogi ihan uudelta pohjalta. Mutta. Onhan täällä kuitenkin melkein kuusi vuotta elämääni jossain mielessä taltioituna. Osalle tätä lukevista olen oikean elämän ihminen, osalle melko anonyymi. Tilanne on ehkä sittenkin ihan hyvä. Vain kaksi kirjoitusta olen poistanut täältä jälkikäteen todettuani ne liian henkilökohtaisiksi ja tunnemyrskyssä kirjoitetuiksi. Pyrin välttämään sitä jatkossa.

2. Rakastan kommentteja ja ilahdun niistä aina. Pari kertaa ne ovat olleet kipakoita joihinkin mielipidekirjoituksiini liittyen, mutta nekin olen ottanut vastaan ilolla. Keskustelu on huippua, kunhan kaikki osapuolet perustelevat kantansa.

3. Netissä näkee niin paljon uskomatonta skeidaa, että olen todella onnellinen saadessani itse olla osana sellaista blogimaailmaa, jossa keskustelussa on pointteja ja mielipiteiden ilmaisussa järki mukana. Tämä ei tokikaan poista sitä faktaa, että kidutan itseäni toisinaan aivan vapaaehtoisesti lukemalla kaikenlaisten propellipäiden ja foliohattujen sekä Uuden Suomen blogeja ja niiden keskusteluja. Hommaakin seurailen silloin tällöin, puhtaasta mielenkiinnosta. Mitään tunnuksia minulla ei millekään keskustelufoorumille ole. Eikä tule.

4. Käyn luvattoman paljon Hesarin nettisivuilla. (Ja myös katsomassa keskusteluja, joita minun ei todellakaan pitäisi katsoa. Ikinä.)

5. Olen aivan liian paljon Facebookissa. Minulla on siellä 313 kaveria, enkä ole tehnyt mitään kustomoituja julkaisuryhmiä. Ehkä pitäisi. Samoin tuosta määrästä voisi aivan hyvin vähentää väkeä, mutta en millään jaksa. Luotan siihen, että jos minä en kiinnosta jotakuta, hän klikkaa ruksia kohdallani (ja itse asiassa mieluummin poistaa kokonaan kavereistaan). Ilmiönä Facebook (tai trendikkäämmin koko some) on kyllä älyttömän mielenkiintoinen, joskaan viime viikon MeNaisissa ollut sosiaalista mediaa käsittelevä juttu ei aivan ilahduttanut. Menevätkö ihmiset todella yhdessä baariin olemaan yhtäaikaa Facebookissa? (No, en ole mikään pulmunen. Minulla on älypuhelin, jota käytän ahkerasti ja joskus kommunikoimme V:n kanssa kotona chattaamalla huoneesta toiseen. Mutta ehkä se on kuitenkin enemmän vitsiä. Onhan?)

6. En enää muista, mistä keksin Suketus-nimimerkin. Yritin joskus googlettaa, josko se tarkoittaisi jotain, mutta ainoa, mitä löysin, oli joku ibizalainen DJ.

7. Minusta on siistiä, että muotiblogeista on tullut niin valtava ilmiö. Lueskelen niitä huvikseni itsekin (en tosin muotivinkkejä saadakseni, se taitaa olla tuhoontuomittu yritys) ja olen mielenkiinnolla seurannut ilmiön syntyä ja kasvua - jo kaaaaauan ennen indiedayseja ja muita. Parasta on se, että täydellisestä tyttöilmiöstä on tullut jollain tasolla vakavasti otettavaa bisnestä ja vankkumaton osa nettikulttuuria ja -mediaa. Hyvä tytöt!

8. Aion jatkaa bloggaamista ja blogien lukemista vastedeskin. Vaikka se viekin aikaa tetriksen pelaamiselta ja tenttikirjoilta.


Jaan tämän eteenpäin Linnealle (kerrankin näin päin, hihi!), Sannalle, Jennille, Zephyrille ja Sonjalle.

7 kommenttia:

  1. Kiva kun vastasit!

    Näin blogimaailman untuvikon silmin olet todella blogannut kauan.

    Meillä on sama itsensä kiusaamisharrastus. Minäkin saan välillä itseni kiinni vihaisena kuin ampiainen kun olen lukenut jotain US:n blogia ja siihen tulleita kommentteja. Silloin aina päätän, että nyt loppuu, mutta sitten taas jonkin ajan kuluttua teen sitä jälleen.

    Mietinkin joskus, että mistä tuo Suketus tulee. Mutta sitä on vissiin turha miettiä, jos bloggaaja itsekään ei sitä tiedä ;)

    VastaaPoista
  2. Voi kiitoksia!

    Ja hienot tunnustukset sinulla, mielenkiintoiset. Sinähän olet jo ihan "veteraani" täällä. Minulla oli joskus aikoinaan elämäblogi mutta se on jo hautautunut jonnekin bittiviidakkoon (vaikka Tuomas kyllä löysi sen vastikään, oho).

    Minä välttelen keskustelupalstoja, mies aina välillä linkkaa minulle kiintoisia. Mutta olen todennut että pää höyryää liikaa joten jätän väliin. Mieluummin vaikka sitä Tetristä ;)

    Minusta bloginimesi on kiva. Minulle siitä tulee mieleen jotain merellistä ja jännää.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tunnustuksesta!!

    Minä en enää uskalla käydä keskustelupalstoilla, kun verenpaine nousee luultavasti epäterveelliselle tasolle ja alan raivoamaan ihmisten tyhmyydestä puolisolleni... :)

    Ibizalainen DJ, voi ei... :D

    VastaaPoista
  4. Jaana: Minä olen siinä mielessä untuvikko, että olen alkanut kunnolla kommentoida muiden blogeja ehkä vasta tämän vuoden aikana. Ja kaipa se vastavuoroisuus on aika olennaista kunnon blogikäyttäytymisessä :)

    Se on muuten jännä, että itseään pitää tahallaan kiusata. Minä en tee sitä enää niin usein kuin ennen, ei hermo kestä.

    Linnea: Olepa hyvä! Minulle V ei linkkaile enää juuri muuta kuin youtuben kissavideoita, koska haluaa kai säästellä hermojani... Meinasin saada nettiarestia, kun tunnustin vähän aikaa sitten kirjoittaneeni yhden (!) kommentin Hesarin keskusteluun. Lupasin olla tekemättä niin toiste ;) Kivoja mielikuvia sinulla!

    Zephyr: Ole hyvä! Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että omat rajansa tulee tuntea. Tuota raivoamista harrastetaan meilläkin, itse asiassa aika usein. Mutta sitten voi käydä vastapainoksi katsomassa niitä kissavideoita.

    Ja niinpä! Jos joskus harkitsisin alanvaihtoa DJ:ksi, nimi olisikin jo viety! Kamalaa! :D

    VastaaPoista
  5. Niin tuttua tuo itsensä nettikiusaaminen. Oma masokismini ei ole toistaiseksi ulottunut Uuden Suomen blogeihin, mutta moniin muihin verenpainetta nostattaviin paikkoihin kyllä.

    Jotenkin ilahduin tuosta muotiblogien puolustuspuheenvuorostasi. Niitä niin paljon parjataan, vaikka ilmiössä on myös ehdottoman positiivinen, feministinen pointti. 'Hyvä tytöt' sanon minäkin!

    VastaaPoista
  6. Oletpa todellinen blogiveteraani esim. itseeni verrattuna! Hienoa, että edelleen olst mukana, sillä olen huomannut, että aika monella tämä on harrastus, joka tulee ja sitten myös menee. On kiva käydä blogissasi ja erityisen kivaa on, että sinäkin käyt mm. minun blogissani! Aika harvoin tosiaan saa kirjablogeissa mitään kovin ikäviä kommentteja. Pidetään se linja.

    VastaaPoista
  7. Lumikko: Minustakin muoti- (tai lifestyle-, miten niitä nyt kutsutaankaan) blogit saavat ihan turhaa parjausta osakseen. Toki ilmiössä on huonojakin puolia, esimerkiksi se järkyttävä kuluttamisen ihannointi ja määrä, piilomainonta, hurjan ilkeä kommentointi jne., mutta pohjavireenä minulla ainakin on oikein positiivinen fiilis juuri siksi, että muotiblogien avulla tytötkin ottavat oman tilansa netissä ja mediassa tavallaan omilla ehdoillaan. Tosin ilmeisesti nyttemmin pojatkin ovat tulleet mukaan muotiblogeihin, mikä on tietysti hyvä asia sekin. Toivon, että joku tekee aiheesta pian jonkin analyyttisen tutkimuksen!

    Kirsi: Blogien elämä tuntuu tosiaan kovin rajalliselta - niitä tulee ja menee. Ja jotkut eivät suostu millään lähtemään :D Sinun blogissasi on kivaa vierailla myös, kiitos siitä! Ja ehdottomasti pidetään asiallisten kommenttien linja jatkossakin. Netissä ilkeyksien huutelu tuntuu olevan jotakuinkin kansantapa nykyään, mitä itse pidän merkkinä jonkinlaisesta henkisestä taantumisesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!