Huh, arkea riittää ja vieläpä kiireistä sellaista. Eilen ja tänään olen paahtanut aivan ympäripyöreitä päiviä ja vähän ylikin. Nyt ajattelin hetken hengähtää, sillä huominen tunti on ookoo ja ylihuominen kommentoitavana ohjaajalla. Tänään olin kivan seiskaluokan kanssa etsiskelemässä säätyjenmukaisen elämän kulmakiviä ja tunti meni oikein näpsäkästi. Palautteessa sanottiin, että selvästikin nautin luokan edessä olemisesta, olen innostava ja positiivinen, miellyttävä seurata. Ja hyvä vuorovaikutuksessa. Kyllä se oikeastaan siltä tuntuukin, tykkään nuorista ja niiden elämänilosta. Omat murheet katoavat kummasti, kun keskittyy sen 75 minuuttia olemaan kiinnostunut vain niistä itseäni tuijottavista silmäpareista. Huomenna onkin sitten vuorossa lukiolaisia, jotka ovat hieman haastavampia passiivisuudellaan. Mutta kaikesta selvitään, sano.
Viime viikko oli jotain ihan käsittämätöntä, kieriskelin tekemättömissä töissä ja itkin lukemattomia tenttejä. Torstaina irrottauduin paineista ollessani äidin koululla seuraamassa erityisluokan toimintaa (erkkapedan opinnot edellyttävät vierailukäyntejä), ja viihdyin oikein hyvin. Lapset eivät olleet moksiskaan, vaikka joku outo tyyppi istui niitä tuijottamassa. Ehkä heillä on parempaakin tekemistä. Perjantaina olimme Sannan kanssa Jyväskylässä Historiantutkimuksen päivillä. Matkalla sinne Sanna sai minut vakuuttuneeksi siitä, ettei enää tässä iässä ja opintojen vaiheessa tarvitse itkeä tenttien takia. Sinne voi vaan jättää menemättä ja kokeilla joskus uudestaan. Kannattaisi vissiin useamminkin puhua näistä ääneen, asiat asettuvat kummasti mittasuhteisiinsa, kun tajuaa kuinka tyhmää on märehtiä asioita, joille ei kannata tuhlata juurikaan ajatuksia. Historiantutkimuksen päivät sinänsä olivat pettymys. Osallistuimme kolmeen sessioon, joista ainoastaan ensimmäinen herätti ajatuksia ja mielenkiintoa. Kaksi muuta olivat ihan tylsiä. Jyväskylän yliopistossa sai kuitenkin hyvää ruokaa ja kirjamyynti kulutti lompakkoa oivalla otteella. Sitäpaitsi kaikenlainen matkustelu on aina hauskaa, vaikka se olisikin vain pendoliinolla puolentoista tunnin päähän.
Tällä viikolla on luvassa tosiaan vielä kaksi harjoitustuntia ja muutamia luentoja. Perjantaina aion karata Helsinkiin paremman puoliskon luokse ja lauantaina kirjamessuille ja tupareihin. Viime lauantaina juhlittiin sekä Kaisun ("yllätys")vauvajuhlia että toisen ystäväni T:n syntymäpäiviä, ja tietenkin yritin taas uskotella itselleni ottavani ihan rauhallisesti. Joopa joo, Alkon viinihylly puhuu nopeasti ympäri (oli taas tullut uutta Reilun kaupan punkkua!), samoin erinomaisen hyvä seura. Bileitä jatkettiin baarissa ja myöhemmin jatkoilla SingStaria laulaen. Maailma on täynnänsä ihania ihmisiä, kunpa heidän seurastaan saisi nauttia useamminkin!
Huoh. Huominen havaintopiirustus on vielä hiomatta ja nälkäkin kurnii. Ainakaan tässä pyörityksessä ei ehdi murehtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!