20. huhtikuuta 2014

Keskinkertaista jännitystä – tuplana



Aktiiviset dekkarinahminta-aikani ovat jo kaukana takanapäin, ja innokkaimman ajanjakson jälkeen olen lukenut (ruotsalaisia) jännityskirjoja lähinnä satunnaisesti. Läckbergien lukemisen olen päättänyt lopettaa (luin viimeiseksi Majakanvartijan ja totesin, että tämä on nyt nähty), Ann Rosmanille annan ehkä vielä yhden mahdollisuuden, Mari Jungstedt on jätetty hyllyyn jo aikoja sitten. Nyt luin viikon sisään kaksi (2!) jännitysosaston tuotetta, joten tuntuu ihan soveliaalta vertailla niitä yhdessä tekstissä. Kumpikaan ei tosin ole ruotsalainen.

Ensinnäkin on todettava, että olen pettynyt. Itseeni.

Minusta on tullut tylsä ja liikaa vaativa lukija, sillä jännitystarinat – vetävätkään – eivät tunnu minusta oikeastaan miltään. Gillian Flynnin Kiltti tyttö oli jonkinasteinen hittituote viime kesänä, sitä mainostettiin massiivisesti ja monessa kirjablogissakin sitä käsiteltiin. Simon Lelicin Laitos ei ole samalla tavoin julkisuutta saanut kirja, mutta hyvin houkuttelevasti se on usein ollut kirjaston hyllyssä esiin nostettuna.

Kiltti tyttö kertoo eräästä avioliitosta, joka on pintapuolisesti tarkastellen puhdasta unelmaa ja sisältä sairasta silkkoa. Amy Dunne katoaa viidennen hääpäivänsä aamuna jälkiä jättämättä ja ymmällään oleva aviomies Nick joutuu ennennäkemättömän mediasirkuksen keskelle. Amy ja Nick ovat melko vastikään muuttaneet työttömyyden ja perhesyiden vuoksi New Yorkista missourilaiseen pikkukaupunkiin North Carthageen. Dunnen pariskunnan elämä ja avioliitto alkaa vähitellen aueta tarinan edetessä, ja lukijaa huijataan ja hämmennetään käänne käänteeltä. Lähes kaikki oletukset saavat kirjan aikana kyytiä. Jälkimaku on niljakas.

Laitos pyrkii lähitulevaisuuden dystooppiseen kuvaukseen. Lontoolainen hammaslääkäri ja aivan tavallinen kansalainen Arthur Priestley pidätetään työmatkallaan, kuulustellaan kovakouraisesti ja lähetetään tuntemattomassa paikassa sijaitsevaan vankilamaiseen laitokseen muiden kaltaistensa kanssa. Arthurin vaimo Julia kääntyy epätoivoissaan liberaaliksi tiedetyn verkkolehden toimittajan Tom Clarken puoleen, jotta totuus Arthurin pidätyksestä saataisiin julki. Tom tarttuu juttuideaan ja lähtee Julian kanssa selvittämään, missä laitos sijaitsee ja miksi Arthur ja muut on sinne vangittu. Laitoksen johtaja Henry Graves kamppailee samaan aikaan ammattietiikan, henkilökohtaisten huolien ja johtoasemansa välissä.

Molemmissa lukemissani kirjoissa on paljon potentiaalia viihdytykseen ja miksei jännitykseenkin. Ainakin ne ovat arvoituksellisia ja lukijaa hämmentäviä tarinoita. Minä en vain kokenut tulleeni kovin hyvin viihdytetyksi. Kiltti tyttö oli näistä kahdesta vetävämpi lukukokemus, mutta jossain vaiheessa sekin alkoi jo tympiä. Kuvio kävi selväksi varsin nopeasti: älä usko mihinkään, jokin uusi käänne siirtää tarinan pian aivan uusille urille. Tässä vaiheessa yllätyksellisyys muuttui kyllästymiseksi. Toisaalta on todettava kirjan ainakin tarjonneen jännitystä ja vauhtia. Siitä plussaa.

Laitos taas on jännityskirjaksi monella tapaa ongelmallinen. Sen tarina on ensinnäkin todella tylsä. Idea on hyvä: yhä kontrolloivammaksi ja konservatiivisemmaksi muuttunut yhteiskunta kiristää otettaan kansalaisista yleisen turvallisuuden ja terrorismin vastustamisen nojalla, jolloin yksilö joutuu väistämättä systeemin hampaisiin. Mutta hyvä idea ei ole onnistunut rakentamaan hyvää kirjaa, valitettavasti. Tarina lilluu menemään eteenpäin, sen aikana on ainoastaan muutama hieman vauhdikkaampi kohtaus, keskitytään lähinnä kuvailemaan päähenkilöiden tuntemuksia ja katumusta ja arvoituskin tuntuu lässähtävän varsin nopeasti. Luin kirjan loppuun vain siksi, että halusin tietää, voiko todella olla niin, ettei minkäänlaista kliimaksia koeta. Ja niin se ikävä kyllä on.

Kiltissä tytössä on kieltämättä myös kehuja ansaitsevia puolia. Se on varsin kriittinen sekä mediaa että modernin länsimaisen yhteiskunnan tarjoamia elämän kehyksiä kohtaan. Media vaatii uhreja ja syyllisiä,  yhteiskunta ja ihmiset itse vaativat itseltään ja toisiltaan valtavia panostuksia "oikeanlaiseen" elämään. Kirja on myös tiukasti kiinni juuri tässä ajassa, sillä se kuvaa vuonna 2008 alkunsa saaneen finanssikriisin suuria vaikutuksia Yhdysvalloissa, tavallisten ihmisten elämässä. North Carthage on monin tavoin lähes aavekaupunki, ja osin näkisin Amyn ja Nickin aviokriisin saaneen jonkinlaisen sytytyslangan nimenomaan taloustilanteen aiheuttamien elämänmuutosten vuoksi. (Minkä lisäksi molemmat ovat toki päästään pehmeitä.)

Laitos taas on käytännössä puolitiehen jäänyt hyvän idean lattea toteutus. Sen esittämä tulevaisuuden visio on jossain määrin väsynyt, joskin kontrolliyhteiskunta on aina pelottava ajatus. Laitos ei kuitenkaan onnistu herättämään kovin kylmääviä, tai oikeastaan mitään, tunteita: on ihan sama, mitä henkilöille tapahtuu tai on tapahtumatta. Sääli. Aineksia olisi ollut paljoon.

En edes tiedä, mitä lähdin näiden kirjojen lukemisella hakemaan. Tai no tiedän: kevyttä viihdettä. Alan kuitenkin kallistua sen kannalle, että minun on jatkossa haettava viihteeni jostain muualta kuin jännityskirjallisuudesta, ainakin jos haluan sitä varmasti saada. Liian moni jännityskirjallisuuteen kuuluva asia lähinnä ärsyttää ja tympäisee. Joko jossain on vielä odottamassa jokin löytämätön aarre tai useampikin, tai sitten on vähitellen uskottava, että olen väärän genren parissa.

Kurt Wallander, ikävöin sinua.

____

Gillian Flynn: Kiltti tyttö
Suomentaja: Terhi Kuusisto
WSOY 2013
447 s.
Gone Girl (2012)

Lainakirja.


Simon Lelic: Laitos
Suomentaja: Terhi Kuusisto
Like 2012
357 s.
The Facility (2011)

Kirjastosta.

____

Osallistun Laitoksella Hei me lusitaan! -lukuhaasteeseen. Molemmat kirjat kasvattavat myös Mikä minusta tulee isona? -haastetta, sillä Kiltti tyttö kuvaa (muun muassa) toimittajan ammattia ja Laitos taas avaa esimerkiksi vankilanjohtajan maailmaa.

18 kommenttia:

  1. Pidin Kiltistä tytöstä ja Laitos on lukulistallani. Tykkäsin juuri siitä, että en voinut lainkaan aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja hieman hitaan alun jälkeen ahmin kirjan toisen puoliskon.

    Suosittelen ruotsalaisista jännityskirjailijoista muuten Kristina Ohlssonia, jollet ole häneen vielä tutustunut. En ole lukenut muita kuin Nukkekodin, mutta se oli todella hyvä. Mielestäni kirja tarjosi muutakin kuin vain kevyttä viihdettä, joten jos vielä joskus päädyt jännityskirjallisuuden pariin, Ohlssonin nimi kannattaa muistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiinnostaisi lukea Leliciltä Katkeamispiste, joten aivan täysin en kirjailijaa lyttää, ennen kuin luen hieman lisää. Juuri tämä Laitos ei vain innostanut millään muotoa.

      Kiitos vinkistä, en olekaan Ohlssonia lukenut. Harkitaan! :)

      Poista
  2. Flynnin kirja ei ollut makuuni, joten en aio lukea myöskään uusinta kirjaa. Leliciltä olen lukenut Katkeamispisteen, joka oli todella hyvä ja sitten Tuomion, joka jäi keskinkertaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään varmaan lue muuta Flynniltä. Tämän otin lainaan, kun se äidin hyllyssä nökötti ja kaipasin jotain viihdettä. Harmi, ettei kirja sitten ollutkaan niin hyvä kuin toivoin. Katkeamispisteen aion lukea vielä, siinä on kiinnostava aihe.

      Poista
  3. Laitos on ihan uusi nimi, Kiltti tyttö odottelee (kiltisti) hyllyssä. Mies sen meinasi lukea, kun se oli jollain kiinnostavalla "epäluotettavat kertojat"-listalle. Tekstisi perusteella tämä väite saanee tukea, että kertojaan ei luottamista ole. Harmi, jos ei aivan natsannut, mutta keskinkertainen viihdekin pitää toisinaan paikkansa.

    Ja oi mitä haasteita, apua!

    Minä aion lukea nyt vanhan suomalaisen dekkarin, joka on kuulemma joskus jollekin parhaimmuus-listalle äänestetty. Saapi nähdä kuinka käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Kiltistä tytöstä on kovasti pidetty, ei se syyttä ole vetävyydestä kehujaan saanut. Mutta jotenkin ei vain purrut minuun ollenkaan, höh.

      Mua kiinnostaisi vähän tsekata taas kaikenmoiset Must Read -listat, saisiko sieltä jotain inspistä. Tosin onhan nuo omatkin listat edelleen oikein keskeneräisiä... ;)

      Poista
  4. Minusta Kiltti tyttö oli maton jalkojen alta tempaava lukukokemus, mutta Laitos oli muistaakseni vähän kökkö. Ainakin jos Lelicin Katkeamispisteeseen vertaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä lukea se Katkeamispiste! Joskus meinasin sen jo lainata, mutta sitten jätinkin vielä kirjastoon.

      Poista
  5. Minäkin ikävöin Wallanderia! Löysin juuri äsken hyllystä Maria Langin ekan suomennoksen, mietin lukisinko... Ruotsalaiset nykydekkarit aiheuttavat minulle nykyisin pelkästään vilunväristyksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria Lang onkin minulle tuntematon, saattaisinpa voida harkita! Samoin Beck-kirjat kiinnostavat, sillä tykkäsin tosi paljon tv-elokuvista ja olisi kiinnostavaa lukea alkuperäistarinat, jotka taitavat kyllä olla aika erilaisia kuin elokuvat.

      Poista
  6. Kiltin tytön luin viime kesänä, ja viihdyin kohtalaisesti, tosin petyin siihen hypetykseen nähden. Minustakin on tainnut tulla vähän tylsä ja vaativa lukija. =D Toisaalta, en ole ikinä ollutkaan mikään dekkaridekkarin ystävä. Silti, aion lukea Flynnin uuden, sitten kun se ilmestyy. Lelic kiinnostaa kokeilla, kerran jo meinasin lainata jonkun kirjan, mutta enpä sittenkään. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liika hypetys saattaa joskus kääntyä itseään vastaan, kun odotukset kasvavat liian suuriksi. Tässä on yksi syy, miksi en uskalla vielä lukea Neljäntienristeystä. ;)

      Minä taidan jättää Flynnit muille, mutta Lelicin Katkeamispiste on kyllä tulossa lukuun kunhan sen jostain nappaan mukaani.

      Poista
  7. Ootko vielä niitä Jo Nesbøn kirjoja lukenut? Minä, kuten melko moni muukin, kyllä pääsin aika hyvin Harry Hole -sarjan imasuun mukaan.

    - Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, enpä muuten ole, vaikka joskus kävi mielessä! Täytyypä pitää silmät auki kirjastossa, tuo voisi toimia. Kiitos!

      Poista
  8. Oijoi, minulla on nämä molemmat kirjat (edelleen) hyllyssä odottelemassa vuoroaan! Kilttiä tyttöä ajattelin kesälukemiseksi mökille, Laitoksesta en vielä tiedä. Oikeastaan piti Laitos lukea jo aikoja sitten, mutta se hautautui johonkin kasaan ja unehtui sinne.

    Nyt vähän pelottaa tuottaako Laitos pettymyksen; sen aihe ainakin kiinnostaa kovin. Lelicin Katkeamispisteen olen lukenut, mutta siitä en oikein innostunut. Että ehkä tykkäänkin Laitoksesta enemmän. :D



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiltti tyttö on varmasti tuohon käyttöön oikein hyvä valinta. Laitoskin on nopealukuinen, eikä se jää vaivaamaan mieltä, mutta en tosiaan oikein vakuuttunut kokonaisuudesta. Mutta ehkä innostut nyt lukemaan sen, sopiihan se hyvin vankilahaasteeseen. ;)

      Haa, hyvä kuulla vastakkaisiakin mielipiteitä Katkeamispisteestä. Minua se kiinnostaa aiheen puolesta tosi paljon, joten annan Lelicille vielä mahdollisuuden jossain vaiheessa.

      Poista
  9. Minä en ole lukenut näistä kumpaakaan. Kiltti tyttö ihan vähän kiinnostaa kaikkien arvioiden perusteella, mutta ei sekään niin paljon, että olisin sen vielä lukenut.

    Minulle dekkarit eivät ole oikein koskaan maittaneet. Tuntuvat olevan keskenään niin samankaltaisia. Ja en tiedä. Ei vaan nappaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sille mahdollisuuden voi antaa. Viihdykettä ja ihan vetävä stoori, ei siinä mitään. Mutta jotenkin silti petyin.

      Minä en loppujen lopuksi ole kyllä ihan kamalasti dekkareita lukenut. Mutta siltikin tuntuu, että en saa oikein kiksejä mistään, kun kaikki tuntuu jo nähdyltä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!