Tärkeä kirjallinen kohtaaminen

Kirjakaapin kummitus Jonna haastoi minut kertomaan tärkeästä kirjallisesta kohtaamisesta elämässäni. Haasteen on ideoinut Opuscolo-blogin Valkoinen Kirahvi Lukuviikkoa varten, mutta onneksi joka viikko on lukuviikko, eikä haasteen idea vanhene, vaikka virallinen Lukuviikko on jo mennyt.

Haaste menee siis näin:

- Kerro kirjasta, joka on ollut sinulle tärkeä kohtaaminen. Ehkä kyseessä on kirja, jonka henkilöt ovat puhutelleet sinua lukijana tai jonka tapahtumat ovat saaneet sinut kulkemaan jonkin tärkeän matkan.
- Kirjoita Kohtaamisesta teksti blogiisi.
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.
- Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa, joiden kohtaamistarinan haluaisit kuulla.

Minun erityisen tärkeä kirjallinen kohtaamiseni tapahtui joskus 1990-luvun lopulla teini-iän kuohuissa. Minulle rakas kirjekaveri A (mitähän hänellekin kuuluu, emme ole vuosiin kuulleet toisistamme) suositteli omaa lempikirjaansa, Anu Jaantilan kirjoittamaa Sannan ja Samin neliosaista tarinaa. Marssin kirjastoon ja etsin kirjat käsiini.

Ja heti ensimmäiseltä sivulta alkaen tuntui, kuin olisin tullut kotiin, kohdannut tuttuja vuosien takaa.

Sarja alkaa kirjalla Jenkkivuosi (ilmestynyt ensimmäisen kerran 1979), joka kertoo helsinkiläisen lukiotytön Sannan vaihto-oppilasvuodesta Coldwaterin pikkukaupungissa Michiganissa. Hän tutustuu moneen kiinnostavaan ihmiseen, mutta aivan erityisen kiinnostava on ruskeasilmäinen chicanopoika Sam. Sarja jatkuu kirjoilla Dear Sanna (1980), Love, Sam (1983) ja huipentuu loppuosaan Sanna ja Sam – Forever? (1997). 

Jaantilan kirjoissa eletään 1970- ja 1980-lukujen vaihdetta. Sanna ja Sam tutustuvat lukioikäisinä, ja kirjoitettuaan ylioppilaaksi ja päästyään opiskelemaan musiikinopettajaksi Sibelius-akatemiaan Sanna lähtee uudelleen opiskeluvaihtoon Yhdysvaltoihin. Sannan perheellä on omat murheensa, ja myös Sam on rikkonaisesta perheestä ja joutuu kamppailemaan sekä etnisiä ennakkoluuloja että omia itsetunto-ongelmiaan vastaan päätyessään opiskelemaan psykologiaa. Sannan ja Samin ystävyys on vahvaa ja muuttuu rakkaudeksi ja parisuhteeksi vasta vähitellen. 

Nämä kirjat ovat yksinkertaisesti ihan parhautta. Teini-ikäinen minä rakastui niihin täysillä, ja vaikka ne kuvaavat aikaa ennen omaa syntymääni – käytännössä omien vanhempieni ikäluokan nuoruutta–, nuoruuden haasteissa, ihmissuhteissa ja omaan itseen tutustumisessa ei ole koskaan tuntunut olevan mitään vierasta. Sannan ja Samin tarinassa on monta kiinnostavaa elementtiä: nuoriso- ja popkulttuuria, kulttuurien ja rajojen ylittämistä, aikuistumista kahdessa eri maassa, itsenäistymistä ja ystävyyttä, opiskelua, tulevaisuuden suunnitelmia, mielialajuttujakin.

Pidin näistä kirjoista niin paljon, että sen lisäksi, että luin ne noin viisikymmentä kertaa (ja yleensä kaikki neljä putkeen), tutkiskelin myös intensiivisesti Yhdysvaltojen karttoja saadakseni selville, missä kaikkialla Sanna ja Sam kirjoissa matkustavat. Lisäksi hain tietoa bändeistä, joita he kuuntelevat ja tapahtumista, joista kirjoissa mainitaan. Ja se oli aikaa ennen internetiä, että ihan sai nähdä vaivaa. Ja oli sen arvoista!

Samaistumispintaa on vaikka kuinka. Ajattelin silloin nuorena tyttönä, että ehkä minäkin löydän vielä ulkomaalaisen miehen. Ja lähden ulkomaille opiskelemaan. Ja kuinka paljon kaikkea hienoa aikuisuus sitten tuokaan. 

Onhan se tuonutkin, vaikka mies on kyllä ihan vaan oman kylän poikia. Ja opiskelemaankin lähdin sitten ihan vain Tampereelle.

Mutta nämä kirjat – ne ovat minulle rakkaita aina.

____

Haastan mukaan:

Lukuhetkien Sonjan

Sataman valojen ElinaPK:n ja

Pitkospuiden Susannan.