Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä – Romaani rakkaudesta
Suomentaja: Sanna Manninen
Kansi: Elina Warsta
Siltala 2014
214 s.
Egenmäktigt förfarande – en roman om kärlek (2013)

Arvostelukappale.


Ester Nilsson on runoilija ja esseisti (julkaissut kahdeksan tiivistä kirjasta), älykäs ja menestynyt nainen, jonka elämässä riittää haasteita ja mahdollisuuksia. Hänellä on järkevä parisuhde (mieheen, joka sekä antoi hänen olla rauhassa että tyydytti ruumiillisia ja henkisiä tarpeita) ja käytännöllinen elämänasenne (sanoutunut irti kalliista elämästä, syönyt halvalla, huolehtinut tarkasti ehkäisystä), joskin paikoin varsin korkealentoisia ajatuksia.

Kun Esteriä pyydetään pitämään esitelmä kohutusta nykytaiteilijasta Hugo Raskista, jokin muuttuu. Hän huomasi, että ihminen voi ikävöidä ihmistä jota ei ole koskaan tavannut muualla kuin mielikuvituksessaan. Kun Ester ja Hugo tapaavat esitelmätilaisuudessa, Ester rakastuu. Alkaa kiihkeä ja perinpohjin onneton rakkaustarina, jollaista ei ennen ole nähty – paitsi ehkä toistuvasti ja ikuisesti ihmislajin historiassa.

Entä onko Omavaltaista menettelyä kirja, jonka on lukenut jo tuhat kertaa? Ei missään määrin.

Sen sijaan kirja on terävä, fiksu ja tragikoomisen hauska. Andersson on mahtava kynäilijä ja kirjan suomentanut Sanna Manninen on tehnyt erinomaista työtä. Lauseet tykittävät menemään yksi toisensa jälkeen, kieli on kirkasta ja kuulasta ja ironian sävy selkeä muttei alleviivattu.

Ja tarina kulkee kuin rasvattu. Se alkaa Esteristä ja se päättyy Esteriin, ja väliin mahtuu noin vuosi elämää, rakkautta ja pettymystä – tunneskaala laidasta laitaan. Yletön ja uskottava, selkeästi rajattu muttei liian riisuttu.

Omavaltaista menettelyä kertoo luultavasti vähän meistä kaikista. Sen henkilöistä tärkeimmät ovat tietenkin Ester ja Hugo, muiden on tyydyttävä sivuosaan. Esimerkiksi Esterin entinen puoliso Per vain vilahtaa kuvassa ja ainoastaan peilatakseen Esterin käytöstä. Hugoa hännystelevä avustajajoukko on sekin varsin kasvoton, muttei merkityksetön, päinvastoin. Esterin taustalla kaikuu myös ystävätärkuoron ääni, joka auttaa Hugon toiminnan analysoinnissa, ja on toisinaan merkityksellisesti hiljaa.

Sain eilen ilon olla kuuntelemassa Lena Anderssonia kustantamon järjestämässä vapaamuotoisessa tilaisuudessa. Andersson kertoi halunneensa kirjoittaa tämän kirjan jo kauan ja myönsi vinosti hymyillen käyttäneensä "jonkin verran" omia kokemuksiaan sitä kirjoittaessaan. Hän korosti, että oletettavasti meissä jokaisessa on sekä Hugoa että Esteriä, harva lienee vain toista. Tähän on helppo yhtyä: moni tunnistanee itsessään sekä järjettömästi rakastuneen ihmisen että tavalla tai toisella toisen ihmisen voimakkaista tunteista hämmentyneen ja kiusaantuneen olon. Samaan tapaan lienemme kaikki olleet joskus niin hännystelijöitä kuin ystävä(tär)kuorolaisiakin.

Keskustelu soljui eilen vilkkaana kirjan ja sen tematiikan ympärillä. Pohdiskelimme, kuka samaistuu eniten kehenkin, mitä samaa olemme itse päätyneet joskus tekemään kuin kirjan henkilöt ja toisaalta osaammeko tulkita oikein sen enempää kuvitteellisia kuin oikean elämän ihmisiä. Lena Andersson oli erittäin miellyttävä esiintyjä ja kirjasta havaitsemani ironiantaju ja huumori pilkahtelivat myös keskustelussa. Kirjailija kertoi, että Esterin tarinalle on tulossa jatkoa, mikä herätti yleisössä lähestulkoon aplodit. Tätä haluaa totisesti lukea lisää!

Minulla ei ollut kummempia ennakko-oletuksia kirjaan tarttuessani, ja tällä kertaa palkinto tietämättömyydestä oli mahtava: hyvä, suorastaan erinomainen lukukokemus. Omavaltaista menettelyä on kirja, jossa on paljon tarttumapintaa, vaikkei itse parhaillaan tunnemyrskyissä kieriskelisikään. Se on samaistuttava, koska se on aito, pelkistetty ja taitavasti kirjoitettu.

Laatukirjallisuutta suoraan todellisuudesta. Voiko sellaisesta olla pitämättä? Ei voi!

____

Omavaltaisesta menettelystä ovat kirjoittaneet myös Marissa Mehr ja Helmi K.