13. huhtikuuta 2014

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti



Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti
Suomentaja: Veera Kaski
Kansi: ?
Tammi 2013
291 s.
Das Lächeln der Frauen (2010)

Kirjastosta.


Kolmekymppinen Aurélie omistaa isältään perimänsä pienen ravintolan Pariisissa. Henkilökunta on tiivis porukka, työ antoisaa, elämä uomissaan. Kunnes taiteilijapoikaystävä Claude ottaa ja jättää Aurélien sen kummemmin selittelemättä: hän on löytänyt elämänsä naisen. Joka ei nyt valitettavasti ole Aurélie.

Edes paras ystävä Bernadette ei tunnu löytävän oikeita sanoja Aurélien lohduttamiseen. Sattumalta löytyy kuitenkin pieni kirjakauppa ja kirjakaupasta kirja, joka saa lukemista välttelevän Aurélien kiedottua pauloihinsa: kirjahan kertoo juuri hänestä!

Kirjailija on salaperäinen brittimies Robert Miller, josta ei tunnu löytyvän juuri mitään tietoja edes kaikentietävästä internetistä. Aurélie ottaa toimeliaasti yhteyttä miehen ranskalaiseen kustantamoon, jossa työskentelee kiireinen kustannustoimittaja André. André tuntuu tuntevan Robert Millerin paremmin kuin kukaan muu, mutta pysyttelee ärsyttävästi Aurélien tiellä arvoituksen ratkaisussa ja tuntuu muutenkin tulevan vastaan lähes joka toisessa kadunkulmassa...

Ranskalaisen Nicolas Barreaun Rakkausromaanin resepti saa kunnian aloittaa pariisilaisen kevääni. Enpä olekaan aikoihin lukenut näin helppoa ja vaivatonta teosta, joka onnistuu samaan aikaan viihdyttämään ja ilahduttamaan. Rakkausromaanin resepti on suloista rakkaushömppää parhaimmillaan ja sen henkilögalleria on juuri sopivan tavanomainen ja kuitenkin mukava (hieman ressukka mutta sympaattisen samaistuttava päähenkilö, tämän rohkea ja suorasanainen bestis, hyväätarkoittava mutta asiansa valkoisilla valheilla sotkeva sankari, äksy pomo, eksoottisia ulkomaalaisia...).

Mikään maailmoja muuttava tai erityisen mieleenpainuva kirja tämä ei kyllä ole. Tarinan kulku on itsestäänselvä, mutta toisaalta turvallinen. Juuri näinhän tämän on hyvä mennä. Tylsäksi kirjaa ei voi sanoa, vaan se on juuri sopivan mittainen, tiivis ja asiansa ajava paketti. Ei liikaa sivujuonteita tai -henkilöitä, vaan keskitytään itse asiaan, kerrotaan se ja päätetään kirja onnellisesti. Tehokasta. Suorastaan – saksalaista?

Oli viihdyttävää upota Pariisin maisemiin. Rakkausromaanin resepti tuntuu ehdalta, joskin kiillotetulta Pariisilta sivukujineen, Seinen rantoineen ja punavalkoruudullisine pöytäliinoineen, vaikka kieltämättä nimidroppailussa ja kuvailussa on hieman laskelmoinnin makua. Uskallan väittää, ettei kirjaa ole kirjoitettu pariisilaiselle yleisölle, vaan pikemminkin niille, jotka näkevät tuon rakkauden kaupungin seepianväristen lasien läpi. Eikä se varsinaisesti haittaa – hyvin kelpasi.

Kirja kuvaa muutamiakin eri ammatteja. Aurélie on käytännössä itseoppinut (no, hyvä on, isänsä jalanjäljissä kulkeva) ravintolanomistaja, joka painaa pitkää päivää ihastuttavan solidaarisen henkilökuntansa tukemana. Ravintola tuntuu olevan ilta illan jälkeen täyteen varattu, mutta sen kummempaa stressiä Aurélie ei työstään saa – hänen huolensa liittyvät ainoastaan rakkauselämään. Mitä ilmeisimmin talousasiat ovat myös kunnossa ja yrittäjän elämä sujuu moitteettomasti. André taas on kustannustoimittaja, joka niin ikään paiskoo töitä kellon ympäri hieman hupsun kustantamohenkilökunnan kanssa. Hänellä on asiaankuuluvan pihalla oleva esimies, joka tuntuu ajattelevan vain rahaa ja ulkonaista menestystä, ei niinkään bisneksen kannalta järkeviä siirtoja. Kai sitä voi yritystä niinkin johtaa, mistä minä tiedän.

Yhtä kaikki, Rakkausromaanin resepti toimi mainiona flunssalukemisena ja pariisilaisen kevään alkulämmittelijänä. Suloinen, harmiton, sujuva, hyvää mieltä levittävä. Siinähän se, viihdekirja parhaimmillaan.

____

Rakkausromaanin reseptiä ovat kokeilleet myös Annami (jonka tekstistä saa hauskaa lisätietoa kirjailijasta), Mai Laakso, MarikaOksa ja Marissa Mehr (joka myös kiinnitti huomionsa kirjan alleviivattuun Pariisi-kuvaukseen).

Osallistun kirjalla haasteisiin Vive la France! ja Mikä minusta tulee isona?.

12 kommenttia:

  1. Tämä oli ihana rakkauskirja, josta tuli hyvälle mielelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, edes päähenkilö ei ollut liian ärsyttävä, vaan homma sujui sukkelasti ja ongelmitta. Lukeminen oli ilo.

      Poista
  2. Nicolas Barreaultahan ilmestyy kai tässä kuussa myös toinen suomennettu teos Pieni elokuvateatteri Pariisissa, jonka myös aion lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, oho, täytyypä harkita! Kiitos vinkistä.

      Poista
  3. Hmm... Kiinnostaa :) Voisin aivan hyvin lukea tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oikein mainio välipala, hyvänmielenkirja.

      Poista
  4. Jes! Kepeyssuositusosastolle kaivataan aina vahvistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tässä ei ollut mitään turhaa tai äsyttävää, vaan tarina sujuu ja kirja tarjoaa juuri sopivasti viihdettä.

      Poista
  5. Kiva, että tykkäsit - tämä oli minusta aivan hurmaava kirja, kun sen viime syksynä luin. Hyvää mieltä ja sujuvasti rullaava juoni. Joskus se riittää vallan mainiosti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, toisinaan ei tarvita yhtään mitään muuta. Just hyvä näin!

      Poista
  6. Voi ihastuttavuus! Laitan tämän kesälukemiseksi ylös, hupsuttelumatka Pariisiin kelpaisi kyllä. Olen vähän kade reissustasi, joten vaadin sitten paljon paljon kuvia ja fiilistelyjä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopii juurikin hupsutteluun. Ei niin vakavastiotettava, mutta onneksi kaiken ei todellakaan tarvitse olla.

      Elä oo kade, reissua pukkaa teillekin. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!