Doris Lessing: Viides lapsi

Doris Lessing: Viides lapsi
Suomentaja: Heidi Järvenpää
Kansi: ?
Otava 2009 (1. painos 1989)
160 s.
The Fifth Child (1988)

Kirjastosta.


David ja Harriet tietävät ensi silmäyksellä olevansa toisilleen tarkoitetut. He tapaavat firman juhlissa ja yhteinen tie ja tulevaisuus on sillä selvä: naimisiin, iso ja viihtyisä talo, paljon lapsia. Vasten modernisoituvan ja vapaamielistyvän aikansa normeja Lovattit haluavat keskittyä siihen, mikä heidän mielestään on elämän perusta – perhe.

Suuri talo työmatkan päässä Lontoosta on unelmien täyttymys nuorelle parille, vaikka he tajuavat jo kauppoja tehdessään, ettei heillä ole siihen oikeastaan varaa. David on vakavaraisesta suvusta ja hänen isänsä James alkaakin tukea Lovatteja monin tavoin. Kun lapsia sitten alkaa syntyä varsin tiuhaan tahtiin, niin taloudellinen kuin henkinenkin tuki ovat tarpeen. Luke, Helen, Jane ja Paul ovat suloisia lapsia, rakkaudella odotettuja ja sampanjalla syntymässään voideltuja, ja iso talo täytyy aika ajoin sukulaisten iloisista äänistä, elämästä ja tunteista. Harriet saa lastenhoitoapua äidiltään Dorothylta ja James muistaa perhettä säännöllisesti isolla shekillä.

Mutta sitten sattuu vahinko, ja Harriet tulee viidennen kerran raskaaksi, vaikka muuta suunniteltiin. Jo raskausaika on erilainen kuin aiemmin: kohdussa kasvaa selvästi isompi lapsi, joka tuntuu raatelevan äitinsä sisältäpäin. Vain vaivoin hankitut rauhoittavat lääkkeet suovat Harrietille pienen levon. Onneksi synnytys käynnistyy etuajassa, lopulta.

Syntyy viides lapsi, Ben, joka on aivan erilainen kuin kaikki muut.

Benin syntymän jälkeen mikään ei ole ennallaan. Harrietin ja Davidin suhde joutuu koetukselle, iso talo hiljenee vähitellen, perheen muut lapset jäävät erityisen pikkuveljen varjoon. Alkaa epäilys monesta asiasta: yhteiskunnasta, erilaisuuden kohtaamisesta, väkivallasta, etiikasta, äidinrakkaudesta, oikeutuksesta.

Miten kohdata niin suuri erilaisuus, miten ymmärtää sitä, kun ymmärrys on totuttujen moraalikoodien mukaan mahdotonta?

Olen hullaantunut Doris Lessingiin, myönnettäköön se nyt. Luin vasta hänen esikoisteoksensa Ruoho laulaa, joka oli voimakas, mieleenpainuva ja syvälle vaikuttava lukukokemus. Viides lapsi on kirjoitettu lähes 40 vuotta esikoista myöhemmin, se on tarkkaan hiottu, tiivistetty ja väkevä. Yhtä lailla kuin esikoinenkin se kuvaa kiellettyjä tunteita, aiheita, joista ei saisi ääneen puhua.

Viides lapsi on ristiriitojen, vastakohtaisuuksien ja kontrastien kirja. Harrietin ja Davidin elämä on liiankin hyvää, liian idyllistä ja omahyväistä. He saavat paljon – sellaistakin, mitä eivät suoranaisesti ansaitse. He eivät ole pahoja ihmisiä, ainoastaan omien unelmiensa ja periaatteidensa sokaisemia. Heillä on valtava halu kapinoida omaa aikaansa vastaan aseenaan sovinnaisuus ja eräänlainen universaali hyveellisyys: he haluavat vain onnellisen suurperheen, se on ainoa, mitä he haluavat. Ja juuri tähän onni kompastuu, omaan mahdottomuuteensa.

Sillä ei elämää voi kirjoittaa ennalta, ei voi päättää haluavansa onnea ja rakkautta. Jälkeläisilleen voi antaa geeninsä ja kasvuympäristön, mutta lopulta kyse on aina sattumasta, vahingosta, pienestä säröstä. Beniin henkilöityy kontrolloimattomuus ja määrittelemättömyys. Hän on kaikkien kategorioiden ulkopuolella, eikä hän tunne rajoja. Tätä ei määrittelyistä elävä perhe voi kestää.

Kiinnostava on myös yhteiskunnan asenne. Lovattit jäävät yksin: perhelääkäri ei sinänsä löydä Benistä vikaa, koulu ei tue muttei myöskään rankaise (vaikkei Ben opi kunnolla edes lukemaan ja kirjoittamaan), viranomaiset pysyvät poissa. Tuntuu kuin perhe tipahtaisi viidennen lapsensa myötä jonkinlaiseen kaninkoloon, pois näköpiiristä ja rekistereistä. Voisiko se tänä päivänä olla mahdollista?

Lähisuku kyllä näkee ongelman ja huolestuu, mutta tuki, jota sukulaiset tarjoavat, ei ole sitä, mitä etenkään Harriet haluaa. Niinpä talo vähitellen autioituu, yhteydenpito hyytyy ja lakkaa kokonaan. Sosiaalisuudesta, yhteisöllisyydestä ja kiintymyksestä polttoaineensa saanut perhe hajoaa.

Ihailen, kuinka Doris Lessing saa kirjoitettua näin lyhyeen mittaan niin monta kiinnostavaa teemaa ilman, että niistä jäisi pintaraapaisun maku. Viides lapsi on taidonnäyte, puheenvuoro ja näkökulma, joka saa lukijan pohtimaan omaa suhtautumistaan erilaisuuteen, perhesiteisiin, äitiyteen ja ihanteisiin.

Miksi ymmärrämme maailman nimenomaan kategorioiden ja luokittelun kautta? Miksi kategorioihin sopimaton on uhka, miksi koemme sen niin? Miksi ihanteemme ja periaatteemme ovat lopulta niin haavoittuvaisia, yhdestä puhalluksesta horjuvia?

____

Viidennestä lapsesta on kirjoitettu monessa blogissa. Tässä muutama linkki: Miia/Komas linja, Hanna/Kirjainten virrassa, Sara/Saran kirjat, Karoliina/Kirjava kammari, Susa/Järjellä ja tunteella, Zephyr/Kirjanurkkaus, Katri/La petite lectrice

Osallistun kirjalla 14 nobelistia -haasteeseen.