Toni Morrison: Koti

Toni Morrison: Koti
Suomentaja: Seppo Loponen
Kansi: Markko Taina
Tammi 2014
133 s.
Home (2012)

Arvostelukappale.


Frank on Korean sodan veteraani, henkisesti ja fyysisesti sodan raatelema nuori mies, joka karkaa sairaalasta saatuaan sisartaan koskevan huolestuttavan kirjeen. Sisko Cee on vaarassa, ja Frank, joka on koko ikänsä suojellut pikkusisartaan, lähtee jälleen apuun. Hän on luvannut itselleen, ettei enää palaisi paikkaan, jossa joutui kasvamaan: georgialainen pikkukaupunki ja perhe, jossa Frank ja Cee lapsuutensa viettivät, eivät olleet hyviä tai kaipaamisen ja paluun arvoisia. Mutta siskon vuoksi on mentävä.

Cee on päätynyt hyväuskoisena ja vietävissä olevana ensin huonoihin naimisiin ja hulttiomiehensä karattua vielä huonompaan tilanteeseen: töihin rotuhygieniasta turhankin kiinnostuneen lääkärin avustajaksi. Hyväksikäyttö, jonka kohteeksi Cee on elämässään ehtinyt joutua, on niin monitasoista, että vaaditaan lopulta koko yhteisö häntä siitä pelastamaan. Hoiva on voimakasta, muttei ylenpalttisen hellivää. Sitä seuratessaan myös Frank alkaa vähitellen päästä kiinni omiin haamuihinsa. Menneisyys on voitettavissa. Koti voi löytyä kodittomallekin.

Toni Morrisonin uusin teos Koti on tiivis ja vahva. Kirjan sivumäärä on pieni, mutta tarina suuri. Se käsittää niin sodan kauheuden yksilön silmin koettuna, sodanjälkeisen tyhjyyden, ankeat perheolot, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden sekä sisarusrakkauden ja yhteisön voiman.

Frankin painiskelu sodan aiheuttamien painajaisten kanssa on jäytävää luettavaa. Korean sota ei aiheena ole mitenkään ylenpalttisesti kirjallisuudessa käsitelty. Frankin kohtalo lienee varsin tyypillinen ja siksikin surullinen: vaatimattomista lähtökohdista peräisin oleva nuori mies värvätään armeijaan ja lähetetään toiselle puolen maailmaa sotimaan sotaa, jonka merkitys ja tarkoitus jää hänelle hämäräksi. Sodassa hän menettää niin ystävänsä kuin oman kunniansa. Sotakokemusten varjo on pitkä ja niitä valotetaan sekä Frankin omasta että hänen tarmokkaan naisystävänsä Lilyn näkökulmasta, jolloin kokonaisuus rakentuu eheäksi.

Toisaalta Ceen kokemukset saavat lukijan pyörittelemään päätään ja toivomaan, että hänen tapaisiaan hyväuskoisia ja itsetunnoltaan heikkoja tyttöjä ja naisia olisi joku tukemassa. Cee joutuu kärsimään syntyperästään, eikä häneen satsata juuri mitään. Pahoja kokemuksia ehtii kertyä, ennen kuin yhteisön voima alkaa kantaa ja nostaa tytön jälleen kiinni elämän reunaan.

Morrison on koonnut kirjaansa suuria teemoja, mutta kokonaisuus pysyy silti lähestyttävänä ja hallittuna. Kirjailija on tällä kertaa varsin armollinen: pahuutta on sekä ihmisen itsensä aiheuttamana että  ulkopuolelta tulevana, mutta vähitellen sen yli on mahdollista päästä ja saada armahdus – oli paine sitten oman pään sisäistä tai muiden osoittamaa. Se on helpottavaa. Lopulta.

Tarinan henkilöistä etenkin Frank jää mieleen. Olen pohdiskellut aika paljon sodan yksilölle aiheuttamia kokemuksia luettuani viime syksynä Ville Kivimäen vaikuttavan Murtuneet mielet. Frank on esimerkki miehestä, joka joutuu sotaan, kun ei muutakaan voi, joutuu pohtimaan sotaa, jota ei ymmärrä, menettää paljon, eikä saa vastineeksi muuta kuin pään sisäisen jatkuvan kauhun ja itseinhon. Ja kuitenkin, kaikesta huolimatta, hän selviää. Jokaisen päivän, aamusta iltaan, vähitellen eteenpäin.

Näkisin, että Morrison antaa lukijalle Kodin kautta toivoa. Hän valaa uskoa siihen, että ihminen voi selvitä paljosta menettämättä itseään. Ihminen voi aina löytää takaisin kotiin. Ja se on suuri lupaus.

____

Kirjapolkuni-blogin bleue viehättyi kirjasta suuresti. Jarkko Perttula kuvaa sitä ilmiömäiseksi. Magentabooksin Marika olisi kaivannut jotain lisää.


Osallistun kirjalla haasteisiin 14 nobelistia (Morrison palkittiin Nobelilla vuonna 1993) ja Ihminen sodassa (Sodan liepeillä).